Sivut

lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulua odotellessa



Joulu tulla jolkottelee...jo kolmas adventti. Joulustressiä ei ole ollenkaan, joululauluja olen kuullut vain teeveen joulunalusohjelmista, olo on iisi kuin aamupakkanen. Joulutunnelma saapuu vasta aattona. Viime vuosina se on vihdoinkin onnistunut, että en enää ajaudu joulustressiin. Luulenpa, että yksi syy ihmisten joulumaniaan on Suomessa se, että kaikissa liikkeissä soitetaan tauotta joulumusiikkia. Se on vietävän stressaavaa kuunnella jatkuvasti tunnelmatiloja synnyttävää musiikkia.
Vaikka sitä musiikkia ei kuuntele aktiivisesti, niin aivot rekisteröivät sen kuitenkin ja koko alitajunta on pullollaan joulumusaa. Eihän se voi olla vaikuttamatta ihmisen psyykeen. Täällä en ole käynyt muualla kuin tuossa läheisessä ostoskeskuksessa sekä muissa lähiliikkeissä, niissä onneksi ei pauha mikään musiikki. Oman talon porraskäytävässä tervehtää lumiukko ja löytyy sieltä joulukuusikin. Kotona ikkunalla on kynttelikkö ja lipaston päällä valaistu seimi. Ja itsellä rauhallinen mieli. Wau.


missä se joulupukki viipyy...

Vili, tuo ahkera ostoskeskuksenkävijä, tapasi muutama päivä sitten siellä joulupukin, joka tuli Viliä silittämään. Vili oli kovin mielissään ja hinkkasi itseään joulupukin lahjasäkkiin. Harmi, ettei ollut kamera mukana. Nyt seuraavalla reissulla odoteltiin ihan turhaan sitä pukkia, ei näkynyt, ei kuulunut.


Kotikadulla

Säätila täällä on vaihtelevaista, epävakaata. Vili on reipas kävelijä, toisin kuin Suomessa. Täällä poika marssii pitkällä askeleella kuin konsanaan preussilainen sotilas, loputtoman pitkiä matkoja sangen määrätietoisesti. Ei haihuile suuntaan eikä toiseen, vaan eteenpäin mars.
Merkillistä tuo käyttäytymisen ero Suomeen verrattuna. Mietin, että johtuuko se ehkä siitä, että tänne Vili on tullut aikuisena koirana ja sinne Suomen kotiin saapuessaan oli pikkupentu? Suomessa vallitsivat jo pentuudesta alkunsa saaneet tottumukset ja täällä on ottanut alusta alkaen aikuisen koiran eleet? Maisemanvaihto voi olla näinkin onnistunut koiran kannalta. Toiset koirat me kierretään edelleenkin kaukaa ja hyvä niin.

Eläinsuojeluyhdistyksen henkilökuntaa

Hampurin eläinsuojeluyhdistyksen eläinhoitola toimii täysin eri mittakaavassa kuin esim. Turun vastaava. Sehän on selviö, asukasluvut ovat sen verran erikokoisia, Yhdistys on muutenkin erittäin aktiivinen kaikinpuolin.
Eläinhoitolassa on eläinten luovutus tauolla 21.12. lähtien joulunpyhien yli, jotta ihmiset eivät hankkisi sieltä kenellekään eläimiä joululahjaksi. Sen sijaan sieltä on saatavana lahjakortteja, jotka oikeuttavat joulunpyhien jälkeen hankkimaan mieleisensä eläimen, jos sellaisen todellakin haluaa. 

Tässä tuplavideo syyskuisesta koiratapahtumasta sekä lokakuisesta avoimien ovien päivästä. 
Ehkä joskus pääsen itsekin vierailemaan siellä.





Mitä olen täällä koiria kadulla tavannut ja niiden omistajien kanssa muutaman sanan vaihtanut, niin hyvin monet koirat ovat peräisin löytökoirahoitoloista, täältä, muualta Saksasta ja moni Espanjasta, Romaniasta jne. Trendi. Täkäläinen hoitola, siis tämä paikallinen eläinsuojeluyhdistys tarjoaa nyt talvikuukausina asunnottomien, kadulla elävien ihmisten koirille ilmaisen yösijan. Näillä ihmisillähän on mahdollisuus itse yöpyä kodittomien yömajoissa, mutta useimpiin niistä ei saa viedä koiria. Aamulla klo 9 jälkeen he voivat sitten taas noutaa oman koiransa "koirien yömajasta". Molemmilla takanaan lämpöinen yö.


Tämä jouluinen talorivistö löytyy myös porraskäytävästä


7 kommenttia:

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Onpa siellä Saksanmaalla koirille järjestetty mahdollisuuksia, niin kuin tuo kodittomien ihmisten koirien yöpyminen.

Meilläkin on ihan lepposat jouluodotukset meneillään. Teillä on nättejä joulukoristeita rappukäytävässä. Ja Vili on niin terhakkana odottamassa joulupukkia. Hianoo Vili! Me oltas varmasti vaan haukuttu se joulupukki lyttyyn.

Liftari kirjoitti...

Tuota edistyksellisyyttä sais tipahtaa enempi tännekin. Saksalaiset ovat tunnetusti järjestelmällistä kansaa ja se näkyy.
Ihania joulukoristeita. täällä eivät kyllä saisi rauhassa olla, joku ne veisi. Huoh !!

Suututti niin vietävästi pikkkupoikajoukko, joka pihalla tuli vastaan. Häiritsivät kulkemista hyppimällä edessä ja kun pääsivät jonkun matkan päähän = et saa kiinni, laskivat housut kinttuihin ja näyttivät .....no kyllä tiedät. Että tiedossa on pieni puhe pojan äidin kanssa, sillä tunnistin kyllä heistä yhden oman taloyhtiöni vekaraksi. Tuommoista en aio sietää. Ja itse asiassa , niin ovat kuitenkin vielä lapsia etteivät tajua kuinka vaarallista tuollainen tänä päivänä on. Siksi aion siitä sanoa.

vilillä on nyt aikuisen miehen meininki. Ja ehkä teistäkin kuvastuu semmoinen rauha, että olette ikäänkuin oikeassa paikassa. Se heijunee Viliinkin ja hänen oloonsa.
Oikein hyvää joulun aikaa Vili sinulle ja perheelle myös. Kohti uutta vuotta ja uutta aikaa mennään. Puss och kram !!

Marja-Leena kirjoitti...

Onpa hienosti organisoitu, tuo kodittomien ihmisten eläinten asia. Saksalaisella perusteellisuudella. Hagenbeckin eläintarha on mielestäni muuten hienoin eläintarha, jossa olen eläissäni käynyt. Sielläkin jotenkin voi huomata sen eläinten huomioimisen. Eihän tietenkään mikään eläintarha ole villieläimelle sama kuin luonnossa eläminen, mutta Hagenbeck on ehkä se toiseksi paras paikka... Mukavaa joulunalusviikkoa M-L ja Ossi.

Hanne kirjoitti...

Niin on kyllä hyvä systeemi, että asunnottomat saavat koiransa lämpimään ja turvaan pakkasöiksi ja itsensäkin myös, tietty.
Kuulkaas, te olisitte varmaan pelännyt ihan kauheesti sitä joulupukkia, hyvä, että ette tavanneet häntä.

Hanne kirjoitti...

Olen käynyt täällä ainoastaan vuonna nolla Stuttgartin Wilhelmassa, siihen aikaan minulla ei ollut minkäänlaista näkemystä eläintarhoista, Korkeasaaressakin olen ollut vain kaksi kertaa. Ja nykyään en halua enää käydä missään. Toki ymmärrän eläintarhojen tarpeen ja tarkoituksen, mutta tietyt eläimet niissä herättävät minussa ristiriitaisia tunteita. Olen kuullut muualtakin, että Hagenbeck on paras laatuaan ja hyvä niin.
Joulunodotusta!

Hanne kirjoitti...

Ei täällä kaikki ole hyvin hoidettua, virastojen byrokratia on vailla vertaa ja asosiaalisia ihmisiä on runsaasti, samoin ongelmanuoria. Tykkäävät paukkupommien heittelyistä aamuöisin, toisinaan. Vili ei tykkää ollenkaan.
Ennen vanhaan oli kaikilla aikuisilla jonkinmoinen kasvatusvastuu vekaroista, ihan vieraistakin. Nykyään saa olla varovainen, jos puuttuu asiaan, vanhemmat hyvässä lykyssä puolustavat penskojensa sopimatonta käytöstä tai haistattelevat siitä huomauttavaa ihmistä. Vahinko. Sellainen yhteisvastuu lapsista ja nuorista olisi ihan paikallaan vielä nykyäänkin. Mitäs, jos hankkisit ritsan seuraavien pyllynpaljastajien varalle...
Saattaa todella olla, että Vili vaistoaa tiettyjen stressien häipymisen meistä ihmisistä, vaikka toisaalta sitä ihmettelen, mutta mistäpä sitä tietää noita koiran tunteita?
Joulunodotusta sinnekin!

creek kirjoitti...

Voi että, kuulostaa ihanalta, stressitön joulu sekä eläinsuojeluyhdistys :)

Mulla on tavoitteena ensivuoden jouluksi saada moinen mielentila stressittömyydestä. Nyt on toinen joulu menossa, ettei meinaa kaikki langat pysyä käsissä ja stressin mahdollisesta loppumisesta ei tietoakaan.

Ihanaa joulunodotusta teille, ja pitäkää kiinni stressittömyydestä <3