Kylläpä on sivistävää tämä bloggaaminen, koko ajan oppii uutta.
Tuo Vili!
Oi noita aikoja entisiä. Vili söi 4 kertaa vuorokaudessa ja komensi lisäannoksia annettavaksi. Uskomatonta, että sellainenkin aika on joskus ollut. Nyt puhaltaa tuuli pohjoisesta. Betsin lähdön jälkeen syöminen on ollut onnetonta. Liekö vain sattumaa tuo ajankohta? Edelsihän tätä vaihetta myös se anaalirauhasen paise lääkityksineen. Olisiko ne lääkkeet saaneet pojan systeemit horjumaan? Ovathan ne lisärasite heikonpuoleisen immuunisysteemin omaavalle koiralle.
Viliä on syötetty monena päivänä peruna+munakokkeliseoksella, valikoiden on itse kädestä syönyt possunlihaa. Uskomatonta, eikö totta. Tuo ns. pakkosyöttö pienissä määrin johtuu närästyksen pelosta, tyhjä vatsa voi aiheuttaa happovaivoja, luulisin. Vili on oksennellut muutaman kerran, tänäänkin oikein reilusti. Viime yön oli jonkin verran levoton, huomasin isännän ja pojan olevan ulkona joskus puoli neljän aikoihin. Mielenrauhaani on lepytellyt Vilin makuuasento, selällään, koivet oikosenaan, eli ei kai ainakaan närästystä ole odotettavissa ainakaan vielä.
 |
| pieni polku metsän halki vie... |
Päätimme lopettaa toistaiseksi kokonaan nappulan antamisen Vilille. Aktivointilelussaan tulee vastedes saamaan koiranakin paloja tai possua. Jos ei kelpaa, niin sitten ei, olen päättänyt pysyä lujana. Siinä onkin tekemistä. Tarkoitus on kokeilla, onko nappuloissa osasyy Vilin merkilliseen ruokailukäyttäytymiseen.
Toisinaan luulen jo, että me olemme syömishäiriöisiä koko perhe, Vili samaistuu tosiaankin laumaansa.
 |
| totista touhua tämä elämä |
Ei sittenkään pitänyt paikkaansa, vaan korvalehti punoitti edelleenkin epäilyttävästi. Ei kutinaa, ei pään ravistelua, mutta punoitusta. Syvemmällä korvassa ei näkynyt mitään poikkeavaa, ainakaan näin silmämääräisesti. Pohdinnan jälkeen laitoin korvalehteen Canofite vet. korvatippoja, siis penslasin vain korvalehteä.
Kas kummaa, jo seuraavana päivänä iho muuttui vaaleammaksi, ja nyt 3. päivänä se on lähes yhtä kaunis kuin vasenkin korva. Mikä lie aiheuttanut moisen kutinan ja punoituksen, mahtaako palata, kun lopetan lääkityksen?
* Unohtunut mainita, että saimme viimeksi elliltä hätävaroiksi purkin kortisonitabletteja, tällä kertaa ei Prednison 5mg vaan Medrol vet.4mg. Siitä riittää Vilille myös puolikas eli 2mg, Prednisonista puolet on 2,5mg, kuulemma annokset vastaavat toisiaan, mutta Medrol olisi jostain syystä eläimelle parempi vaihtoehto.
 |
| aamuauringossa klo 7.15 |
13 kommenttia:
Canofite on hyvä lääkeaine pienten ihotulehdusten hoitoon (jotka ovat esim. korvalehdissä ja anturaväleissä). :) Suosittelen, että jatkat viel muutaman päevän ajan canofite-hoitoa, ei sitten ihotulehdus uusiudu.
Ihana kuulla että Vilille sentään ajoittain tulee ruokahalua, voin sieluni silmin nähdä palvelusväen kipittävän oitis herraa avokäsin palvelemaan - niin minäkin teen vastaavassa tilanteessa, ja oi sitä onnea, kun koira syö lautasensa tyhjäksi!
Canofite on oikein hyvää korvatulehduksissa ja toimii myös anturanvälitulehduksissa, mikä Ossilla testattu. Sun annokset Vilille ovat sitten aika pieniä, kun ei tuo näytä minun silmissäni ylipainoiselta. Olen joskus kuullut, että aikuisella koiralla riittäisi yksikin kerta päivässä ruokaa. No Ossi syö yhden kerran silloin, kun sillä ei ole kahta kertaa nällä:) Sitten jos jää nälän tunnetta, niin osaa kolistella kippoaan. Miksi muuten teillä on nappulat niin pannassa? Voisithan kokeilla Vilille allergianappuloita.. Minä en ole suuremmin ollut huolissani Ossin syömisistä. Olen ajatellut, että se syö sitten kun sillä on oikeasti nälkä. Pipanat tarjoilen aina kuivana, niin ne voivat hyvin odottaa kipossa. Terveisin M-L ja Ossi
Myrsky: Mäkin olen ronkeli ruuan suhteen. Aamulla ei ruoka maita, vasta klo 10-11 aikaan olis mulle parhain aamupalan aika. Aika hankalaa, kun ruokaa ei voi jättää mulle kuppiin, kun meijän Pikku Ahmatti syö kaiken. Sillä on aina nälkä.
Tuisku: Vili kuule, syöhän mies, että pysyt kunnossa. Mä syän suurella halulla kaiken mitä tarjotaan.
Juu, tehokkaalta vaikuttaa. Ja monikäyttöiseltä. Taitaa olla tujua tavaraa eli ei mitään heppoista lääkettä, kun on reseptillä ainoastaan saatavilla.
Tuntuu kyllä jotenkin edelleenkin epänormaalilta, että kipitän koiran vinkaisujen (= käskyjen) mukaan, minut on totaalisesti ohjelmoitu.
Kai se on joku emovaisto, joka saa tyydytystä tyhjäksi syödystä lautasesta, oivoi, minulla on traumoja noista jo lapsuudesta asti.
Miten olet estänyt nuolemasta anturoita, jos on lääkitty Canofitella, joku sukka tai side päälle vai? Sitähän ei saa nuolla.
Meidän aikaisemmat, isommat koirat söivät kerran päivässä + paastopäivä, kuulemma pienillä koirilla on tapana syödä pari kertaa päivässä. Vili sai useasti ruokaa, jotta vältettiin närästysongelmat, joita oli aikoinaan ihan riesaksi asti, johtuen kaiketi vuoden pituisesta kortisonin altistuksesta. Nyt taidetaan olla jo voiton puolella.
Nappulat sisältävät lähes kaikki viljaa, ja Vili sietää viljoja jotenkin huonosti, siihen tulokseen olen tullut. Ja jos se ei ole vilja, niin joku muu niissä tökkii, alkaa tassujen nuoleskelua esiintyä. Varastopunkkiallergiaa ei testien mukaan ole. Lisäksi en pidä nappuloita kovinkaan luonnonmukaisena ravintona, toki on monia koiria, jotka pärjäävät ihan hyvin nappularuualla, mutta silti... Vili kyllä rakastaa nappuloita yli kaiken, siksi herkkuina haluaisinkin niitä antaa, kun maistuvat niin hyvin.
Meillä on pitkä ongelmallinen historia takana, Vilin 9kk-2½v välinen aika oli yhtä temppuilua allergioitten?, kortisonin ja kutinan kanssa, ja silloin jätettiin kaikki nappulat pois ja pyrittiin mahdollisimman terveelliseen ja puhtaaseen ravintoon.
Niin, en minäkään ole eläissäni murehtinut yhdenkään aikaisemman koirani syömisiä, Vili on ensimmäinen laatuaan, monessa asiassa.
Vililtä Myrskylle: Ei taida teidän äippäkään osata tarjota tarpeeksi kurmeeta kehittyneelle maullesi, tuo pikkusälli Tuisku ei vielä tiedä, mitä kaikkia herkkuja voisi hänkin saada, jos alkaisi ronkeliksi. Silloin äipän olisi pakko petrata keitostensa tasoa. Toisaalta voisi Tuisku pysyä perheen syöttöpossuna, joka rohmuaa kaiken vähemmän maukkaan, se vasta olisikin kätevää, ainakin sinun kannaltasi...
Canofite tehoaa anturoihin, jos siellä on hiivaa, muuten ei. sillä Canofiten antibioottiset vaikutukset ei kyllä kunnon tassutulehdukseen pure. Meillä nuolemisen estämisessä käytetään sukkaa, joka teipin kanssa kiinnitetään kahdesta kohtaa, heti tassun ns. jalkavarresta ja sitten kyynärnivelen yläpuolelata. eikä tieteskään liian kireälle. Kreppiteippi on siihen ihan hyvää tavaraa. Korvien ärsytykseen käy myös Sibicort-rasva jos se kutitus on allergista perää eikä hiivan tuomaa.
tiuku ja Vili on siis aika samiksia tuo syömisen kanssa. Ja sen olen kyllä kolmen koplan koolla ollessa huomannut, että sapuskat katoavat kupeista paljon hanakammin kaverin kanssa syödessä kuin yksin. että liekö vilin sitten ikävä Betsiä. Josko hän oli sitä mieltä, että Betsi tuli jäädäkseen ja kunnei sitten jäänytkään niin Vili ei ala mitään.
Terkkuja ja tsemppiä niin palvelijalle kuin Vilillekin.
Olen käyttänyt sellaista vauvan sukkaa ja sitonut kiinni. Sitten joskus olen laittanut ne tipat niin myöhään illalla, että Ossi on ollut umpiunessa ja se on jatkanut uniaan heti tippojen laittamisen jälkeen. Sen aikaa olen vahtinut, ettei nuole ja on nukahtanut. Kun Ossi nukkuu niin se nukkuu niin sikeästi, että en montaa koiraa tiedä:)
Luin tuosta selällään makaamisesta...voi olla, ettei vatsasairas koira makaakaan selällään, kun meilläkään ei Caro maannut selällään ennen kuin vasta nyt, kun sen ruokavaliosta on kokonaan poistettu kaikki teollinen koiranruoka ja kaikki oireet ovat hävinneet. Aina oppii uutta! :)
Kiitos Canofite- ym. infosta.
Kyllähän se niin on, että seurassa ruoka maistuu paremmin niin ihmisille kuin koirillekin.
Koira ja sen palvelija kiittävät ja lähettävät terkkuja takasinpäin!
Totta. Ihminenkin pitelee mahaansa ja makaa sen päällä mieluummin kuin että selällään oikosenaan, jos maha on kipeä. Oikeastaan ihan loogista, vaan ei tule aina ajatelleeksi.
Lähetä kommentti