Vapun tunnelmia...

Vapputunnelmat ovat kellarissa.

Vili rapsuttelee ja kirputtaa tassuja ja mahaansa ja kylkiään enemmän kuin haluaisin nähdä. Aamuyön herättelyt eivät myöskään ole mitään mukavia asioita. Ei minulle, koska yöuni jää lyhyeksi, mutta varsinkaan Vilille ne ovat kurjia. Vili ei herätä, jos voi hyvin eli Vili voi jollain tapaa huonosti.

Minun käy Viliä niin sääli. Lyhyitä ovat ne auvoiset ajanjaksot, jolloin ei ole vaivanvaivaa ollut, leikki on maistunut ja poika on ollut oikein "iloisella päällä, kuin koira liukkaalla jäällä". Nyt ei leikki maistu, ruokaa sentään syö. Mielessä on käynyt jo kortisonin antaminenkin, toistaiseksi enemmänkin oman mielenrauhani takia. Ihan vielä ei olla siinä vaiheessa, että Vilin on pakko saada jotain. Pikkupiruna vaivaa pelko myös siitä, että anaalirauhasen vaiva uusiutuu.

Tassuja olen huuhdellut laimealla omenaviinietikkavedellä, olen kokenut sen paremmaksi kuin Betadinehuuhtelut, ainakin tässä vaiheessa. Siinä on se hyvä puoli, että etikkavesi saa jäädä tassuihin hillitsemään kutinaa, sen sijaan Betadine täytyy aina huolellisesti huuhtoa pois, ettei päädy nuolemalla Vilin massuun.

Kevät on tullut. Ensimmäinen punkki poistettu Vilistä.

Rapsua

Heti kun antibioottikuuri loppui, lisääntyi kutina. Vili jyrsii anturoitaan, ne punoittavat sen verran, että Betadinehuuhtelut otetaan käyttöön. Vili kirputtaa myös kylkiään ja lisäksi rapsuttaa perinteisellä tavalla itseään. Aamuöisin Viliä vaivaa myös joku asia, koska tulee herättelemään.

Taas tuntuu siltä, että huoletonta päivää ei meille taida olla luvassa milloinkaan.

Selasin nettiä ja sieltä löysin mainintoja, että antibioottikuurin jälkeen lisääntyvään hiivaan monet koirat reagoivat kutinalla. Yksikään aikaisempi koirani ei ole joutunut antibiootteja napsimaan eikä kai ihan perusterve koira kovin herkästi oireilekaan kuin nämä atooppiset tapaukset. Onneksi ei ole vielä tarvinnut tarttua kortisonipurkkiin.

Sen sijaan Vili saa nyt levätabletteja sekä Lacto Seven-maitohappobakteereita. Vitamiineja en nyt anna, koska nuo levätabletit sisältävät runsaasti kaikenlaisia ravinteita. Harmikseni joudun vielä toistaiseksi antamaan yöksi happosalpaajatabletin, jotta ne vatsan limakalvot toipuisivat.
Saapa nähdä, mitä tuleman pitää...

Vililän kuulumisia

Tänään hujahti Vilin nassuun sitten viimeinenkin antibiootti! Pepun avanne on parantunut aivan loistavasti, pienen pieni rupi on vain päällä, tuskin näkyvä. Hiukan Vili on ollut siipi maassa, mutta toivottavasti se on johtunut vain antibioottikuurista... Vilin kutinat ovat onneksi pysyneet vähäisinä, ainakin toistaiseksi. Toivottavasti häipyvät sinne, mistä tulivatkin.

Tänään on kulunut 7 viikkoa myös viimeisestä kortisonitabletista. Aivan uskomatonta. Toisinaan tuntuu, että ei sellaista kortisonikierrettä ole ollutkaan, niin suuri on ero tähän päivään, ihan jo tunnetasolla. Se aika oli kuin löysässä hirressä roikkumista (tosin kokemusta sellaisesta ei ole, onneksi) ja vasta nyt jälkeenpäin huomaa, kuinka raskasta aikaa se on ollut.

Tämän 7 viikon aikana on tapahtunut muutakin kuin anaalirauhasvaivat. Nimittäin, Vili on kaunistunut, komistunut! En osaa sanoa, mikä konkreettisesti on toisin, onko se olemus kokonaisuudessaan, ryhti vai silmien pilke? Mainitsin siitä miehellenikin ja hän oitis sanoi samaa. Kortisonin aiheuttama nesteturvotus on ainakin hävinnyt, Vili on sutjakkaan tuntuinen käsitellessä, aikaisemmin oli turpeampi. Harvakarvaisiin kylkiin kasvaa vauhdilla uutta karvaa! Tosin vielä vasta ihan lyhyttä, mutta iho ei loista enää läpi.

Nyt en soisi kyllä enää ikinä joutuvani antamaan Vilille kortisonia pitkiä aikoja! Haittavaikutukset tulevat niin hiipimällä, että ei niitä edes välttämättä huomaa ja ajan kuluessa niitä pitää jo koiralle luonnostaan kuuluvina ominaisuuksina.
Ties mitä se lääke, (ah, niin ihana, kuitenkin niin kauhea) onkaan aiheuttanut sisäkaluissa..
.
Nyt olen päässyt irti siitä Addisonin taudin pelostani. Kiitos siitä kuuluu Vilin anaalirauhastulehdukselle. Ei mitään niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Jos kortisonin eritys olisi Vilillä nyt ollut tavallista vähäisempää (johtuen lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnasta, jota joskus ilmenee pitkän kortisonikuurin jälkeen), niin tässä sairastumisessa se olisi tullut ilmi. Kaikenlainen stressi ja tulehdukset, taudit yms. lisäävät elimistön kortisonintarvetta ja jos siinä olisi Vilin kohdalla ollut jotain ongelmaa, niin nyt se olisi kaiketi tullut ilmi.

Sitten ihan toinen juttu. Ilmanpuhdistimen suodattimien ensimmäinen pesukerta on nyt suoritettu. Päältä katsoen olin suoraan sanoen pettynyt, niin puhtailta ne näyttivät. Vaan jo pelkkä vesisuihku laittoi pikimustan virran valumaan! Kahteen kertaan upotin ne pesuaineliuokseen ja molemmilla kerroilla huuhteluvesi oli mustanmustaa. Meillä ei edes tupakoida ollenkaan, ei sisällä eikä parvekkeella. Ei ole ollut turha hankinta tuo kallis pömpeli huoneen nurkassa. Kauniiksi sitä ei voi sanoa, mutta silmä tottuu kaikkeen.

Lisätty linkkilistaan
Dreamdogs, koirahoitola

Uutisista, päivää!

Vilin avanne siellä pepussa on hyvää vauhtia paranemassa. Siihen on tulossa rupi päälle eikä se tunnu Viliä enää kovin paljon kiinnostavankaan. Suihkuteltu on 3-4 kertaa vuorokaudessa.

Mitähän sitä voisi tehdä jatkossa, että nuo anaalirauhasen vaivat eivät uusiutuisi? Riittääkö lämminvesisuihkuttelu vaikkapa kerran viikossa? Auttaako se rauhasia tyhjentymään? Leikkaus tietenkin poistaisi nämä vaivat lopullisesti, mutta ihan heti ei olla siihen ryhtymässä. Kysyin eläinlääkäriltä, että onko sellainen operaatio ihan rutiinijuttu vai isompi. Hän sanoi sen olevan rutiinia, mutta se vaatii silti lääkäriltä kokemusta ja tarkkuutta. Niinpä, ettei vahingossa napsaise niitä ryppynauhoja poikki.

Kipulääkkeitä Vili sai 4 päivää ja hyvin pärjää jo ilman. Antibiootteja annetaan kaiken kaikkiaan 10 päivän kuuri, tänään on 8. päivä menossa.

Vili oli eilen iltamyöhään melkoisen levoton, piti pureskella kaikkia tassuja ja kylkeä ja rapsuttaa ihan perinteisestikin. Sama homma aamuyöstä. Tilanne ei ole kuitenkaan vielä hälyttävä, vaikka näen jo kauhukuvia tulevasta.




Jos tuo kutina nyt jatkuu, niin en tiedä, mikä sitä aiheuttaa. Vaihtoehtoja on mielin määrin, mm.

* Nuo lääkkeet? Antibiootissa on sianmaksajauhetta, possu on epäiltyjen listalla Vilin ruokavaliossa, ei ole syönyt possua miesmuistiin. Antibioottikuuri pitää kuitenkin antaa loppuun saakka, jos ei mitään ihan kauheita oireita ilmene. Onneksi enää kaksi päivää jäljellä.
Pitänee lisätä tuo sianmaksa sinne eläinlääkäriaseman "syntilistaan", pitäisihän ell se osata ottaa huomioon, kun määrää lääkkeitä ruoka-allergiselle koiralle.
* Se viikko sitten pihalta syöty, jonkun toisen oksentama nappula?
* Siitepöly? Leppä kukkii, muut eivät sentään vielä.

Olen lopen kyllästynyt tähän arvailuun!

Kun nyt tästä lääkitysrumbasta selvitään, niin sitten alkaa Vilin yleiskunnon nosto taas lempeillä metoodeilla. Nyt on ollut mielestäni ehdottomasti pakko hoitaa Viliä näillä apteekin dropeilla ja kunhan Vili on taas terve, niin sitten yritän vahvistaa myös Vilin mahalaukun limakalvoja luonnollisin keinoin. Täytyy vielä löytää ne keinot...

Jatkoa eiliseen

Eilinen päivä oli rasittava, niin Vilille kuin meillekin. Vili oli levoton, peppu vaivasi taukoamatta ja Vili joutui äärirajoille kiemurrellessaan kroppansa kanssa, jotta ylettyi juuri ja juuri nuolemaan.
Kun Vili on levoton, olen minäkin. Kärsitään yhdessä, Vili fyysisesti ja minä henkisesti.

Iltaa kohden tilanne onneksi helpottui. Vili pystyi ulostamaan kunnollisesti ja ilmeisesti vain vähin kivuin. Siitä käynnistyi sitten parempi vaihe päälle ja tuntuu jatkuvan edelleenkin.

Kuva: Vilin avanne

Tämä päivä on ollut selkeästi edellisiä parempi. Pepun avanteen nuoleminen on ollut hyvin vähäistä, se ei tunnu enää olevan Vilin elämän keskipiste. Mikä helpotus! Suihkutuksia jatketaan.
Kävin hakemassa eläinlääkäriasemalta ne puuttuvat antibiootit. Huomenna aamulla Vili saa viimeisen kipulääkkeen ja siitä sitten vaan odottelemme avanteen paranemista...
Hyvältä näyttää, ainakin tällä hetkellä.