Jatko-osa edelliseen

Muutama sananen jatkoksi.

Eilinen päivä oli sateinen. Kokopäiväinen, oikea kunnon rankkasade, pitkästä aikaa. Vili oli lähes rapsuttamatta, levollisen oloinen. Tänään sama juttu, vaikka onkin poutapäivä.
Voiko se johtua eilisestä säästä? Siitepölytiedotteesta kun katsoin, niin edellispäivänä pujon ja heinien siitepölymäärä oli "runsas", tänään sateen jälkeisenä päivänä se on "matala". Teenkö oikean johtopäätöksen, että Vili on myös siitepölyallergikko? Pujolle ja heinille? Keväällä koivun kukinnan aikaan ei ollut sanottavasti oirehdintaa, joten se jäänee pois laskuista. Olisi hyvä juttu vihdoinkin saada jotain, johon tarttua.



Suunnittelen ja valmistelen sitä eläinlääkärille menoa. Olen ajatellut jo aikaa varatessani mainita, mistä on kysymys ja että toivon asiasta ymmärtävää lääkäriä sekä kyllin pitkää vastaanottoaikaa. Paperille laitan lyhyesti Vilin terveydentilan pääkohdat ja lisäksi ne asiat, jotka haluaisin selvitettävän. Kuulun siihen ikäpolveen, joka on kasvatettu kunnioittamaan auktoriteetteja ja itseään viisaampia eli kun menen lääkärin pakeille, niin olen yleensä hyvin nöyrä asiakas enkä saa välttämättä sanaa suustani enkä varsinkaan muista, mitä minun piti kysyä. Siis lunttilappu mukaan. Jatkossa sitten haluaisin käydä Vilin kanssa aina samalla lääkärillä, paitsi jos nyt jotain ihan akuuttia tulee, niin tietenkin se on eri asia, silloin kelpaa kuka tahansa.

Vilin peppu on taas kunnossa, suihkuttelin viileällä vedellä ja suojaksi vaseliinia. Se on ollut tuollainen arka paikka sen anaalirauhastukoksen jälkeen, kun lääkärin oli pakko sitä kronkkia. Sitä ennen se näyttikin ihan erilaiselta, nyt se on jotenkin vioittunut. Mitenkähän ne lääkärit pystyvät tyhjentämään jonkun kääpökoiran anaalirauhaset?

Allergiatesteistä yritän saada jotain tollkua jo ennen kuin menen vastaanotolle, että tiedän, mitä lääkäri aikoo ja tarjoaa. Netissä tuntuu pyörivän niin monenlaista tietoa noista testeistä ja vieläpä eri lääkäritkin suosivat eri testejä.

Suo siellä - vetelä täällä

Pistää miettimään...

Edellinen viestini täältä meiltä oli hyvinkin positiivinen. Tietäähän sen, että pilviä tulee eikä risukasaan enää silloin paista aurinko. Juuri niin meille kävi. Taas. Taisi olla kokonaiset 10 päivää suhteellisen auvoista tämä olotila. Eihän sitä enempää kestäisikään, vai mitä?
Sitä voisi vaikka tottua.

Tätä nykyä Vili kutisee sieltä sun täältä. Kortisonia Vili ei ole joutunut ottamaan tässä kuussa vielä kertaakaan.
- Etukäpälät ovat kaluttuja ranteisiin? asti, anturat ovat onneksi melko hyvässä kunnossa.
- Kylkien/kupeitten kirputtaminen on jokapäiväistä, nappasin pari kuvaa siitä, epätarkkoja, koska liike on niin nopeaa, olisi pitänyt videoida.
- Naamaa hierotaan kaksin tassuin. Silmät eivät vuoda ja korvat ovat ihan siistit.
- Pippeliään Vili on alkanut myös nuolemaan turhan paljon. Istahtaa lenkilläkin oikein nuolemaan sitä. Mitään vuotoa tms siinä ei näy eikä Vili ole mitenkään seksuaalisesti aktiivisen oloinen ollut, paitsi mitä suvun nuorimmaista (17 kk) piti astua jatkuvasti, kun oli käymässä. Olen suihkuttanut sitä pippeliä muutaman kerran viileällä vedellä, siitä Vili on ilmiselvästi tykännyt. Luin jostain pippelin huuhtomisesta Betadinella, en osaa kuvitellakaan, miten se käytännössä onnistuisi. Enpä ole milloinkaan moiseen joutunut, vaikka suurin osa elämäni koirista ovat olleet uroksia.
- Peppuun on ilmestynyt samanlainen perineaalinen pullistuma kuin toukokuussa. Ymmärtääkseni ei tällä kertaa kuitenkaan ole kysymys anaalirauhasten tukkeutumisesta.

(peppukuva)

- Närästys muistutti myös itsestään. Vili, jolla on nykyään hyvä ruokahalu, jätti useita syöntikertoja väliin, vaikka ei ollut enää hellettä. Arvasin jo siitä, että jotain on mahassa taas mullinmallin. Sitten Vili nousi usein makuulta istumaan ja nieleskeli ja maha alkoi pitämään murinaa ja mölinää. Selvä juttu. Vili joutui (pakko)syötettäväksi, koska oletan tyhjän mahan olevan närästyksen kannalta paha juttu. Lusikalla kermaviiliä, siinä uskossa ja toivossa, että se olisi hyväksi liikahappoisuudessa. Iltasella sitten söikin jo ihan omasta aloitteestaan. Vili sai kahtena päivänä (pe-la) Pepsid 5 mg yhteensä 3 kertaa. Nyt on tilanne kaiketi taas parempi. Harmi, että jouduin jättämään perunan pois ruokavaliosta, se olisi ollut vatsaystävällistä tuollaiselle närästäväiselle.
- Kutinoihin olen antanut kahtena päivänä (su-ma) Cetimax 5 mg. Sen vaikutusta en osaa vieläkään arvioida, ei se kutina ainakaan ole yltynyt päivän mittaan.

Vili ei oksentele, ei pode ummetusta eikä ripulia. Vartalon iho on siisti kauttaaltaan ja turkki on hyvässä kunnossa. Ilmeisesti allerginen koira on kaikin puolin herkkä. Onhan elimistö pois raiteiltaan ja tavallaan hälytystilassa, kun pitää reagoida kaikkiin allergeeneihin, jotka terveellä eivät aiheuttaisi mitään oireilua.
Olen miettinyt, mitä tehdä? Pitäisikö Vilin kanssa lähteä eläinlääkärille? Mitä menisin sieltä hakemaan? Päänsilitystä ja nopeasti ovesta ulos... Menisinkö toiselle eläinlääkärille? Olen huomannut, että joillakin eläinlääkäriasemilla vaihtuu henkilökunta hyvin usein ja joissakin taas on melko pysyvä miehitys. Siitäkin voi ehkä tehdä jotain johtopäätöksiä. Silti saattaa olla "suo siellä, vetelä täällä" -tilanne vastassa, meni sitten kenelle lääkärille tahansa. Ihmisiä kun ovat, hekin.

Koulut alkavat...

Saksankielistä kielijumppaa

Kuten kaikki tietävät, hottentottien maassa (Hottentottenland) on paljon pussirottia (Beutelratten). Niitä pidetään häkeissä (Gattern), joita kutsutaan kottereiksi (Kotter). Kotterit rakennetaan säleistä ja siksi niitä kutsutaan yleensä sälekottereiksi (Lattengitterkotter). Usein nämä sälekotterit sijaitsevat ulkona, ja siksi niitä kutsutaan nimellä ulkoilmasälekotteri (Lattengitterwetterkotter).

Jotta eläimet eivät loukkaisi itseään pohjasäleikössä, laitetaan sinne erikseen tätä tarkoitusta varten valmistettuja mattoja (Lattengitterwetterkottermatten).
Toisinaan pussirotat lisääntyvät runsaasti ja silloin niitä otetaan kiinni ja suljetaan ulkoilmasälekottereihin (Lattengitterwetterkotter). Ne istuskelevat siellä näillä matoilla ja siksi niitä alettiin kutsumaan kansanomaisesti ulkoilmasälekotterinmattopussirotiksi (Lattengitterwetterkottermattenbeutelratten).

Hottentottien maassa (Hottentottenland) asui eräs höperö muori (trottelige Mutter), joka änkytti (stotterte). Muut hottentotit pilkkasivat nimittelemällä häntä änkyttävä höperö hottentottimuori (Hottentottenstottertrottelmutter).
Kerran tehtiin attentaatti tätä muoriparkaa kohtaan. Attentaattoria nimitettiin änkyttävän höperön hottentottimuorin attentaattoriksi ( Hottentottenstottertrottelmutterattentäter). Attentaattorin kiinnisaamisesta luvattiin palkkio.

Tosiaan kävi niin, että änkyttävä höperö hottentottimuori (Hottentottenstottertrottelmutter) itse sai attentaattorin (Hottentottenstottertrottelmutterattentäter) kiinni ja sulki hänet ulkoilmasälekotteriin (Lattengitterwetterkotter), jossa oli jo useita kiinniotettuja ulkoilmasälekotterinmattopussirottia (Lattengitterwetterkottermattenbeutelratten).

Änkyttävä höperö hottentottimuori (Hottentottenstottertrottelmutter) meni poliisin puheille ja ilmoitti, että on saanut änkyttävän höperön hottentottimuorin-attentaattorin (Hottentottenstottertrottelmutterattentäter) ansaan.
Poliisi kiitteli häntä ja sanoi: "Ottakaa tämä änkyttävän höperön hottentottimuorin attentaattorin ulkoilmasälekotterinmattopussirottakotteriin kiinnisaantipalkkio
(Hottentottenstottertrottelmutterattentäterlattengitterwetterkottermattenbeutelrattenkotter-fangprämie) ja palatkaa rauhassa kotiinne.

Näin nyt

Elokuu on alkanut oikein mukavasti. Tämän kuun saldoon ei ole kertynyt (vielä) ainuttakaan lääkepilleriä! Antihistamiinia annoin heinäkuun lopulla neljänä päivänä, sitten jätin sen pois. Sen tehosta en osaa sanoa oikeastaan yhtään mitään.
Vili on nyt pärjännyt hienosti, kiitos siitä lankeaa kaiketi perunan jättämiselle pois ruokavaliosta. Kutinat ovat siis vähäisiä, sanoisinko, normaalilla tasolla, ja korvat ovat puhdistuneet ihan yhtäkkiä. Niin, että kyllä se aurinko paistaa taas risukasaankin.

Mieleeni tuli, että alan nyt seuraamaan, miten kodin imurointi vaikuttaa Vilin kutinoihin. Helteillä kodinsiivous jäi vähän vähemmälle ja Vilin kutinat samanaikaisesti lisääntyivät. Onko niillä jokin yhteys? Luulen kylläkin, että se on ollut perunan syytä, mutta kukapa tietää?

Hui - mikä koira tuo on? Vili poistui paikalta ripeästi ja kovasti muristen...

Jellonia

Leijonia on monenlaisia, on horoskooppileijonia, on viidakon leijonia, on jääkiekkoleijonia, on jellonia ja on tiibetinspanieleita...
Tässä on tarkoitus tarkastella aivan pintapuolisesti vain ensimmäisiä ja viimeisiä leijonia.

Leijona

Horoskooppileijonan aikakausi alkaa 23. heinäkuuta päättyen 23. elokuuta. Sillä aikavälillä syntyneet ovat siis Leijonia. Leijonaa hallitsee aurinko ja se antaa leijonille loistoa, valtaa ja voimaa. Leijona on luonteeltaan mahtiponteva, koreilunhaluinen, voimakas, määräilevä, vallanhaluinen, itsekeskeinen. Kaikki vähemmän mairittelevia luonteenpiirteitä.

Tässä muutama mielenkiintoinen kuvaus Leijonista:

-  Leijonat ovat reviirieläimiä ja ovat vain vähän kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu heidän alueensa rajojen ulkopuolella. He haluavat, että heillä on alue, jota kutsua omaksi valtakunnakseen, joka on heidän oikeutettu paikkansa loistamiseen ja johtavana, organisoivana ja orkestroivana keskipisteenä olemiseen. Joillekin se on koti, muille harrastus tai älyllinen toiminta, joillekin laajempi ura tai poliittinen toiminta. Leijonat tuntevat suurta ylpeyttä ja mielihyvää siitä, että heitä pidetään ihmisinä, joita ihailla ja katsoa ylöspäin. Kohtele Leijonia kunnioittavasti ja he todistavat ansainneensa maineensa avaramielisinä, innostuneina ja ylevämielisinä asenteeltaan.

-  Leijonan elinehto on ympäristö tai ihminen, joka uskoo häneen. Vaikka hän näyttää ulospäin itsevarmuuden perikuvalta, hän on itse asiassa hyvin riippuvainen toisten ihmisten hyväksynnästä, rakkaudesta ja tunnustuksesta. Hyvin usein taustalla on menneisyys, jolloin Leijona ei koskaan ole kokenut olevansa tarpeeksi hyvä muiden silmissä. Niinpä hänen loppuelämänsä meneekin todistaessa itselleen ja muille, että hän on sittenkin ihan kelpo ihminen.

Itse olen Leijona, mutta en pidä itseäni kovinkaan tyypillisenä. En omista arvokkaita koruja eikä kotini ole mikään palatsi, vaikkakin "kotini on linnani".

Kuuluisia leijonia ovat mm. Madonna, Mick Jagger, Barack Obama, Fidel Castro, Napoleon Bonaparte, Mussolini

Nykyinen Tiibetin lippu

Tiibetin lippu vuosina 1920-1925

Tiibetistä leijonia ei löydy luonnosta, mutta buddhalaisuudesta kyllä. Tiibetin nykyiseen lippuun on kuvattu kaksi ns. lumileijonaa, jotka ulkonäkönsä perusteella voisivat olla vaikkapa tiibetinspanieli, kiinanpalatsikoira tai shih tzu. Vanhassa lipussa koiria eli lumileijonia oli vain yksi.
Nämä pientä leijonaa muistuttavat koirat edustivat buddhalaisuuden mystisiä leijonia, ja niitä pidettiin onnea tuottavina arvokkaina lahjoina -mitä pienempi koira, sitä arvokkaampi se oli. Ne toimivat rukousmyllyjen pyörittäjinä, öisin vuoteessa jalkojen lämmittäjinä sekä munkkien kaapujen leveissä hihoissa lämmönlähteinä.

Lumileijonapatsas

                                                    

- Kaikki edellä kerrottu sekä kuvat ovat netin anteja monilta eri sivustoilta.