Ojasta allikkoon

Kolmikko

Tässä Vilin uusi lelutrio. Ne löytyivät Yliopistonkadun Pelastusarmeijan kirpputorin lelulaarista, kaikki aivan uudenveroisia, konepesunkestäviä ja ihanan pehmoisia. Keskimmäinen maksoi 50 senttiä ja reunimmaiset 20 senttiä.
Vilille voi tämmöisiä lastenleluja ostaa, Vili kun ei revi eikä riko niitä, kantelee vaan ja joskus ravistelee ne "kuoliaaksi". Eikä Vili paljon leikikään, on sellainen tosikko kuin emäntänsäkin.

Vähemmästäkin menee kieli solmuun...

Siinä ne hyvät uutiset sitten jo olivatkin. Kuten otsikointi antaa ymmärtää, niin ei meillä mitenkään loistavasti suju. Vili kutisee enemmän kuin aikoihin. Kortisoniin on jouduttu turvautumaan tässä kuussa jo peräti 5 kertaa.
Mahdollisia syitä olen pohdiskellut eli arvuutellut. Heinien ja pujon kukinta, hunajan siitepölyt? Mikä tahansa muu?
Hunaja laitettiin nyt sivuraiteelle odottelemaan aikoja parempia. Kermaviiliä menee edelleen, nyt Vili on siirtynyt siihen täysin laktoosittomaan versioon. Ruokana perunaa kyytipoikana ja muuten lammasta höyrytettynä, tölkkiruuat ovat myös tauolla.
Ruokaa olen tarjonnut Vilille 4 kertaa päivässä ja usein se on niin sujunutkin. Toisinaan, varsinkin hellepäivinä Vili jättää yhden jos toisenkin annoksen väliin, mutta se on kai luonnollista koiran itsesäätelyä.

Uusimmassa Tiibetinspanieli-lehdessä oli useamman sivun juttu koiran atopiasta, ihan asiallinen ja ymmärrettävä kirjoitus. Ei kuitenkaan mitään uutta. Yhdistyksellä on muitakin, terveyteen liittyviä artikkeleita saatavilla, laitanpa tähän linkin sinne. Artikkelit

Kesäkuvia

Pieni polku metsän halki vie...

Savottahommissa

Vili ♥

Uusi tuttavuus

Uljaan ylväs tiibettiläinen

Gastriittia ja upponettiä

Taas puhaltavat uudet tuulet Vilin vatsakatarrin suunnalla. Olen ollut huomaavinani, että Pepcid- ja Antepsinlääkitykset eivät tuo mitään autuutta Vilin vointiin. Vili on jollain tavalla levoton tai huonovoipa niitä saatuaan eikä yörauhakaan ole aina taattu.
Joten mitä tekee koiramamma? Syöksyy tietenkin upponettiin tietoa hakemaan! Tällä kertaa keksin ottaa kohteeksi englanninkieliset sivut. Minähän en osaa englantia, mutta ystäväni Google "osaa", joten hän ystävällisesti käänsi kaikki haluamani nopeasti ja hauskasti tälle tutulle suomenkielelle.

Tässä muutama ote teksteistä.

"Gastriitti syntyy, kun vuori mahan ärsyyntyy. Yleisin syy on ruoka-aineallergia tai syömästä jotain koiran pitäisi olla kuten ruohoa.  Ongelma joko ratkaista itse 48 tunnin kuluessa tai eläinlääkäri määrää lääkkeitä suunniteltu suojaamaan vatsaa ja maantieteellisten merkintöjen järjestelmä kuten Pepcid tai Tagamet."
" Anna yksi teelusikallinen hunajaa aterioiden auttaa takki vatsa ja tukea ruuansulatusta. Tämä auttaa haava parantua nopeammin ja minimoimaan ärsytys."
"Lakritsi
Kun hoidetaan koiran ihon allergiat, et käytä vain kaikenlaista lakritsi.  Et voi juosta ruokakauppaan ja ostaa lempi brändi lakritsi ja ruokkia sitä koiran tai hiero sitä teennäinen. Sen sijaan lakritsi että hoidetaan koiran ihon allergiat on lakritsi root."
"Lääke mahahaava ja Hydrotherapy: lämmin märkä pakkaa kivusta. Kivun kylmä hakemuksen."

Muutaman tunnin kuluttua nuo tuntuivat jo aidolta suomenkieleltä, kielipäätä kun on, niin omaksuu nopeasti uuden "murteen"...
 
Tarkoitukseni on auttaa Vilin oireilua ruuan avulla. Tässä saalistuksen tuloksia.
* hunaja hoitaa haavoja, on antibakteerinen, teelusikallinen päivässä
* aloe vera, juomaveden joukkoon lusikallinen
* peruna, sopii vatsakatarripotilaalle, ei tuota histamiinia
* lakritsi eli esim. Solgar deglycyrrhised Licorice root extract, hoitaa vatsan limakalvoja ja stimuloi elimistön omaa kortisonintuotantoa, ½ kapselia/tbl päivässä
* lääkemalva, "Marshmallow" (Althaea officinalis), limakalvoärsytystä lieventävä ominaisuus sekä aloe veran ja lakritsiuutteen paranemisprosessia tukeva vaikutus, valitettavasti en löytänyt tästä tarpeeksi tietoa...
* histamiinit, lisäävät vatsahappojen erittymistä vahingoittaen limakalvoja. Ruokia-aineita, jotka sisältävät histamiinia, tulisi välttää!
* ruuat on hyvä antaa pieninä annoksina pitkin päivää

Kaikki edellä mainitut ovat tukitoimia vatsakatarriin. Jos katarri on lievä, niin ne yksistään voivat parantaa vaivan. Vilin gastriitista en tiedä, mitä laatua se on, onko liikahappoisuutta vai peräti päinvastoin, liekö edes gastriittia... Vähähappoisuus oirehtii kuulemma lähes samoin kuin liikahappoisuus. Vilin vatsan mörinät ja kurinat ovat joka tapauksessa lähes kokonaan häipyneet pois. Vatsa-alueen näykkimistä ilmenee edelleenkin, milloin enemmän, milloin taas vähemmän.

Histamiineista olen aikaisemmin kirjoittanutkin jotain. Nyt jää Vilin rakastama iltajuusto kokonaan pois histamiinivaaran vuoksi. Perunaa annan joka aterialla, toivottavasti se ei aiheuta mitään kutinoita. Ruokailukertoja olen lisännyt, annoskokoa pienentänyt.
Kermaviilin joukossa annan lakritsanjuurta. Laktoositon kermaviili ei ottanut tuulta purjeisiin Vilille, mutta nyt keksin sekoittaa sitä tavallisen kermaviilin kanssa ja kas kummaa, poika syö sitä ihan mielellään. Vähennän normikermaviilin osuutta ja toivon, että parin päivän kuluttua Vili syö sitä laktoositonta pelkästään.

Lääkkeet ovat nyt tauolla, otan taas käyttöön, jos tilanne karkaa käsistä. Saa nähdä, kuinka meitin käy. Eläinlääkäri kyllä voisi antaa ohjeita myös ruokavalioon gastriitin ollessa kysymyksessä eikä pelkästään lääkehoitoa. Vai mitä?

Elämän kivet

Kerran iäkästä professoria pyydettiin pitämään luento tehokkaasta ajan käytöstä ryhmälle suurten yritysten johtajia. Tämä luento oli vain yksi osa päivän tiiviistä ohjelmasta, ja professorilla oli vain tunti aikaa käytettävänään.



Seisoen tuon eliittiryhmän edessä, tarkastellen jokaista osanottajaa, professori sanoi: "Teemme pienen testin". Hän otti pöydän alta suuren lasipurkin ja asetti sen eteensä pöydälle. Sitten hän otti esiin tennispallon kokoisia kiviä, jotka laittoi purkkiin yksitellen. Kun purkki oli täynnä eikä sinne olisi enää voinut lisätä yhtään kiveä, professori katsoi oppilaitaan ja kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" Ryhmä vastasi melkein yhteen ääneen: "Kyllä!"

Odotettuaan muutaman sekunnin, professori kysyi: "Oletteko aivan varmoja?"

Sen sanottuaan hän kumartui uudestaan nostaakseen pöydän alta pienemmän ruukun, joka oli täynnä soraa. Hän kaatoi soran varovasti kivien päälle ravistellen hiukan suurta purkkia, jolloin sora valui kivien lomiin, aivan purkin pohjalle asti. Sitten professori kysyi jälleen: "Onko purkki nyt täynnä?" Hänen kuulijansa alkoivat ymmärtää leikin juonen ja yksi heistä vastasi: "Luultavastikaan ei."

"Hyvä!" sanoi professori kumartuen taas. Hän otti pöydän alta pikkuruisen rasian täynnä hiekkaa. Kun hän kaatoi hiekan suureen purkkiin, se valui suurempien kivien ja soran jättämiin rakosiin. Taas kerran hän kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" Nyt kuuntelijakunta vastasi epäröimättä: "Ei!"
"Hyvä!" sanoi professori ottaen kannullisen vettä, jolla täytti suuren purkin ääriään myöten. Sitten hän katsoi kuulijakuntaa ja kysyi: "Mikä on totuus, jonka tämä testi meille opettaa?" Yksi kuulijoista vastasi: "Se osoittaa meille, miten silloinkin, kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme aina lisätä sinne vielä yhden kokouksen."

"Ei!" sanoi professori. "Se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka opimme, on seuraava: jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saisi niitä kaikkia sinne enää lainkaan." Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus. Ja professori jatkoi: "Mitkä ovat näitä suuria kiviä teidän elämässänne? Terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Tehdä sitä, mitä pitää? Opiskella? Rentoutua? Tai jotain muuta?

Täytyy vain muistaa laittaa nämä kivet ensimmäisinä purkkiin. Jos laitamme ensimmäiseksi soran ja hiekan, täytämme elämämme pelkillä pikkuseikoilla, eikä meille jää enää aikaa todella tärkeille asioille. Älkää siis unohtako kysyä itseltänne, mitkä ovat elämänne suuret kivet. Ja laittakaa ne ensin purkkiin."
lähde: tuntematon

Heleä heinäkuu

Wikipedia

Äkkiäpä tämä kesä hupenee, jo ollaan heinäkuussa! Täytyypä pitää varansa, ettei syksy yllätä, vaan ennen sitä ehtii nauttia tästä kauniista vuodenajasta täysin siemauksin. Lämpötilakin kun on nyt pohjoisen ihmiselle tutuissa lukemissa eli kookosöljy on taas jähmeää. Siinä onkin kesälämpömittaria kerrakseen, jos öljy on jähmeää, on korkeintaan +25 astetta, jos juoksevaa, niin lämpöä on vähintään +26. Enempää ei ihmisen tarvitse tietää, tuohan riittää mainiosti...
Vili vietti nuo "juoksevanöljynpäivät" maaten ja syömättä, mitä nyt vähän henkensä pitimiksi närppi. Kermaviiliä lähinnä. Ehdin jo hieman huolestumaan tuosta syömättömyydestä, mutta nyt maistuu ruoka taas senkin edestä. Stoppi tuli kylläkin kauralimalle, Vili ei suostu sitä enää syömään. Olen yrittänyt eri versioita ja määriä, mutta ei syö. Siispä en anna toistaiseksi ainakaan. Kermaviili maistuu onneksi vielä.

Gastriitin hoitoon on myös jo taas tullut muutos. Tuskin olin edellisen postauksen kirjoittanut, niin jo heti seuraavana päivänä Vili vaikutti jotenkin hyvin poissaolevalta, pahoinvoiva ehkä, en tiedä. Liitin sen kuitenkin Antepsin-tablettiin, koska siitä on aikaisemminkin tullut outoja olotiloja. En ole varma, osaanko lukea Viliä tarpeeksi hyvin, mutta päättelin, että en nyt sitten toistaiseksi anna sitä Antepsiniäkään enää. Nyt olen antanut Vilille jo 6 päivän ajan Pepcid 5 mg eli vain ½ tablettia, ensin 2 kertaa päivässä ja nyt kokeilen antamista vain yöksi. Yöt ovatkin sujuneet hyvin. Joka ilta silti jännitän tulevaa yötä, koska se olisi taas takapakkia, jos se sujuisi huonosti. Oksentelua ei ole ilmennyt, hyvä niin. Aikamoista arvuuttelua tämä hoito on.
Vilin gastraattia ei ole sen enempiä tutkittu eikä sen tilaa tarkkaan määritelty. Onko se lievä vatsakatarri vai peräti mahahaava? Jos siitä jatkossakin tulee olemaan riesaa, niin kai se täytyy tutkituttaa oikein perinpohjin.

Merkillinen juttu on, että Vilin oikea korva, joka on tähän asti aina ollut neitseellisen puhdas, on alkanut likastumaan. Sen sijaan vasen korva, joka aikaisemmin oli se töhnivä, on ollut jo kauan täysin siisti. Mikä sitä oikeaa korvaa likastaa? Se ei ole tulehtuneen oloinen, Vili ei raavi eikä ravistele sitä.
Kutina on taas ollut runsasta, mikä lie sitäkin taas aiheuttaa. Peruna? Hellepäivinä söi kermaviilin lisäksi vain keitettyä perunaa, jota isäntä jalomielisesti Vilille pilkkoi. Nyt on sitten perunansyöttökielto voimassa

Hassu juttu, mutta juuri siksi pakko kertoa. Televisiossa pyörii se Saunalahden (typerä) laamamainos, jonka jokainen on varmaan nähnyt. Kun se esitetään, Vili havahtuu haukkumaan, vaikka ei edes näe televisiota. Siinä ei koirat hauku eikä siinä ole mielestäni mitään erikoisia ääniä. Olen testannut Vilin reagointia tuohon mainokseen ja joka kerta sama juttu. Vili ei juokse television luo, katsoo kuitenkin siihen suuntaan ja samalla vilkuilee ulko-ovelle päin. Täytyyhän minullakin haasteita olla, joten aion vielä selvittää, mikä ääni tai tietty sana saa Vilin reagoimaan tuolla tavalla...

Ihminen saa ilonsa pienistä asioista, niin minäkin, kun eilen tipahti postiluukusta eläinlääkärilehti! Ihan ilmainen. Lehdestä ilmestyy tänä vuonna vielä toinenkin numero ja sen lukeminen sujuu hyvin netissäkin. Lähettäjänä eläinlääkäriasema, jossa olen käynyt aikaisempien koirieni ym. eläinten kanssa. Pitäisiköhän siirtyä heidän asiakkaakseen taas, jospa tämä oli vinkkivitonen...

Kamu-lehti