Nuuskuagentti

D&C-talutin 2-lukkoinen SuperGrip lite

Ensimmäistä kertaa vuosikymmenien käyttökokekemukseni aikana flexihihna rikkoutui. Niinpä Vilille ostettiin uusi hihna, pituutta kolme metriä, kotimaista tuotantoa, melko kallis, valitettavasti. Kuten kuvasta näkyy, Vili on avainlapsi... Varalle löytyy kaapista kyllä yksi lyhyempi, viiden metrin flexi, jos joskus vielä sellaista haluamme käyttää.

Nuuskuagentti työssään

Viiden tähden loosi, vesikuppikin

Aamulenkki kulkee Vilin niin halutessa lähitavaratalon eli Prisman pihan kautta. Eikä syyttä suotta. Vili käy aamuisin tarkastamassa koiraparkin häkit. Se on kai Vilin salainen luottamustehtävä, niin tunnollisesti Vili haistelee jokaisen loosin. Itse Vili ei ole koskaan ollut kauppareissulla mukana eikä ole siis joutunut omakohtaisesti kokemaan häkkeilyä.

Kaikenlaista

Helteet ovat onneksi ohi!
Tervetuloa perinteinen, viileän vanhanaikainen suomalainen kesäsää. Rakastan sinua. 

Ostin Vilille Antepsin 1 g tabletteja, ovat aika isokokoisia, mutta onneksi niissä on jakouurre välissä. Laskin (toivottavasti oikein), että Antepsin-liuoksessa 2 ml = 400 mg sukralfaattia ja yhdessä Antepsin-tabletissa = 1 g eli 1000 mg, joten puolikas tabletti sisältäisi sen mukaan 500 mg sukralfaattia Näin ollen Vili saa hiukan suuremman annoksen tabletin muodossa kuin liuoksena. Annoin kahtena päivänä x1 puolikkaan Antepsin-tabletin, sitten kaksi päivää sujui ilman, eilen annoin taas. Yritän lukea Viliä ja hänen vointejaan, ressu kun ei osaa itse kertoa mitään tuntemuksistaan. Yöt ovat taas sujuneet oikein mallikkaasti.

Kutinatilanne on erittäin vaihteleva. Muutamia päiviä jo ehdin olla onnellinen vähäisistä kutinoista, kunnes tänä aamuna yllättäen Vili jyrsi tassuja sellaisella innolla, ettei auttanut huomion siirtäminen eikä edes kieltäminen. Aikani sitä seurattuani annoin pojalle kortisonitabletin (2,5 mg) ja kuinka siinä kävikään: heti tabletin nielaistuaan Vili asettui rauhallisesti nukkumaan. Murr. Olisin voinut purra itseäni vaikka minne, että miksi ehdinkään antaa sen vietävän kortisonin...
Minulle on käynyt aikaisemminkin monasti niin, että kun olen antanut Vilille jonkin lääkkeen (närästykseen tai kutinaan), se on heti oitis asettautunut rauhallisesti lepäilemään, ennen kuin se lääke on voinut edes auttaa. Pitäisikö Vilille antaa lumelääkettä, plaseboa? Ehkä kokeilen sitä ensi kerralla, kun tuntuu siltä, että Vili tarvitsee jotain, niin annankin vaikkapa maitohappotabletin....

Antepsiniä ei suositella ihmisille kauempaa kuin korkeintaan 8 viikkoa, joten ei se kai ole hyväksi koirallekaan kovin pitkään annettuna. Nyt yritän antaa Vilille kaikkea mahdollista vatsaa hellivää, kaura- tai pellavalimaa, naudanmahaa, kermaviiliä tai muuta hapanmaitotuotetta, lakritsaa, mineraalivalmistetta. Tuo naudanmaha on ollut kysymysmerkki tähän asti, en ole varma, onko nauta allergisoiva, aina on vähän siltä vaikuttanut ja nyt kun annoin yhden satsin naudanmahaa, niin nyt 4 päivää myöhemmin iski tassujen jyrsintä. Tai sitten se on poro, jota Vili sai kolmena päivänä tölkistä? On tämä vaikeaa... Kai se nauta on nyt sitten poistettava listoilta tai sitten kokeilen vielä yhden kerran, ilman poron samanaikaista antamista.

Kaivoin kätköistäni esille klikkerin. Vilin ollessa vielä pentu, ei klikkerille ollut mitään käyttöä. Vili oli kuuro kaikelle, mikä viittasi vähän oppimiseen päinkin, kuin olisi kissalle yrittänyt jotain opettaa. Nyt vanhempana Vili jaksaa paremmin keskittyä tähän elämän vakavampaan puoleen ja heti parin yrityksen jälkeen poika osasi jo kehoituksesta istua. Seuraavaksi ehkä harjoitellaan tassun antamista, se onkin haasteellista, sillä Vili ei omaehtoisesti tarjoa milloinkaan tassuaan.
Käytän Vilin kanssa jutellessa paljon samoja sanoja, peruja jo entisiltä koiriltani. Suppean sanavaraston oppii koira kuin koira kuin itsestään. Käytän usein myös käsimerkkejä samanaikaisesti.

Ihmeellisellä tavalla Vili osaa tulkita puheluitani. Jostain tietystä sanasta Vili tekee sen johtopäätöksen, että juttukaveri on tulossa meille ja asettuu ulko-ovelle odottamaan. Vili on hyvin kärsivällinen ja sitkeä odottaja ja on tulkinnoissaan 99% osunut oikeaan. En tiedä vielä, mikä se sana on, jonka perusteella Vili tietää tulevan vierailun.
Vili on myös itseoppinut ilmoittamaan murinalla ja haukunnalla, jos kännykkä soi enkä itse ole kuuloetäisyydellä. Viisas Vili.

Asiaan mitenkään littymättä liitän tähän runon, johon tykästyin ihan valtavasti.
Opetellaan elämään kiireettä.

"On nopsasti puettu, lehti puoliksi luettu.
Juoksuennätys lyöty, lounas hetkessä syöty.
Aika kiireisen retken - lento kestää vain hetken.
Sitten aivojen työ ja uneton yö.
Ja kun kaikki on loppu tämä hirveä hoppu
ja kaamea luisto,
elämästä on jäljellä hailakka muisto."
- Virginia Brasier: Time of the Mad Atom

Hellepäivän turinoita

Huh hellettä. Sisällä lämmintä +28 astetta, sälekaihtimet kiinni, läpivetoa, kattotuuletin pyörii ja käden ulottuvilla on viuhka. Onneksi kesä on vain kerran vuodessa.
Talvea odotellessani kirjaan tähän muutamia faktoja ja sen sellaista.

Antepsin-liuoksen antaminen Vilille loppui nyt. Keskiviikkona Vili pisti niin energisesti hanttiin, että sen antamisesta ei tullut mitään. Vili ei tykännyt siitä aikaisemminkaan yhtään, mutta antamisessa ei silti ollut mitään vaikeuksia, mutta nyt Vili päätti toimia toisin. En aio enää antaa sitä liuosta, varmuuden varalle ostan Antepsin-tabletteja ja toivon, että niistä saa Vilille sopivan annoksen. Tabletit Vili ottaa usein ihan itse, kun vaan ojentaa. Nyt olen antanut Vilille ruuan ohessa kauralimaa, siitä ei ainakaan ole haittaa.

Kutinat ovat olleet tällä viikolla minimaalisia. Nyt kukkii heinät, niistä ei tunnu tulevan mitään oireita. Tuo vatsa tuntuu olevan se, joka nyt eniten vaivaa. Juuri tänään Vili ei ole aamuruokaansa huolinut ja makaa vain jossain sängyn alla. Toivottavasti johtuu vain tästä helteestä...

Rakas irvileuka

Katsastin Vilin aikani kuluksi.
Silmät
- kauniit, puhtaat, ei rähmää eikä vuotoa
Korvat
- puhtaat ja terveet, ei likaa, ei mönjää
Karvapeite
- kaunis, kiiltävä, kylkien karva kasvanut tiheämmäksi kortisonilääkityksen loputtua
Hampaat
- puhtaan valkoiset, ei hammaskiveä eikä pahaa hajua. Hampaat suussa kuin huolimattoman halot puuliiterissä, mutta kaaoksessakin on joku tolkku; ne ovat symmetrisesti kolmessa rivissä eivätkä haittaa mitenkään. Suu menee normaalisti kiinni.
Hammasrivistö on seuraus siitä, että Vili ei ole tyypillinen lyttykuonoinen tiibetinspanieli, vaan omaa pitkähkön kuonovärkin.
Ruokahalu
- pääsääntöisesti hyvä
Vatsantoiminta
- hyvä ja säännöllinen, ei ilmavaivoja, vatsa tuottaa kylläkin ajoittain kovaäänisiä kurinoita.
Tassut
- anturoitten iho on tullut sileämmäksi, kunnian annan öljyille, joita Vili on saanut jo 1½ vuoden ajan joka päivä. Aika ajoin tassunpohjia nuollaan ja jyrsitään, samoin nilkkoja. Kuitenkaan iho ei ole mistään kohtaa rikki.
Iho
- terve ja tasavärinen kaikkialta, ei näppylöitä, ei punoitusta.
Muita huomioita
- lähes päivittäin Vili puree ja näykkii kylkiä/vatsan aluetta, kipu?

Koiran kanssa puheväleissä

Omasta kokemuksestani tiedän, että on toisinaan vaikea huomata näitä signaaleja, jos itse touhuaa koiransa kanssa jotakin. Sellaisessa tilanteessa on apua tarkkailijasta, joka seuraa koiran eleitä ja kertoo tilanteen jälkeen huomionsa. Lähietäisyydeltä videoiminen on myös hyödyllistä.
Olin eräällä koirakurssilla monia vuosia sitten ja siellä käytettiin tarkkailijaa. Esim. kun laitoin koiralleni valjaita, pidin itse tätä jokapäiväistä tilannetta aivan harmittomana enkä huomannut mitään erikoista koirassani. Tarkkailija sensijaan huomasi Hessu-koirani välttelevät ja rauhoittavat signaalit, se ei ilmiselvästikään pitänyt tilanteesta, jossa minä ylhäältä käsin ja yli koiran pään puin sille valjaita.

HUOM. Alla olevat tekstit on lainattu suoraan otsikkoina olevista linkeistä. Alinna lisäksi muutama linkki lisäopiskelulle...

Rauhoittavat signaalit

Koirat viestivät jatkuvasti eleillään. Harva ihminen tuntee koiran kielen merkityksiä, mutta esimerkiksi rauhoittavien signaalien tunteminen auttaa oman koiran ymmärtämistä. Jos osaisimme lukea paremmin koiran lähettämiä viestejä, pystyisimme välttämään monet koirien väliset rähinät ja rinnakkaiselo koiran kanssa olisi mukavampaa.

Koira käyttää rauhoittavia signaaleja välttääkseen ristiriitatilanteita. 
Samoilla eleillä koira rauhoittelee itseään, kun se kokee olonsa stressaantuneeksi tai muuten epämukavaksi. Jos vastapuoli ei ymmärrä rauhoittavia signaaleja, koira joutuu ottamaan käyttöön uhkaavamman käytöksen. Jos sekään ei auta, viimeisenä vaihtoehtona koiran on hyökättävä. Jotkin koirat käyttävät rauhoittavia signaaleja enemmän kuin toiset. Koira voi myös jostain syystä kadottaa kielitaitonsa, mutta sen voi opettaa käyttämään sitä uudelleen.

Koiran käyttämiä rauhoittavia signaaleja tiedetään olevan kolmisenkymmentä. Niistä yleisempiä on ihmisenkin helppo matkia. Seuraavassa esitellään muutamia yleisempiä koirien käyttämiä rauhoittavia signaaleja, joita ihmisenkin on helppo jäljitellä.

Kuonon nuolaisu: Koira lipaisee kuonoaan nopeasti. Kuonoa koira voi nuolaista erityisesti toista koiraa lähestyttäessä. Kun ihminen kumartuu koiran yläpuolelle, pitää siitä liian tiukasti kiinni, tai puhuu vihaisella äänellä koira voi nuolaista kuonoaan nopeasti. Koirasta tilanne on epämiellyttävä ja se viestii haluavansa pois tilanteesta.

Haukottelu: Haukottelemalla koira yrittää rauhoittaa toista osapuolta tai haukotella tilanteessa, josta ne eivät pidä. Ihminen voi haukotella saadakseen epävarman, pelokkaan tai stressaantuneen koiran rauhoittumaan.

Pään kääntäminen: Kun kaksi koiraa lähestyy toisiaan, ne tavallisesti vilkaisevat muutaman kerran sivuille, ennekuin uskaltautuvat lähemmäksi toisiaan. Tällä koirat viestivät, että ne eivät uhkaa toisiaan. Ihminen voi samoin kääntämällä päänsä pois koirasta viestittää uhkaavalle koiralle olevansa vaaraton. Monet koirat halailevat hyväntahtoisesti koiriaan. Koirasta halaaminen voi kuitenkin tuntea uhkaavalta ja jos oma koira kääntää katseensa sivulle, kun halaat sitä, se haluaa eleillään kertoa sinulle, että tilanne on siitä epämukava.  

Silmien siristäminen: Koira voi siristää silmiään, laskea luomiaan tai väistää uhkaavaa katsetta. Kaikki nämä ovat rauhoittavia signaaleja. Koira käyttää näitä eleitä etenkin tilanteissa, joissa ihminen tuo kasvonsa liian lähelle. Tällaisia tilanteita voi syntyä esimerkiksi näyttelyissä tai eläinlääkärin vastaanotolla. Sylissä olo voi tuntua koirasta myös siltä, että päät ovat liian lähekkäin. Jotkut koirat siristelevät silmiään myös kun niitä valokuvataan. Syy tähän löytyy siitä, että ne pitävät tilannetta epämiellyttävänä.

Jos vastapuoli ei osaa jostain syystä reagoida koiran rauhoittaviin signaaleihin oikealla tavalla, koira voi ottaa käyttöönsä järeämmät konstit, kuten murinan, hampaiden näyttämisen, haukkumisen tai jopa hyökkäämisen.

Koirat osaavat sietää ihmisen kummallista käytöstä ja rauhoittavien signaalien käyttämisen tai ymmärtämisen puutetta yllättävän hyvin, mutta siitäkin huolimatta koiran omistajilla olisi vielä paljon opeteltavaa koiran kunnioittavassa kohtelussa. Oppiihan koirakin ymmärtämään meidän kieltämme hyvin, joten miksei jokainen koiranomistajakin vaivautuisi ottamaan selvää ja opettelemaan edes alkeet koirien omasta kielestä. Ihmiset käyttäytyvät koiran mielestä usein hämmentävästi ja uhkaavasti esimerkiksi kävelemällä suoraan koiraa kohti, tuijottamalla koiraa, taputtamalla koiraa pään päälle ja näyttämällä koiralle hampaitaan (hymyilemällä).


Koira-aapinen

Koirat ovat mukavia kavereita. On kuitenkin hyvä tietää miten vierasta koiraa lähestytään oikein.

Usein ihmiset menevät suoraan koiran luokse ja hymyilevät niin että hampaat loistavat. Ihminen luulee olevansa ystävällinen, mutta koiran kielellä suoraan edestä lähestyminen ja hampaiden näyttäminen on riidan haastamista.

* Kysy aina ensin koiran omistajalta lupa sen silittämiseen. Jos omistajalla on makupaloja mukanaan, voit kokeilla haluaako koira syödä niitä kädestäsi.
* Anna koiran lähestyä sinua. Älä tuijota koiraa, vaan käännä päätäsi kohteliaasti hieman poispäin. Jos koira on pieni, voit mennä itsekin kyykkyyn. Jos koira ei halua tulla luoksesi, anna sen olla rauhassa.
* Anna koiran ensin tutustua sinuun nuuskimalla. Silitä sitä kyljistä ja rinnasta. Pään päälle taputtaminen on koirasta pelottavaa.


Koira viihtyy seurassasi kun olet itsekin rauhallinen ja ystävällinen. Vaikka oma koirasi ehkä tykkääkin halailusta ja suukoista, ei kannata halia ja pussailla vierasta koiraa. Jotkut koirat eivät pidä edes oman emännän tai isännän pusuista.

Linkkejä:
Haukottele koira hiljaiseksi!
Koirien kieli ja käyttätyminen-seminaari
Rauhoittavista signaaleista
Koirien ja susien johtajuudesta
Ongelma-aapinen

Ole oman onnesi seppä

Tsempatakseni itseäni positiivisuuteen, julkaisen tässä tämän kauan sitten kirjoittamani lyhennelmän kirjasta Norman Vincent Peale: Ole oman onnesi seppä    

Tarina, vaikkakin lyhennelmä, on silti pitkähkö, mutta ei sen lukemisesta ole kenellekään ainakaan haittaa, siihen käytetty aika ei ole hukkaan heitettyä. Olen luonteeltani positiivisesti ajatteleva ihminen, mutta kieltämättä Vilin sairastelujen myötä olen hiukan kadottanut asennettani. Nyt siis jatkossa tulen asennoitumaan Vilin ongelmiin positiivisesti. En usko sen olevan ylitsepääsemätöntä, koska oikeastaan kaikessa muussa osaan ajatella asiat aina siltä paremmalta kannalta ja olen peruselämässäni vähään tyytyväinen.

"Kuka päättää, oletko onnellinen vai et? Vastaus on: sinä itse!

Tunnetulla televisiokasvolla oli ohjelmassaan vieraana iäkäs mies, ja hyvin erikoinen mies olikin. Lähetys oli suora, eikä miestä ollut mitenkään valmennettu tilanteeseen. Vanhuksen ajatukset olivat hyvin omintakeisia, ja itse hän suorastaan säteili elämäniloa. Aina kun hän sanoi jotakin, studioyleisö räjähti nauramaan, niin lapsekkaita ja samalla osuvia miehen huomiot olivat. Yleisö oli ihastuksissaan. Haastattelijakin oli aivan myyty.

Lopuksi mieheltä kysyttiin, mikä teki hänet niin onnelliseksi. „Teillä täytyy olla tuohon iloon jokin salaisuus“, juontaja sanoi. „Ei ole“, vanha mies vastasi. „Mikäs salaisuus se nyt on. Asiahan on selvä kuin pläkki. Kun herään aamulla, minulla on kaksi vaihtoehtoa: olen joko hyvällä tai pahalla tuulella. Arvatkaas, kumman valitsen? No, hyvän tuulen tietysti. Siinä kaikki.

Tuo saattaa kuulostaa liian yksinkertaiselta. Mies voi vaikuttaa sinusta pinnalliselta, mutta mieleeni muistuvat Abraham Lincolnin sanat - häntä sentään tuskin kukaan pitää pinnallisena - joiden mukaan ihminen on niin onnellinen kuin päättää olla. Kyllä sinä onneton pystyt olemaan jos niin haluat. Mikään ei ole niin helppoa. Sen kuin vain valitset pahan tuulen. Laahustat päivästä toiseen nuristen huonoa onneasi, olet koko ajan tyytymätön kaikkeen. Onneton mieliala on taattu, Mutta sanopa itsellesi:" Hienostihan kaikki sujuu. Elämä on ihanaa. Tänään aion olla onnellinen", niin olet hyvällä tuulella, ennen kuin huomaatkaan.

Monet meistä luovat itse oman onnensa. Tietenkään kaikki ilottomuus ei johdu itsekeskeisyydestä. Elinolot voivat joskus olla todella onnettomat. Silti ajatuksemme ja asenteemme vaikuttavat yleisesti ottaen ratkaisevasti siihen, elämmekö me elämämme onnellisina vai onnettomina.

Istuin junan ravintolavaunussa vastapäätä minulle tuntematonta pariskuntaa. Rouva oli pukeutunut näyttävästi ja kalliisti turkiksiin ja timantteihin. Silti hänellä ei näyttänyt olevan yhtään hauskaa. Hän teki hyvin kuuluvalla äänellä selväksi, että vaunu oli pimeä ja vetoinen, palvelu huonoa ja ruoka mautonta. Kaikesta hänellä tuntui riittävän valittamista. Mies sen sijaan vaikutti leppoisalta ja hyväntuuliselta. Hän näytti olevan niitä ihmisiä, jotka ottavat elämän vastaan sellaisena kuin se tulee. Vaimon käytös varmaan nolotti häntä, ja pettynytkin hän oli, kun vaimo ei nauttinut hänen tarjoamastaan huvimatkasta.

Vaihtaakseen keskustelunaihetta mies tiedusteli minulta, minkä alan miehiä olin, Itse hän kertoi olevansa asianajaja. Sitten hän virnisti ja sanoi:" Vaimoni on tuottaja." Yllätyin sen kuullessani, rouva ei näyttänyt ollenkaan virkanaiselta. „Minkä alan tuottaja?" tiedustelin.

„Pahan tuulen", mies vastasi. „Vaimoni on erikoistunut ikävän tunnelman tuottamiseen."

Vaikka miehen hurtti huumori sai pöydässä jäätävän vastaanoton, olin kiitollinen miehen oivalluksesta. Hän kuvasi osuvasti, mitä aivan liian monet ihmiset tekevät työkseen: he pitävät huolta siitä, että onni pysyy kaukana heistä.
Se on vahinko, sillä elämässä on muutenkin ihan tarpeeksi onnea verottavia ongelmia. On äärimmäisen typerää lietsoa lisää tyytymättömyyttä ja tehdä itsensä onnettomammaksi kuin on pakko.

Nyt riittää puhe siitä, millä kaikilla tavoilla ihmiset voivat karkottaa onnen luotaan. Puhutaanpa sen sijaan siitä, kuinka huonon tuulen tuottamisesta voi tehdä lopun. Aloitetaan toteamalla, että me tuotamme itsellemme pahaa mieltä ajattelemalla ikäviä ajatuksia ja omaksumalla negatiivisen asenteen. Meistä saattaa esimerkiksi tuntua, että kaikki menee päin seiniä tai että onni potkii sellaisia, jotka vähiten ansaitsisivat, tai että meitä elämä ei ikinä palkitse.

Vielä onnettomammiksi tulemme, kun haudomme katkeria ajatuksia, kannamme kaunaa ja puhkumme vihaa. Myös pelko ja huoli ovat mainiota raaka-ainetta onnettomalle ihmiselle. Jos ihminen tuntee itsensä onnettomaksi, hän on yleensä lähinnä itse syypää siihen. Millä tavalla voisimme lakata tuottamasta itsellemme pahaa tuulta? Kuinka saisimme prosessin kääntymään niin päin, että tuottaisimmekin itsellemme onnea?

Otanpa esimerkin lukuisilta junamatkoiltani. Vanhoissa Pullmanin vaunuissa oli miesten salongit, jollaiseen oli aina aamuisin ahtautunut vähintään puolikymmentä parranajajaa. Makuuvaunussa nukutun yön jälkeen ihmiset eivät yleensä ole kovin hyväntuulisia eivätkä puheliaita. Tunnelma oli sen mukainen.

Kerran sisään astui poikkeuksellisen hymyilevä mies. Hän toivotti iloisesti hyvää huomenta ja sai vastaukseksi pari innotonta murahdusta. Partaa ajaessaan mies hyräili hilpeää sävelmää, ilmeisesti aivan huomaamattaan. Toiset alkoivat ärtyä. Lopulta joku huomautti purevasti: “ Ollaanpa sitä hyvällä tuulella heti aamutuimaan! Mistä moinen riehakkuus?"

„Tuntuu vain niin hienolta", mies vastasi. Sitten hän lisäsi:" Minulla on tapana olla hyvällä tuulella." Keskustelu tyrehtyi siihen, mutta lyön vetoa, että jokainen paikalla ollut mies nousi sinä aamuna junasta nuo mielenkiintoiset sanat korvissaan kaikuen: " Minulla on tapana olla hyvällä tuulella."

Sanat sisältävät tärkeän perustotuuden. Meidän onnemme tai onnettomuutemme on kiinni siitä, millaista mielialaa olemme tottuneet ylläpitämään. Sananlaskujen kirja, joka on täynnä viisauksia, toteaa: "…hyvä mieli on kuin alituiset pidot". Pidä itsesi valoisalla mielellä. Ota tavaksesi olla onnellinen. Silloin elämäsi on yhtä juhlaa. Voit sanoa nauttivasi elämästä joka päivä. Valoisa mieli tekee elämästä onnellisen, ja koska mieli on mahdollista pitää valoisana, jos niin haluaa, on ihmisen itsensä vallassa, onko hän onnellinen vai ei.

Mieli pidetään valoisana ajattelemalla iloisia asioita. Tee hyvistä ajatuksista itsellesi luettelo, ja anna niiden virrata mielesi läpi monta kertaa päivässä. Jos mieleesi tulee ikävä ajatus, keskeytä se, häivytä se pois ja korvaa se onnellisella ajatuksella. Lepää aamulla herättyäsi rentona vuoteella ja syötä mukavia ajatuksia tajuntaasi. Anna mieleesi nousta kuvia sinä päivänä odotettavissa olevista hyvistä kokemuksista. Maistele niiden tuottamaa mielihyvää. Tällainen visualisointi auttaa asioita kehittymään suotuisaan suuntaan.

Älä koskaan ounastele ikäviä kokemuksia. Jos etukäteen uskot, että tapahtuu jotakin pahaa, niin saattaa myös käydä. Vaikutat huomaamattasi asioihin niin, että tilanne kääntyy huonoon suuntaan. Jälkeenpäin sitten ihmettelet, miksi sinulla on niin huono tuuri, miksei mikään koskaan onnistu sinulle.

Ehkäpä hyvinkin siksi, että olet aloittanut päiväsi väärällä tavalla."