Vaihteeksi tällainen sekalainen juttu täältä maailmalta. Jokalai ja pal erilaissi assioi. Vaik kui kulttuuri tääl on melke kui Suomes, nii silti on pal iha erilaistkii. Pikkujutui, mut kuiteski skriivaamise arvossi. Harvemmi mittää suuri jutui onkaa. Ja jos tää meiä murre o liian vaikkiaa, nii tosa alempan on kaik suameks.
(Joka lajia ja paljon erilaisia asioita. Vaikka kulttuuri täällä on melkein kuin Suomessa, niin silti on paljon ihan erilaistakin. Pikkujuttuja, mutta kuitenkin kirjoittamisen arvoisia. Harvemmin mitään suuria juttuja onkaan. Ja jos tämä meidän murteemme on liian vaikeaa, niin tuossa alempana on kaikki suomeksi.)
Kukkia
Jonkun tutkimuksen mukaan saksalaisten suosituin ruukkukasvi vuodesta toiseen, aina parhaan kolmen joukossa, on syklaami eli täkäläisittäin Alpenveilchen. En kyllä olisi uskonut, muistelen, että syklaami oli joskus monenmonta vuosikymmentä sitten Suomessakin oikein suosittu. Nyt syksyn tullen ovat kukkakaupat pullollaan syklaameja, joten kai sen suosioon on uskominen. Halpojakin ovat, hintahaarukka 1-3 euroa.
Variksia
Varikset Hampurissa ovat mustia eli mustavariksia. Niitä on runsaasti tässä meidän asuinympäristössämme. Harakoita on myös iso populaatio. En ole nyt vuoden aikana nähnyt ainuttakaan harmaanmustaa varista, Suomessa en muita koskaan nähnytkään. Mustavariksia kylläkin yhden ainoan kerran keväisellä muuttomatkallaan.
Paristoa ostamassa
Nyt on pakko kertoa yksi kesäinen kokemukseni Hampurin Alsterin rannoilta. Olin Jungfernstiegillä suomalaisen ystäväni kanssa ja koska aikomukseni oli ostaa rannekellooni uusi paristo, niin ajattelin poiketa ensimmäiseen vastaantulevaan liikkeeseen. No, hetipä siinä kulmassa komeilikin kello- ja koruliikkeen kyltti. Tosin siinä luki Rolex, mutta ajattelin, että paristolla ne rolexitkin kai käyvät. Olin varautunut siihen, että paristot siinä liikkeessä maksavat ehkä hieman enemmän kuin muualla.
En ollut varautunut siihen, että se olikin enemmän kuin luksusluokan liike. Olin juuri avaamassa ovea, kun se sisältä käsin aukesikin, komea, siististi pukeutunut mieshenkilö avasi sen. Astuin upottavalle matolle sen miehen kumartuessa puoleeni ja kysyessä "miten voin palvella".
Sillä sekunnilla tiesin olevani aivan väärässä paikassa. En ikinä ole nopeammin yrittänyt koota itseäni, miten selviän tilanteesta pakenematta suin päin ovesta ulos. No, sanoin tälle ovimiehelle, että taidan olla väärässä liikkeessä, mutta että pariston tarvitsisin. Hän kysyi kelloni merkkiä, sanoin, "ei aavistustakaan, joku halpa merkki kai" ja ojensin kellon hänelle. Hän tutkaili sitä ja sanoi, että "valitettavasti tämä merkki ei kuulu valikoimiimme." Hän kuitenkin neuvoi ystävällisesti minulle lähistöllä sijaitsevan kelloliikkeen.
Olin ihan pöllähtänyt liikkeestä tultuani tuon kohteliaan ovimiehen pitäessä ovea auki ja toivottaessa "hyvää päivänjatkoa". En ollut ikinä aikaisemmin asioinut niin hienossa putiikissa, enkä nytkään edennyt kuin kynnysmatolle asti. Ihan kuin olisin ollut hetken miljonäärien maailmassa.
Kotona piti oikein netistä katsoa lisätietoja. Asiakaspalautteen mukaan tuo firma on saanut keskiarvona 5 tähteä eli maksimin. Asiakkaalle siellä tarjotaan aitoa samppanjaa (ei siis mitään kuohuviiniä), kahvia ja mitä ikinä haluaa ja niin usein kuin maistuu. Kuulemma sitä tarjoilutoivetta tiedustellaan asiakkaalta hyvin tiuhaan, ei ainakaan tarvi kuivin suin siellä koru- ja kellokauppoja tehdä. Pikkuhuppelissa ostaminenkin on varmaan hauskempaa. Myyjällä on aikaa asiakkaalle tarvittaessa vaikka koko päivä. Ja asiakkaalla ilmeisesti tilillään vastaavasti reilusti katetta.
Ja ostinko kellooni pariston? Kyllä, ostoskeskuksemme Mister Minit myi sellaisen minulle, hinta 8 euroa.
Ristiinrastiin
Mielelläni ratkon haasteellisia ristikoita, en sellaisia naistenlehtien heppoisia, joihin ei tarvita yhtään pohtimista. Kirjoitan ristikkooni aina kuulakärkikynällä, siinä uskossa ja toivossa, että kirjoittamaani ei tarvitse korjata. Kaikkein hauskinta on täyttää ristikkoa, jonka joku toinen on jo toivottomana hylännyt. Siitä saa suoranaista tyydytystä, kun itse osaa jotain, mitä toinen ei osannut.
Työpaikalla joskus luppoaikoina ratkaisimme porukalla Turun Sanomien lauantairistikkoja, se oli hauskaa hommaa. Ne TS:n ristikot, jotka olivat luokiteltu sanalla "vaikeahkoja" olivat minulle kyllä ihan liian haasteellisia, niistä en yksin selvinnyt ikinä. Joskus jopa TS:n "helppo" ristikko antoi aivosoluille hommia enemmän kuin etukäteen olisin osannut odottaa.
Nämä saksalaiset ristikot ovat ihan hirveitä. Ne ovat vuosikymmeniä pysyneet samanlaisina, niissä ei ole piirroksia ja takuuvarmasti on itsestään selvää, mihin vastaussana kuuluu kirjoittaa. Haastetta ei ole ollenkaan. Ratkottavat asiat ovat esim. Hampurin rekisteritunnus? lyhenne sanalle Uusi Testamentti? "tai" englanniksi? "kolme" italiaksi? Täysin idioottimaista. Siitä johtuen nykyään en ole enää päässyt kunnon ristikoita täyttämään.
Tomaatit & potaatit
Tykkään tomaateista. Suomessa ostin ympäri vuoden kotimaisia, maksoi mitä maksoi. Ne olivat aina herkullisia, varsinkin kesällä. Raakana syötyinä tai leivän päällä mustapippurin kera, aah, voiko makoisampaa ollakaan! Täällä meidän kaupoissa tomaatit ovat kuvan mukaisia. On myös kirsikkatomaatteja yms., mutta ei irtotomaatteja. Nämäkin ovat "kotimaisia" täällä, mutta eivät maistu millekään. Luomutomaatteja en ole vielä ostanut, mutta nyt seuraavaksi aion siirtyä niihin. Jos ne edes maistuisivat tomaatille.
Perunoita myyvät kaikki kaupat verkkopusseissa. Harmillisesti niissä perunoiden koko on täysin sattumanvarainen, isot ja pienet sekaisin. Isoista marketeista saattaa löytyä perunaa myös irtomyynnistä näiden pakattujen lisäksi. Pusseissa on tuottajan nimi ja perunalajike mainittuina. Perunat ovat olleet ihan hyviä, ei valittamista. Suomalaisia uusia perunoita täällä ei harrasteta, uusi sato korjataan vasta isokoisina mukuloina.
Kahvi
Saksalainen kahvi ei ole hyvää. Kaikki ulkosuomalaiset kahvinjuojat kaipaavat suomalaista kahvia. Sitä saavat vieraat Suomesta tuoda tänne tullessaan ja kotimaan lomalla niitä raahataan itse kapsekillinen mukaan. Suomalainen kahvi on vaaleampaa paahdoltaan ja maultaan miedompaa.
Saksalainen kahvi taas on tummapaahtoista ja väkevää. Suodatinkahvi on jauhettu huomattavasti hienommaksi kuin suomalainen kahvi. Kahvipaketeissa on eroja, joka merkistä on usea miedompi tuote, ja usein niissä on myös merkintäasteikko väkevyyden mukaan. Kofeiinitonta kahvia juodaan myös runsaasti.
Olen kokeillut tämän vuoden aikana useita kahvilaatuja. Nyt hoksasin, että kahvi kuin kahvi maistuu hyvältä, jos laittaa sitä mitallisen/lusikallisen vähemmän kuin jos keittäisi suomalaisesta kahvista. Johtuu ilmeisesti siitä hienosta jauhatuksesta.
Yllättynyt olin, kun kuulin uutisista, että yli puolet saksalaisista juo päiväkahvit, itäpuolella asuvista saksalaisista jopa lähes 70%. Siitäkin huolimatta kahvin kulutus on pohjoismaissa suurempi kuin Saksassa. Tuo päiväkahvitapa selittää myös nuo yllättävän monet leipomot, joita on joka kulmassa. Täällä on jopa käsite "päiväkahvin aikaan". Minun piti kysyä mieheltäni, mitä se tarkoittaa, kun jotain tapahtuu "päiväkahvin aikaan". Kuulemma klo 15-16. Täällä Hampurin suunnalla kakkukahvit ovat nimeltään "Kaffeeklön" eli jutustelua kahvitellen.
Kahvin hinta on korkea, noin 5 euroa paketti, tarjouksessa reilun euron halvempaa.
Sairaalamaksut
Kun nyt on kokemusta asiasta, niin kerronpa, että omavastuu sairaalapäiviltä on 10 euroa per vrk ja se peritään 28 päivältä eli yhteensä 280 euroa kalenterivuodessa. Sen jälkeen saa sitten maata sairaalassa ihan ilmaiseksi loppuvuoden.
Ambulansseista tuli mieleen, että niiden sireeni täällä on ihan kauhean kovaääninen. Jos kadulla sattuu olemaan välittömässä läheisyydessä ambulanssiin, joka laittaa sireenin päälle, niin se oikein sattuu korvissa. Tässä meidän lähellä on isohko risteys ja juuri meidän talon kohdalla kaikki hälytysajoneuvot laittavat sireenin päälle. Sisälle asuntoon se kuuluu ihan siedettävän kovaa, mutta ulkona ohiajava on kyllä varmaan sallitun desibelin ylärajoilla. Toki suurkaupungissa on enemmän meteliä eli ehkä se on pakko olla näin.
Nettitietojen mukaan se metelin määrä olisi 10 metrin etäisyydestä 120 dB, mutta jalkakäytävän ja ajotien välillä ei ole kuin metri-kaksi. Suomessa asuimme vastaavalla paikalla yhtä ison risteyksen lähellä ja jatkuvasti ajoivat nuo hälytysautot ohi, mutta ei sentään korviin sattunut.
Ken tähän saakka jaksoi lukea, niin on ansainnut 10 pistettä ja papukaijamerkin, kuten 1960-luvulla oli tapana sanoa!
12 kommenttia:
Jaksoin lukea oikein ahmivalla mielenkiinnolla, kiitos taas mukavasta kulttuurimatkasta sinulle :)
Eipä tehnyt tinkaakaan lukea loppuun asti. Syklaamit tykkäävät viileästä, joten jätän ne kauppaan, koska lötkähtävät meillä tosi nopeasti. Nätti kukkana.
Ristikot ovat tosiaan hauskoja täytellä, tosin itse käytän lyijäriä ja helppoja ristikoita tai sitten pelaan iPadilla sudokua (helppoa).
Minä en tiennyt mustista variksista, luulin että ne on korppeja, heh. Suomalaiset ristikot on mulle vaikeita, ehkä pitäisi kokeilla saksalaisia? Mielenkiintoisia juttuja! Ulkomailla on kyllä parasta ruokakauppaan meneminen ja siellä ihmetteleminen, kun kaikki on erilailsta :)
Hyvin jaksoin lukea, kiitos. Aika tyylikkään näköinen kauppa. Olen muuten kerran Saksassa, tarkemmin sanottuna Nürnbergissä ollessani nähnyt todella kalliin kellon hintalapun. Juu se kello oli otettu pois illaksi, mutta hintalappu jätetty. Se oli melkein 200 tuhatta silloista D-markkaa. Mitähän tuo tekisi euroina, joku 65-70 tuhatta euroa? Olisin halunnut nähdä minkänäköinen kello on, mutta en sitten jaksanut päivällä raahautua liikkeen luo pällistelemään:)
Eihän missään ole niin hyvää kahvia kuin Suomessa, se on totta. Vaikka en ole mikään älytön kahvikissa, niin silti olen sitä mieltä, että Suomessa on maailman paras kahvi:)
Pidän kanssa ristikoista. Yleensä saan ne aika pitkälle täytettyä. Jotkut nimet saattavat jäädä uupumaan. ja täytän aina kuulakärkikynällä. Olen joskus kuullut jonkun sanovan, että se on itsevarmuuden huippu joka täyttää ristikoita kuulakärkikynällä, mutta kun muutaman sanan katsoo ristiin rastiin, niin ei siinä nyt paljon virheen varaa ole. Saksanmaan ja Suomen eroavaisuuksista ja joistakin yhtäläisyyksistä riittää juttua varmaan hyvinkin paljon. Terveisii Saksan maalle, M-L ja Ossi.
Ihania syklaameja. Niiden värit voimaannuttava syksyssä. En tiedä hoidanko sitten väärin tai jotain, mutta eivät kyllä tahdo menestyä minulla. Tietysti, nyt kun on naapurina puutarhuri, jonka neuvoilla saan jo orkide3an hengissä pysymään, ehkä saisin hyvät neuvot syklaameissakin.
Mukavaa lukea näitä kotiutumisjuttuja saksanmaalta. Eikä alkupään murre tehny yhtän tippa haitta. Ol nimpal kotost et.
Tuo kahvijuttu on tuttu asia. Kaikki ketkä täältä on ulkomaille lähteneet tuttavapiiristäni, kaipaavat suomalaista kahvia.
Terkut täältä Essilästä. Ootellaan lisää tarinoita sieltä.
Näitä juttujahan lukee mielellään, kiitos! Minäkään en tiennyt mustista variksista, luulin niitä korpeiksi- oppia ikä kaikki! Mukavaa alkuviikkoa Saksan maalle, t. Laura ja Mauri
Kivaa, että tykkäät näistä ns. kulttuurimatkoista. :)
Muistelen myös, että syklaamit ovat hiukan hankalia, kosteutta, viileyttä tarvitsevat eivätkä siedä auringonpaistetta, mutta valoa tarvitsevat silti runsaasti. Saa nähdä, miten osaan hoitaa ja miten kukka sopeutuu meidän olosuhteisiin. Tuossa meidän porraskäytävän ikkunalaudalla on yksi syklaami, näyttää viihtyvän. Olisin eilen ostanut itsellenikin, mutta kukkakauppojen syklaameissa ei ollut juurikaan nuppuja, joten jätin ostamatta.
Voi, sudoku ei ole mun juttuni ollenkaan! Jotenkin minulla on ikäni ollut vaikeuksia numeroiden kanssa, jo ihan alaluokilta alkaen. Ja arvatenkin täällä Saksassa vasta, kun sanovat kaikki luvut "väärinpäin". En muista, osaatko saksaa, mutta esim. 79 sanotaan Suomessa "seitsemänkymmentäyhdeksän", mutta täällä "yhdeksän ja seitsemänkymmentä". Hohoijaa.
Mustia ne on korpitkin, mutta isompia ja kai harvemmin kaupungeissa. En ole ikinä tietoisesti nähnyt korppia luonnossa.
Niin, ehkä sinulla on saksalainen mentaliteetti, mitä ristikoihin tulee... :)
Ruokakaupat ovatkin mielenkiintoisia ja aluksi meillekin hirmun vaikeita kielitaidosta riippumatta. Sensijaan makeiset ja kosmetiikkatuotteet ovat pitkälti samoja kuin Suomessa.
Ainakin eteläisessä Italiassa toimivat nuo kultasepänliikkeet niin, että niiden ovet ovat lukossa. Täytyy soittaa ovikelloa. Sisään pääsee ainoastaan, jos myyjä on vapaana eli niin monta asiakasta kuin on myyjiäkin. Liekö vieläkin näin, luulisin kyllä, tosin en ole vuosikausiin käynyt missään etelämpänä.
Minäkään en ole mikään hurja kahvikissa, juon sitä vain kerran päivässä, mutta laadulla on väliä, varsinkin kun juon kahvini raakana eli ilman sokeria tai kermaa. Kahvihetkeni on minulle merkillisen tärkeä, se juontaa jo lapsuudestani, on kuin joku köysi, josta pidän kiinni. Eikö ollutkin hieno vertaus...
Minusta on rikkautta, jos joka maassa on oma tyylinsä ja tuotteensa. Nykyään Euroopan maat muistuttavat aina enemmän ja enemmän toisiansa, mutta onneksi on noita pysyviä erojakin. Erilaisuus on arvokasta.
Terveisiä Ossilan väelle!
Minullakin on orkidea ensi kertaa elämässäni. Saas nähdä, kukkiiko ikinä uudestaan. Lehtiä pukkaa koko ajan, on ihan nätti nytkin, joskin ilman kukintoja.
Oli se sit hyvä, et eres joku ymmärs mua. Olis kiva, jos tähä sais viäl sen nuatinkin, niin ku aina puhelles.
Essilän väelle terveisiä! Eiköhän juttua taas pukkaa, kiitos samoin!
On se ihmeellistä, kuinka koko ikänsä oppii jotain uutta. Minäkin törmään jatkuvasti uusiin asioihin. Onneksi tiedonsaanti on helppoa, kiitos internetin. Ainoa harmi, että tässä iässä ei omaksu yhtä helposti uusia asioita kuin nuorempana ja kaiken lisäksi, muistikaan ei ole enää parhaasta päästä. Kuten mieheni sanoo, parasta ennen-päiväys on jo ohitettu...
Terveiset Mauri-sedän perheelle!
Lähetä kommentti