Tuliaisia

Zucchini-fetajuusto-luut koiralle ja omistajalle! noin 30 kpl

350 g täysjyvävehnäjauhoja
40 g kaurahiutaleita
1 dl vettä
2 kananmunaa
100 g fetajuustoa
2 pientä kesäkurpitsaa

Lisukkeet omistajalle:
Taikinan joukkoon suolaa, pippuria, 1 pieneksi silputtu valkosipulin kynsi
Dippaukseen mieleinen dippauskastike, esim.
200 g kermaviiliä
1 rkl silputtua persiljaa
suolaa ja pippuria

1. Sekoita jauhot, kaurahiutaleet, munat, juusto sekä vesi tasaiseksi taikinaksi.
2. Pese kesäkurpitsat, raasta ja sekoita taikinan joukkoon.
3. Jaa taikina kahteen osaan. Mausta omistajan osa em. ohjeen mukaan.
4. Kauli molemmat taikinat. Koiran taikinasta leikkaa muotilla tai veitsellä ”luita”, omistajan taikinasta leikkaa halutulla muotilla ”pikkuleipiä”.
5. Paista leivinpaperin päällä 180 asteessa noin 15 minuuttia.

Maistuvat sekä lämpiminä että jäähtyneinä.
Dogstoday


Nyt Vili sai ikioman kongin! Koko on Medium ja hintaa oli saman verran kuin Suomessa. Nyt suunnittelen täytettä siihen, enköhän jotain keksi...
Reseptejäkin on, mutta Vilillä on omat rajoituksensa. Mielessäni pyörii ajatus laittaa hiukan juustoa sen pienen reiän peittämiseksi ja muuten täyttää koko kongi ehkäpä karitsanjauheliha-hevossuikaleseoksella ja tökätä siihen joku pitkulaisen mallinen koirankeksi (?) tikuksi. Sitten koko tekele pakkaseen ja sitten seuraavana päivänä Vilille!



Kongin suosituskoot ovat:
Small Kong - chihuahua, pommerinpystykorva, kiinanpalatsikoira, Yorkshire, shih tzu, jne.
Huom. Tämä pieni koko soveltuu leikkimiseen, mutta täyttämiseen suositellaan isompaa medium-kokoa!
Medium Kong - kääpiövillakoira, whippet, Jack Russel, westie, pienet spanielit, sheltti, mäyräkoira jne.
Large Kong - beagle, keskikokoiset spanielit, collie, keskikokoinen villakoira, keskisnautseri, jne.
XL Kong - dalmatialainen, bokseri, noutajat, isovillakoira, suursnautseri, husky
XXL Kong - schäferi, Bernin paimenkoira, dobermann, rottweiler, Rhodesian Ridgeback jne.

Alasajoa suunnitellessa

Nimittäin kortisonin alasajoa on tarkoitus nyt yrittää toteuttaa. Samanaikaisesti jatketaan jo totuttua ruokavaliota ja Vili saa lisäksi tiettyjä, toivottavasti toimivia, yrttivalmisteita vahvistamaan elimistöä ja sen puhdistautumista. Nauraa saa, ken tahtoo.
Vaan mitäpä on koululääketieteellä tarjota tässä tilanteessa?

Pojat olivat ihan hyväkuntoisina selvinneet tämän yhden viikon ilman komentoani. Oli huojentavaa huomata, että toinenkin ( = mies) voi ja osaa ottaa enemmän vastuuta Vilistä. Poika oli kuulemma syönyt hyvin ja saanut säännöllisesti kortisonitablettinsa, siis joka 3. päivä.

Juuri ennen matkalle lähtöäni ehdin tehdä sellaisen havainnon, että possu ei ehkä olisikaan hyväksi Vilille. Tutkiskelin muistilistojani ja huomioni kiinnittyi siihen seikkaan, että ne kerrat, jolloin Vilin kutina yhtäkkiä lisääntyi, olisi ruokana ollut joka kerta possua muodossa tai toisessa. Syylliseksi olin epäillyt kanaa, koska sitäkin oli ollut jollakin kerralla tarjolla, mutta tuntui vakuuttavammalta tuo possun osuus. Ehkä jopa molemmat ovat allergisoivia? Kumpaakaan ei juuri nyt anneta Vilille.

Reeperbahn oli entisellään ja loma muutenkin sangen virkistävä. Kierros muutamassa supermarketissa sai jo melkein suunnittelemaan Saksaan muuttoa. Tavallisen marketin pakastealtaasta löytyi vaikka mitä, joka lajia lihaa, ankasta strutsiin ja kaikkea siltä väliltä. Ja ne hinnat vasta! Kilohinta muutamia euroja, esim. pakasteluomukana maksoi 1,96 euroa kilo tai kpl eikä ollut edes tarjouksessa! Lihatiski ei jäänyt yhtään jälkeen pakastealtaasta. Sisäelimiä oli jos jotakin sorttia aivoista alkaen. Kaikki ihmisravinnoksi tarkoitettuja, silti hintataso oli alle suomalaisen eläinravinnon.
Eläinkaupoissa oli myös pakastealtaassa valikoima erilaisia lihatuotteita, hintoja en huomannut katsoa, mutta varmaankaan eivät maksaneet enempää kuin tuolla marketissakaan.

Syrjäisessäkin kemikaaliokaupassa oli hylly toisensa perään luontaistuotteita joka lähtöön. Siinä huomaa sen valtavan kulttuurieron suhtautumisessa luontaislääkitykseen, homeopatiaan ja koululääketieteeseen. Ne ovat tavallaan tasavertaisia, vaihtoehtoja toisilleen. Apteekissa en käynyt, mutta entuudestaan tiedän, että sieltä löytyy myös tuotteita laidasta laitaan.

Totuttelua edelleen

Edelleen on pientä totuttelua tähän uuteen ruokavalioon. Avartavaa on tutustua eri lihalaatuihin, suoraan sanottuna, erilaisiin kuolleisiin eläinruhoihin. Välillä on suuri inho valloillaan, kun käsittelen niitä raakoja lihoja. On tullut tutustuttua strutsin ruhon tuotteisiin. Sellainen havainto, että strutsin maksa on aivan samanlainen kuin naudan maksa. Kalkkunamassa on kauniin vaaleanpunaista kuin flamingo. Prisman strutsinlihapakasteessa on varoitus "saattaa sisältää hauleja", emme toki ostaneet sieltä, se on erittäin kallis tuote, parasta gurmeeta vissiin.
Oppia ikä kaikki.

Vilille erottuu selkeästi jo herkkuruokaa ja vähemmän herkkuruokaa. Vili ei tykkää mm. poronluumassasta erityisemmin. Heppa on melkeinpä sitä mieluisinta sapuskaa. Kasvissoseet maistuvat myös, kunhan niitä ei ole runsaasti lihan joukossa. Broilerinkaulat ovat out.



Emäntä lähtee tästä viikoksi tuulettumaan reeperbaanille ja jättää pojat keskenään kotiin. Toivottavasti selviävät kunnialla...

Kuukausi vaihtuu

Yhteenvetoa syyskuulta. Kortisonikalenteri kertoo, että tämä kulunut syyskuu on ollut hitusen verran parempi kuin pari viimeistä kuukautta. Kortisonia on mennyt 30 mg, muutos on hyvin vähäinen, vaivaiset 5 mg eli kaksi antokertaa, mutta suunta oikea!


Sininen merkki tarkoittaa ½ tablettia Prednison'ia eli 2,5 mg kortisonia.

Viime viikon rapsuttelun lisääntymisestä huolimatta kortisonin annostusta ei tarvinnut lisätä, sillä ihme ja kumma: rapsuttelut loppuivat maanantaina. Ykskaks. Mikä lie ollut syynä, ehkä tuollainen aaltomaisuus kuuluu oireistoon, kenpä tietää.
Vili on syönyt ruokiaan kohtalaisella innolla. Vatsa on ollut joko hyvä tai vähän löysä. Tuo puoliraaka/raaka liha on uusi tuttavuus Vilille, katsotaan, tottuuko siihen vai siirrytäänkö kypsempään versioon.
Lihalaatuja on lisätty, seuraan liittyivät strutsin sisäelinseos ja poron lihaluumassa.

Kirjahyllyni yllättää minut silloin tällöin: löysin sieltä tällaisen kirjasen
Pieneläinten hoito-opas (Homeopatian ja fytoterapian pehmein keinoin). Sivuja oppaassa on 40 ja se on vuodelta 1996.



Heti sivulla 2 on huomautus " Homeopaattiset lääkkeet eivät tietenkään korvaa lääkärintarkastusta, kirurgisia tms. toimenpiteitä loukkaantumisen yhteydessä, mutta ne edistävät loukkaantuneiden kudosten paranemista ja antavat tehokkaan avun särkyyn, kipuun ja turvotukseen. Ne myös ennalta ehkäisevät tulehtumista ja loukkaantumisten jälkitiloja."




Itseäni kiinnosti enemmän tuon kirjasen toinen osio eli "Fytoterapia eläinten hoidossa". Se tuntuu niin loogiselta ja järkeenkäyvältä. Jo lapsuudesta muistan, että ripuliin piti syödä mustikkakeittoa ja vilustumiseen piti juoda mustaherukkamehua.
Samat kasvit avuksi ihmisille ja eläimille

Eläinsuojeluviranomaiset sulkivat kennelin Turussa

"Turun eläinsuojeluviranomaiset sulkivat kotikutoisen kennelin Turussa tiistaina. Noin 25-vuotiaalta turkulaisnaiselta otettiin huostaan peräti 20 koiraa sekä kaksi kissaa. Pahoin nälkiintyneet eläimet vietiin kaupungineläinlääkärin hoitoon eläinsuojelulain perusteella.

Tapauksen tutkinnanjohtaja, komisario Vesa Aaltonen Varsinais-Suomen poliisista kertoo, että koko koiralauma asui Katariinan kaupunginosassa olevassa pientalossa. Aaltosen mukaan tapaus tuli päivänvaloon eläinsuojeluviranomaisten omassa tarkastuksessa.

Turun eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopran mukaan koiria pidettiin kenneltarkoituksessa, mutta niiden hoito oli laiminlyöty kokonaan.

– Pieneen tilaan oli haalittu liian paljon eläimiä, siellä oli yksitoista aikuista koiraa ja yhdeksän pentua. Asunnossa oli äärimmäisen likaista ja siivotonta, ja kahta koiraa lukuunottamatta kaikki luokiteltiin nälkiintyneiksi tai todella laihoiksi, Leyser-Kopra kuvailee.

Osa koirista vietiin jo vuosi sitten.
Leyser-Kopran mukaan nuori nainen oli yrittänyt pyörittää kenneliään omin voimin, mutta resurssit olivat lopulta loppuneet kesken. Aivan uusi tuttavuus hän ei ole eläinsuojeluviranomaisille, sillä samaa kenneliä on seurattu jo vuoden ajan. Ensimmäisen kerran osa koirista otettiin huostaan vuosi sitten, mutta silloin toimintaa ei lopetettu kokonaan.

– Huostaanoton tarkoituksena tietysti oli, että se parantaisi omistajan tapoja. Mutta jos resurssit eivät riitä, niin viranomaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puhaltaa peli poikki, Leyser-Kopra toteaa.

Koirien omistaja ei ollut ilmoittanut yhdeksää pentua rekisteröitäväksi, tai onnistunut myymään niitä. Leyser-Kopra laskeskelee, että pienirotuisen koiran kohdalla yhdeksän pentua olisi voinut tuottaa nettikaupassa noin 5 000 euroa. Hän harmittelee, että jopa eläinsuojelulakeja rikkova kenneltoiminta vaikuttaisi olevan kasvava trendi, sillä monet kuvittelevat sen tuottavan helppoa rahaa."

Turun Sanomat 29.9 2010

Olen järkyttynyt. Minun Vili-koirani on tuolta kotoisin! Vilin kuvankaunis äitimuorikin se näkyy olevan tuossa kuvassa.
Mitkä lienevät Vilin lähtökohdat? Enpä enää ihmettele, miksi en saanut vastauksia yhteydenottoihini, miksi koko kennel hävisi virallisten kasvattajien listalta ja miksi kennelin kotisivujakaan ei enää pitkään aikaan ole löytynyt.