Testitulokset

Vilin haima todettiin terveeksi, mikään labratuloksissa ei viitannut haiman sairauteen. Vakavammin suhtaudutaan nyt eläinlääkärin epäilemään selkärangan aristukseen, jonka totesi jo yleistutkimuksessa, mutta röntgenin mukaan mitään ei kuitenkaan näkynyt. Röntgentutkimus ei välttämättä kerro koko totuutta, ainoastaan magneettikuvaus tai TT-tutkimus olisi tarpeeksi tarkka löytämään kaikki poikkeamat.
Muistelin entisen eläinlääkärin myös sanoneen jotain rintarangasta ja kaivoin vanhat paperit esille ja niinhän siellä luki "voi olla pientä aristusta rintarangan alueella, mutta ei selvästi (25.10.2010 )".

Kuulemma 60 päivän tulehduskipulääkekuuri olisi sopiva hoitojakso tälle vaivalle. Nyt edetään kuitenkin seuraavasti:
10 päivää Rimadyl 10 mg aamuin illoin + 10 päivää Rimadyliä 10 mg iltaisin, sitten soittopyyntö lääkärille ja suunnitellaan jatko. Lisäksi vältettävä rasitusta sekä hyppyjä, varsinkin ylhäältä alaspäin.

Täytyy mainita, että tämä samainen eläinlääkäri aikoinaan pelasti Vilin edeltäjäkoiran Hessun elämälle. Hessun ollessa 3 vuotias, se alkoi ontumaan toista etutassuaan eikä ontuminen ottanut loppuakseen. Vein Hessun lääkärille, otettiin rtg-kuvat ja tutkittiin kaikin puolin. Lääkäri ei löytänyt parantavaa hoitoa Hessun ontumaan, vaan sanoi, että minun kannattaa vähitellen totutella ajatukseen, että Hessu ei tule olemaan pitkäikäinen koira. Ontuma tulee pahenemaan ja lisäksi Hessulla on erittäin huonot lonkat, joten lopetus tulee viimeistään lähivuosina ajankohtaiseksi.
En voinut hyväksyä tuota lopputulosta siltä istumalta ja kyselin puskaradion välityksellä, voisiko joku suositella minulle jotain hyvää eläinlääkäriä. Niin päädyin Hessun kanssa tälle samalle lääkärille, jossa nyt käyn Vilin kanssa. Hän katseli Hessun röntgenkuvia ja tutki ja käski minunkin kokeilla sormilla tiettyjä kohtia Hessun "olkapäässä". Siellä oli herneenkokoinen kivikova pallukka lihaksessa ja hoidoksi määrättiin kuukauden tulehduskipulääkekuuri ja samanpituinen vuodelepo. Hessun kohdalla se tarkoitti vain pissalla käyntiä eikä mitään sen pidempiä ulkoiluja. Hessu parani täydellisesti eikä ontunut ikinä enää. Lonkkien takia Hessulle suositeltiin paljon vapaata liikuntaa maastossa, jotta lihakset vahvistuvat ja siten tukevat huonoja lonkkia. Hessu eli 11 vuotiaaksi.

Vili on tänään ollut rauhallisempi, eikä niin riehakas kuin edelliset päivät. Tänään ruokahalukin on pysynyt aisoissa eikä ole mourunnut lisää. Nyt Vili syö neljä kertaa päivässä eli jokaisen lenkin jälkeen. Yöt on nukkunut läpi ja minäkin tietysti. Jo neljä perättäistä yötä! Vähitellen tulevat univelat maksettua...

Vaihturi?

Takana toinen perättäinen kokonaan nukuttu yö! Wau!
Vili on elämänsä kunnossa. Varsinkin, jos haluaa unohtaa, että on lääkityksen alaisena. Poika syö hyvin, vähän liiankin hyvin, ei noin pienellä koiralla voi olla noin isoa nälkää! Kauralimat ym. luonnonmukaiset ruuat on toistaiseksi viskattu syrjään ja nyt Vilin arkiaterioihin kuuluu keitettyä kanaa tai broileria, lohta tai lampaanpaistia + keitettyä perunaa. Lisäöljyjä en anna enkä mitään muutakaan ylimääräistä. Olen heikkouttani sortunut antamaan tälle kerjäävälle kiljukaulalle muutaman koirankeksin (joihin hullaantui totaalisesti), Vili sai pussillisen sellaisia synttärilahjansa kylkiäisenä. Nyt jännätään, tuleeko jotain oireilua niistä tai perunasta, jota Vili syö aika runsaasti.

Vaihturi? Niin, jo epäilemme, että Vili on vaihtunut jossain vaiheessa. Ehkä klinikalla oli kaksi tiibetinspanielia ja me saimme sen väärän ja nyt meidän Vili on jossain vieraassa perheessä. Ei kai nyt kuitenkaan...

Vili on niin erilainen kuin aikaisemmin. Äänekäs ja vaativa. Komentelee jatkuvasti antamaan kaapista jotain ja pyytää päästä pöydille tutkimaan, mitähän hyvää siellä on. Haukkua, murinaa sekä monia muita vaikeasti nimettäviä äänilajeja riittää.
Löysin kaapin perukoilta yllätyksekseni muovipussin, jossa oli Vilin pentuna hylkäämiä puruluita. Vili ei ole tähän mennessä huolinut ainuttakaan puruluuta, kaikki ovat olleet vikaostoksia ja kahteen vuoteen en ole mitään sellaista enää Vilille tarjonnutkaan. Nyt näytin Vilille niitä luita ja hän osoitti heti kiinnostusta ja alkoi innolla pureskelemaan. Pitkän tovin ahersi kivikovan pururullan kimpussa ja sai jotain irtikin. En ollut aikaisemmin nähnyt Vilin koskaan pureskelevan sellaista! Jos Vili on sittenkin vaihtunut? Vili on niin ihmeellisen aktiivinen ja vauhdikas. Hyväntuulinen. Kuinka se voi olla niin erilainen? Sittenkin ehkä vaihturi...

Kauanko annan Vilille Rimadyliä, sitä en tiedä. Annos on melko pieni, mutta silti pelko jäytää, että se voi aiheuttaa vatsavaivoja tai muuta haittaa. Ehkä kysynkin eläinlääkärin mielipidettä asiasta, sitten kun soittaa niistä labravastauksista.

Välil vähä valosamppa

Näin on. Välil vähä valosamppa eli suomeksi välillä vähän valoisampaa.
Ei kuitenkaan päivä vaan meitin olotila. Tuhkasta nousemme entistäkin voimakkaimpina kuin feenikslintu! Ei Viliä ja minua niin vaan nujerreta, vaikka välillä painummekin maanrakoseen ihmettelemään tätä maailmanmenoa. Pieni ihminen (174cm) ja vielä pienempi koira kun eivät aina jaksa ymmärtää. Ja voimatkin loppuvat aina välillä. Tekohengitystä saamme onneksemme niin blogi- kuin oikean elämän ystäviltämme.

Olen antanut nyt Vilille Rimadyl-kipulääkettä 10 mg aamuin illoin eli 12 tunnin välein. Yön poika nukkui hyvin ja on tänään jotakuinkin oma itsensä. Syö hyvin, kävelee reippaasti häntä komiasti selän päällä. On kuitenkin yllättävän äänekäs ja vaativainen. Mouruaa kuin kissa halutessaan jotain jääkaapista, päästelee ihan outoja ääniä, haukahtaa, tuhahtelee, kurnuttaa, melkein naukuukin, asiaa tuntuu olevan paljon. Tuollaisena en Viliä tunne, normaalisti on hiljainen ja maltillinen koirapoika. Eilinen ripuli on tipotiessään, tilalla puheripulia. Hyvä niin!

Siis kaikesta päätellen Vilillä ei ole ollut ongelmia närästyksen kanssa, koska kipulääke rauhoittaa hänet. Yritän perehtyä nyt vähärasvaiseen ja -proteiiniseen muonaan, luin, että se on hyväksi niin gastriitissa kuin haimasairauksienkin hoidossa ja ehkäisyssä.
Itsellä olo on kuin uudestisyntyneellä, nukuttu yö takana ja juuri tällä hetkellä ei huolta Vilin kipuilusta. On äärimmäisen raskasta ja kuluttavaa seurata kipeää koiraa osaamatta auttaa. Lähin ajatus silloin on ottaa koira kainaloon ja hypätä yhdessä alas parvekkeelta. Ihan totta.

Vili lääkärillä

Eilen kävimme Vilin kanssa eläinlääkärillä. Vilille sattui tavallaan harmillisesti ns. hyvä päivä, olisi ollut lääkärin kannalta parempi nähdä Vili sellaisena kipuilevana kuin Vili useimmiten on. Edellisen yönkin Vili nukkui hyvin. Vilin vointi on ollut sahaavaa, oikeata vuoristorataa. Useita huonoja öitä ja levottomia päiviä, sitten silloin tällöin hyvin nukuttu yö ja mukavahko päivä.
Vastaanottotiloissa Vili oli rauhallinen, asettui lattialle makaamaan ja seurailemaan ihmisten toimia. Edellisellä käynnillä Vili oli todella stressaantunut ja levoton. Ilmeisesti nyt tultiin Vilille jo tuttuun paikkaan eikä pojan tarvinnut enää panikoida.

Vili joutui rauhoituksen saatuaan röntgeniin, kuvattiin selkäranka mahdollisena kivunaiheuttajana lääkärin löydettyä sieltä lievän kipukohdan ja siinä samalla saatiin kuvat vatsastakin. Ranka oli ok, ei havaittu mitään poikkeavaa, mutta vatsassa oli runsaasti kaasuja aina ohutsuolen alkuosaan asti. Tämän johdosta Vililtä otettiin haimatulehdusepäilyn takia vielä verinäyte. Vastaus siitä saadaan joskus viikon kuluttua. Vilin paino oli edellisestä punnituksesta (8 viikkoa sitten) pudonnut, silloin painoi 8,2 ja nyt 7,6 kg. Ensimmäinen kerta, että Vili aikuisiällä painaa alle 8 kiloa. Sillälailla.
Kotihoidoksi tarvittaessa kipulääkettä, Rimadyl /max.30 mg /vrk.

Nyt on siis haima tapetilla. En ole tähän mennessä uhrannut ajatustakaan haimasairauksille, ei ole tullut mieleeni edes epäillä mitään sellaista. Niin rajallinen on näköjään tavallinen maallikkokoiranomistaja. Nyt toivon, että Vilillä ei ole mitään vakavaa haimasairautta, mutta toisaalta toivon hartaasti, että Vilin vaivojen syy selviää.
Tuntuu jo siltä, että Vili on kuin eläinsairauksien kurssikirja, kaikki vaivat, joita Vili on läpikäynyt, ovat olleet minulle entuudestaan tuntemattomia. Toki olen kuullut niistä mainintoja, mutta yhdelläkään aikaisemmalla koirallani ei ole ollut ainuttakaan Vilin sairaskertomuksen sisällöstä. Oppia ikä kaikki.

Rauhoituksen takia Vili oli aivan raato kotiin tullessa, mies oli paniikissa, että nyt se kuolee. Vili tokeni kotona kuitenkin melko pian, nousi syömään noin 5 tuntia kotiinpaluun jälkeen ja vaihtoi illan mittaan useasti nukkumapaikkaansa. Kun vertasin Vilin edellistä rauhoitusta anaalirauhastulehduksen hoidossa, niin silloin Vili ei meinannut herätä lainkaan, vasta seuraavana aamuna oli jotenkuten jaloillaan. Olisiko rauhoittavan aineen määrässä tai valmisteessa ollut eroja vai onko herääminen koirilla eri kerroilla erilaista?

Viime yönä Vili oli jalkeilla klo 4 lähtien, melko levoton, kerran oksentanut. Pääsi aamupissalle jo klo 5 ja tuntia myöhemmin annoin kipulääkettä. Tuntuu siltä nyt, ettei se auta tai annos on liian alhainen tai sitten Vili on pahoinvoipa. Vaeltaa ympäriinsä, läähättää...
Syy selvisi hiukan myöhemmin - Vilillä vatsa sekaisin. Eipä ole aikoihin ollutkaan, toivottavasti on nyt vain joku eilisestä rauhoituksesta johtuva häiriö.
Mitähän tästäkin tulee?

Tänään näin

Viime yö alkoi lupaavasti, mutta päättyi siihen, kun Vili tuli herättelemään klo 3.30. Tunti siitä ja annoin Rimadyliä 10mg. Loppuyö sujui jotenkuten.
Aamulla Vili söi halukkaasti ruokansa, mutta muuten oli sangen vaisu. Koko päivä on sujunut alakuloisissa merkeissä, ei edes kylässä käynyt Vilille rakas henkilö saanut Viliin minkäänlaista virtaa.

Kolme ymmällystä (= olla ymmällään).
- mikä aiheutti Vilille 2 vuoden kutinat?
- mikä aiheutti Vilille kutinoitten äkillisen loppumisen?
- mikä mättää juuri nyt Vilin voinnissa?

En rohkene lukea tätä blogia vanhoista postauksista uusiin. Epäilen, että yhtenä päivänä olen kirjoittanut yhtä ja toisena ihan muuta. Epäloogisesti ja ilman johdonmukaisuuden häivääkään. Yhtenä päivänä olen varmaan hehkuttanut jotain uutta ja ihmeellistä, josta jatkossa en kerro enää mitään. Yhtä epäjohdonmukaisia ovat myös omat tunteet. Yhtenä päivänä onnenpekkana, toisena murheen murjomana.

On tämä ihmeellistä elämää.