Talvi tulee takuuvarmasti ja vaikka en ole koiranvaatteiden suosija,
niin on kuitenkin olemassa palelevaisia koiria, jotka ihan oikeasti tarvitsevat lämmintä ylle.
Kolmisen vuotta sitten kirjoitin samasta aiheesta, Vili oli silloin vielä pikkuinen poika.
Nyt on taas aika ottaa kutimet esille ja aloittaa nuttujen neulominen.
Jos siis on tarve.
Blogikaverin koirablogista löytyy
Muita ohjeita:
7 kommenttia:
Kiitoksia kommentistasi blogissani :) Kyllä sinä voit tuon Väiskin villapaidan linkittää :)
Kiitos! ♥
Onpa kivoja villapaitoja. Itse en vain jaksaisi neuloa tuollaista hienoa palmikkopaitaa. Tiedän, kun olen palmikoita rustannut mikä homeli niissä on ja kuinka paljon hidastavat neulomista. Lopputulos on kyllä upea. Kaikki muutkin ovat kivoja. Ossi saa tyytyä siihen virttyneeseen villapaitaansa, sitten kun mittari vajoaa alle viidentoista. Terveisii Saksan maalle, M-L ja Ossi.
Ihania villapaitoja! Minskulle oli mukava tehä vaatetta, kun se oli niin pikkanen, ettei kerenny mennä hermo niin kovin, mitä ois menny isomman vaatekappaleen neuloessa. Mulla kun saattaa joskus inspis loppua kesken, jos jotain liian suurta alan värkkäämään..
Ja minäkö tykkään paljon palmikoiden kutomisesta, helpolla saa kaunista jälkeä. Sen sijaan en osaa kutoa monivärisesti, paitsi kerros kerrokselta, mutta en siis mitään kuviota, jossa pitää kuljettaa erivärisiä lankoja koko ajan työn mukana.
Pieni on kaunista, kuten Mini.
Ei kannata ryhtyä ison neuleen aloittamiseen, jos jo etukäteen tietää, että into lopahtaa. Jos aiot joskus kutoa itsellesi, niin aloita boleron tai liivin neulominen, ne ovat huomattavasti helpompia kuin ne, joihin täytyy kutoa hihat. Siitä voi innostus kasvaa.
Minusta tuntuu, että bolero tai liivi on jo liian isoja kuottavaksi mulle. Hyvä että villasukat saan valmiiksi, aina se toisenkin sukan tekeminen tuntuu jo työläältä ;D
Nyt pitäiskin oikeasti alkaa heiluttelemaan puikkoja pikkuhiljaa kun joulu lähenee, ois taas jonoksi asti neulottavaa, onneksi pieniä kappaleita vain.
Lähetä kommentti