Sivut

maanantai 13. toukokuuta 2013

Pikkuinen rotta


Sitten taas vaihteeksi eläinsuojeluasiaa täältä Hampurista.

Viime viikolla huomasi eräs nainen, että pikkuinen viemärirotta oli jäänyt kiikkiin yrittäessään poistua viemärinkannen kautta. Nainen soitti palokunnan paikalle ja he saivat rotan irroitettua kiipelistä käyttämällä moottorisahan öljyä. Sitten rotta vietiin Hampurin löytöeläintarhaan toipumaan kokemuksestaan.
Silloin ensimmäisellä uutisointikerralla tarina oli kuin hellyyttävä eläinsuojeluteko. Tapahtunutta ihasteltiin ja ihailtiin. Päivää kahta myöhemmin sitä pidettiin älyttömyyden huippuna. Pelastaa nyt viemärirotta! Hampurissa on suurkaupungin tavoin melkoinen rottaongelma ja niitä myrkytetään tarkoituksella. Moni lukija oli sangen närkästynyt, että palokunta osallistuu moisen eläimen pelastukseen, eikö heillä ole muuta tekemistä?- kysyttiin.

Halt durch kleine Ratte, die Feuerwehr kommt!
Koita kestää, pikkurotta, palokunta on tulossa!

No, asia on kuulemma niin, että palokunta tulee ja auttaa jokaisen eläimen pelastamisessa, jos joku heille soittaa ja ilmoittaa tarpeesta. He ovat siihen velvoitettuja. Verorahoista sitten maksetaan. Näin Hampurissa.

Lehtijutun perusteella Berliinissä on jo 10 vuotta ollut toinen käytäntö. Jos joku henkilö soittaa palokunnan pelastamaan eläintä, hänen pitää maksaa se keikka itse. Helmikuussa kuulemma joku naishenkilö joutui maksamaan 14000 euroa, kun palokunta työskenteli 7 tuntia pelastaakseen kyseisen henkilön koiran mäyrän luolasta.
Ei tuokaan minun mielestäni ole mikään hyvä systeemi modernissa yhteiskunnassa, kuulostaa ihan  barbaariselta käytännöltä. Tosiasiahan on, että eläinten kohtelu kertoo myös ihmisestä itsestään. Se on sivistystason mittari aivan siinä kuin suhteemme lähimmäisiin. Heikoimmista pitää huolehtia.

Pitänee ottaakin selville, että maksaako se Vilin vahinkovastuuvakuutus jotain, jos Vili joutuu kiipeliin...


Pelastusoperaatio

Nyttemmin pikkurotta on päässyt takaisin luontoon. Koko juttu herättää kyllä mielipiteitä ja tunteita suuntaan jos toiseen. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että verorahoilla pelastetaan villieläin, oli sitten kyseessä vaikkapa rotta.
Eläinsuojelijan näkökulmasta rotta on vahinkoeläin, jos se on jyvävarastossa tai keittiön kaapissa. Sen sijaan, jos rotta elää luonnossa, toisin sanoen vaikkapa viemäreissä, se on omalla alueellaan ja sitä pitää kohdella, kuten muitakin villieläimiä. 
Rottien tarkoituksellinen tappaminen on ammattilaisten käsissä, he osaavat hävittää rottia ilman, että ne kärsivät. Ne tulevat myrkystä vain väsyneiksi ja kuolevat sitten verenvuotoon. Näin väittävät.

Was für ein Missgeschick! Eine kleine Ratte ist am Mittwoch mit ihrem Hintern in einem Gullydeckel steckengeblieben.
Das Tier wollte offenbar am Morgen aus dem Deckel auf der Straße Seesrein (Niendorf) krabbeln, kam allerdings nicht ganz durch. Ein Fußgänger entdeckte das eingeklemmte Tier und rief die Feuerwehr.
Die Retter kamen vorsorglich mit dem Gerätewagen - und konnten nach Beratung über optimale Rattenrettung auch das passende Werkzeug hervorkramen: eine Kettensäge. Mit dem Öl aus der Säge schmierten die Feuerwehrmänner die kleine Ratte ein. Um Punkt 9.39 Uhr flutschte sie mit dem Hintern aus dem Gullyloch. Der kleine Pechvogel ist laut Feuerwehr wohlauf und erholt sich nun im Tierheim Süderstraße von den Strapazen.
In Berlin ist das schon seit zehn Jahren anders geregelt. Dort muss derjenige, der die Feuerwehr zur Tierrettung ruft, den Einsatz auch bezahlen. Im Februar sollte eine Frau für die Rettung ihres Hundes 14.000 Euro zahlen, weil die Feuerwehr sieben Stunden lang einen Dachsbau aufgraben musste.



8 kommenttia:

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

No Vilin kuviin me ei koskaan kyllästytä, joten antaa tullaa vaan kuvakimaraa.

Tosta rotasta me ei kyl innostuttu tai voitas kyllä innostuukin... ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kuvat kyllä kertovat tarinaa ja Vili on komea. Lisää vain kuvia!

Rotan kohdalla Palvelijatar oli tekstiä lukiessaan sitä mieltä, että olisivat lopettaneet rotan kivuttomasti. Asia ei kyllä ole ihan yksiselitteinen Palvelijattarellekaan, joka on aina elämän puolella ja kärsimystä vastaan.

Aikku kirjoitti...

Toisaalta hienoa pelastaa eläin pinteestä, mutta että rotta... hmmm... sitten kun se vapautetaan takaisin viemäriin, siitä tulee taas yksi osa isoa ongelmaa.

Ettei vaan olisi ollut mäyräkoira, joka oli pinteessä luolassa mäyrän perässä mentyään? Kyllä on vähän eri asia pelastaa koira kuin rotta. Sanokoon kuka mitä tahansa, näin on meidän mielestä.

Marja-Leena kirjoitti...

Vilistä saa tulla kuvia vaikka kuinka ja paljon. Niitä on kiva katsella. Hmm, tuo rottajuttu on vähän kaksipiippuinen asia. Itse en erityisesti pidä rotista, enkä ihan varmasti ottaisi ns kesyrottaa tai gerbiiliä mitä ne nyt lienekään kotieläimeksi. Sitten taas filosofisella tasolla voi pohtia, että minkä takia jonkun toisen eläimen elämä olisi arvokkaampi kuin pelastetun rotan? Oudoksi asian tekee kuitenkin se, että se rotta saattoi mennä ja syödä myrkkyä aika välittömästi pelastautumisensa jälkeen, hmmm.... Terveisiä Saksaan ja komealle Vilille virtuaalirapsutuksia, M-L ja Ossi.

Hanne kirjoitti...

Niinpä, tuollainen pikkurotta herättää kyllä tunteita, kaikenlaisia, ei pelkästään helliä. Jotenkin ajattelen, että rotta tuli pelastaa kiipelistä ja päästää uudelleen luontoon. Nyt se on kohtalonsa varassa, kuoleeko myrkkyyn, jääkö auton alle tai elääkö pitkän rotanelämän. En kyllä tiedä, ajattelenko järkevästi, tässä tapauksessa ajattelen enemmän tunteella.
Olen sen verran höpö, että en tapa kärpäsiäkään, vaan otan ne kiinni ja vien ulos. :) Jo lapsuudenkodissani oli tämä käytäntö kärpästen yms. suhteen. Innokkaan hyttysen kyllä lätkäisen hengiltä, sen katson oikeudekseni: hyttynen hyökkää kimppuuni ja minä puolustaudun. :)

Laura ja Mauri kirjoitti...

Heh, Vili se ottaa arvolleen sopivan rennosti ulkonakin :-) Hauskoja kuvia - herralla on tosi muhkea turkki, onko Vilillä kuinka kuuma kesähelteillä?

Rotta-asiaan suhtaudun minäkin kuten muutkin kommentoijat, mutta kyllä silti tuntuu siltä, että jos rotan olisi vaan annettu kitua kuoliaaksi tietentahtoen, niin se kertoisi todella karua kieltä varsin barbaarisesta suhtautumisesta. Ja jos yhteiskunta hyväksyisi sellaisen kohtelun eläimiä kohtaan, niin oltaisiin jo vaaravyöhykkeellä muutenkin sen kysymksen kanssa, mikä on inhimmillisesti hyväksyttävää ja mikä ei.

Aurinkoista viikonloppua Saksaan, meille on tänne lupailtu jo hellettä viikonlopulle! t. Laura ja Mauri

Anniina kirjoitti...

Hei milloinkas te muutittekaan sinne Hampuriin? Eikö sulla ollutkin silloin jotain kirjoituksia siitä mitä kaikkea pitikään koiran kanssa ottaa huomioon Saksaan muuttaessa? :)

Me ollaan poikaystävän kanssa vähän mietitty, että josko vaihto-opiskelu toisia meidät tässä vielä ehkäpä jopa vuoden sisään sinne päin (Pohjois-Saksaan noin ylipäätään) hetkeksi ja mulle nyt ehdoton suunnitelma on, että vähintään Lettunen lähtee helppona tapauksena mukaan. Ajattelinkin, että voisin jo vähän etukäteen tutustua huomioon otettaviin asioihin tätä kautta ;) Jos vaikka viitsit antaa jotain aikaosviittaa mistä noita postauksia etsisin tai jos löydät helposti itse, niin linkitä vaikka tähän alle, pistän tämän keskustelun seurantaan! :)

Kiitos jo etukäteen!

Hanne kirjoitti...

No EU-passi täytyy koiralla olla eli se kansainvälinen rokotusvihko ja rokotukset tehtyinä, rabies mukaanluettuna. Koiralla tulee olla myös mikrosiru tai tatuointi.
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/tuonti+ja+vienti/eu-jasenmaat++norja+ja+sveitsi/koirat++kissat+ja+fretit/vienti+muihin+eu-maihin+ja+norjaan/
http://www.suomalaiset.de/forum/showthread.php?t=1577

Joka osavaltiolla on omat sääntönsä ja koiraveronsa, tiedän vain Hampurin olosuhteet.
http://allergisenkoiranblogi.blogspot.de/2012/09/jutunjatkoja.html

Jos mulle tulee jotain mieleen tai sinulle, niin jatketaan juttua. :)