D-vitamiini
Sattuneesta syystä mielessäni on viime aikoina ollut D-vitamiini. Sehän on ollut "muotivitamiini" jo pari vuotta. Täällä minulle ehdotti lääkäri D-vitamiinitasoni mittaamista. Suhtauduin siihen ensin aika epäilevästi, lääkäri puhui Hampurin pohjoisesta sijainnista ja siksi D-vitamiinin tärkeydestä. No, Suomi sijaitsee aika paljon pohjoisempana eli siellä sen tason mittaaminen olisi paljon tärkeämpää kuin täällä. Vaan enpä ole kuullut monenkaan sitä mittauttaneen. Se laboratoriotesti on suhteellisen kallis ja siksi lääkärit eivät sitä mielellään ota, saavat vissiin satikutia, jos otattavat liikaa kalliita tutkimuksia... Täällä sen joutuu itse maksamaan, noin 30 euroa.
Päädyin sitten pohdinnan jälkeen otattamaan sen näytteen. Suuren suuri yllätys oli, että tulos oli 20 nmol /l . Kansainvälinen viitearvo on 50-150 nmol /l , ikäiselläni suositus on noin 100 nmol /l . Nyt saan 3kk hevoskuurin D:tä, sitten tarkastetaan taas taso.
Ja miksikö kerron tätä? Suosittelen kaikille oman D-vitamiinitasonsa selvittämistä. Isohko puutos vaikuttaa hyvin moneen seikkaan ihmisen terveydessä ja sitä ei voi korvata normaalilla annoksella D:tä jostain purkista, vaan se on korjattava tarkkaan lasketulla kuurilla. Jos taso on normaali, niin sekin on hyvä ja huojentava tieto.
Loppuun vielä tiivistetysti D-vitamiinifaktaa: kopsattu täältä
* D-vitamiinin tarve on yksilöllinen. Siihen vaikuttaa mm. ihonväri, ikä, terveydentila, painoindeksi, aur ingonvalon saanti, ravitsemus, pukeutuminen ja se, oleskeleeko henkilö suurimmaksi osin sisätiloissa vai ulkoileeko hän paljon.
* D-vitamiinin puutosta ei huomaa välttämättä mistään. Äärimmäiset puutokset voivat aiheuttaa kiputiloja ja väsymystä.
* Jos tarkkoja ollaan, D-vitamiini luokitellaan itse asiassa hormoniksi: keho tuottaa sitä itse auringon vaikutuksesta ja näin ollen se ei ole perinteinen vitamiini.
* Lasten ja nuorten kehittyvä luusto tarvitsee D-vitamiinia. THL suosittelee alle kaksivuotiaille lapsille 10 mikrogramman lisää ympäri vuoden. HYKS:n Lastenklinikalla toimiva lastenendokrinologian erikoislääkäri Outi Mäkitie suosittelee kuitenkin lapsillekin 20 mikrogramman ympärivuotista annosta päivittäin.* THL:n suositusannos 18-60-vuotiaille on 7,5 mikrogrammaa päivässä läpi vuoden. Ilari Paakkari suosittelee kuitenkin vähintään 20 mikrogrammaa/ pvä ja auringottomissa olosuhteissa eli talvella 40 mikrogramman annosta vuorokaudessa.
* Osteoporoosia sairastavat ja kasvissyöjät tarvitsevat D-vitamiinilisää ympäri vuoden.
* D-vitamiinilisä voi olla tarpeen herkkäihoisille kesällä, jos henkilö ei ihon palamisen vuoksi voi oleskella auringossa.
* Mitä tummempi ihmisen iho on, sen vähemmän hän saa D-vitamiinia auringosta. Tumma iho tuottaa Suomen leveysasteilla auringossa huomattavasti heikommin D-vitamiinia kuin vaalea iho.
* Ylipainoiset tarvitsevat myös D-vitamiinilisää, sillä rasva imee D-vitamiinia itseensä.
* Raskaana olevat tarvitsevat D-vitamiinia normaalia enemmän, sillä sen tulee riittää myös sikiön luuston kehittymiseen. Raskaana olevien ja imettävien päivittäinen D-vitamiinin saantisuositus Suomessa on tällä hetkellä 10 mikrogrammaa. Yhdysvalloissa se on 15 mikrogrammaa.
* Tutkimuksissa on osoitettu, että D-vitamiini osallistuu aktiivisesti ihmisen vastustuskyvyn ylläpitoon: väestötutkimukset osoittavat, että influenssakauden huippu osuu lopputalveen, jolloin suomalaisten veren D-vitamiinipitoisuus on matalimmillaan."
D-vitamiini — hyötyä koko terveydelle
Tapaus D-vitamiini
Veteraaniurheilija / D-vitamiini
Tietoa + linkkejä
Kelan tutkimusblogi
 |
| Kevätnurmella |
Lapset, lakritsi ja salmiakki
Tässä aihe, josta ei löydy juurikaan suomenkielistä infoa. Törmäsin tähän aiheeseen, kun huomasin täältä löytyvän aikuisten lakritsia ja erikseen lasten lakritsia. Siis pakkausmerkintänä jompikumpi. Otin asiasta hiukan selvää ja huomasin, että Saksassa ja ainakin Tanskassa on salmiakkia koskeva laki, joka määrittelee, mikä on lapsille sallittua lakua.
Saksan aromisäädösten mukaan lapsille sopiva lakritsi saa sisältää max. 2% salmiakkia ja sitä korkeampi salmiakkipitoisuus on lapsille sopimaton. Näitä korkeaprosenttisia tuotteita sanotaan aikuisten lakritsaksi...
Salmiakki eli ammoniumkloridi vaikuttaa elimistön elektrolyyttitasapainoon aiheuttaen jopa aikuisellekin myrkytystilan, päänsärkyä, verenpaineen nousua, turvotuksia jne. Lapsilta ei taideta useinkaan mitata verenpainetta?
Toinen lakritsin hyväpaha on glykyrritsiini, jolle eräät ihmiset ovat hyvinkin herkkiä. Kyseinen aine vaikuttaa mm. verenpaineeseen. En ryhdy sen enempiä selittämään, koska en ole ammattilainen. Ketä kiinnostaa, tutkikoon linkkejä. Itse kuulun siihen ryhmään ihmisiä, joka ei voi syödä lakua ollenkaan, ja niin paljon kun siitä tykkäisin.
Se, että lakritsi on raskausaikana pannaan julistettu makeinen, lienee kaikkien tiedossa. Eräällä foorumilla kertoi joku äiti ylpeänä, että hänen pikkulapsensa saa joka kauppareissulla oman turkinpippuripussin. Voih..
Minua ihmetyttää se, että monissa muissa maissa on havahduttu siihen, että salmiakki ei sovellu lapsille terveyteen vaikuttavien haittojen takia, niin miksi Suomessa ei vastaavaa huolta kanneta. Onko taas rahan voima suuri eli makeisteollisuudella valta, Suomihan on lakritsin- ja salmiakinsyöjien maa.
Vieraita kieliä osaavien kannattaa etsiä tietoa netistä muun kielisenä, suomeksi ei taida löytyä juuri mitään lapsia koskevaa infoa.
Salmiakki ja lakritsi
Salmiakkimakeisista
"Ihminen uhraa terveytensä, että saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä. Seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa. Hän elää kuin ei koskaan kuolisi ja sitten hän kuolee eikä ole koskaan edes elänyt." - Dalai Lama
 |
| Janottaa. |
*******
Rübe (suom. nauris) on saanut uuden kodin! Tämä pikkuinen pinseri on ehtinyt kokea kovia, se löydettiin helmikuun lopulla jäteautosta, kerroinkin siitä täällä. Rübe-tyttö on todettu noin vuoden ikäiseksi, on terve, luottavainen ja kiltti ja saanut taas lihaa luittensa ympärille. Nyt löytyi uusi omistaja Bremenistä, nuoripari, jolla on entuudestaan urospinseri. Valitettavasti sitä ns."ihmistä" ei ole löydetty, joka hylkäsi Rüben niin raakamaisella tavalla.
 |
| Rübe |
16 kommenttia:
Veikkaisin, että lähestulkoon jokainen henkilö täällä pohjoisella pallonpuoliskolla tarvitsee D-vitamiinilisää ympäri vuoden jonkin verran. Mutta ei sitä yliannostuksiakaan saa syödä. En ole mittauttanut vereni pitoisuutta, mutta syön D-vitamiinia lähes joka päivä yhden 25, onkohan se mikrogramman tabletin:)
Tiedän kuules yhden ihan aikuisen, joka ahmittuaan jonkin salmiakkilakritsipussin joutui sairaalaan. Syynä oli joku verenpaineen nopea heittely. Olikohan se niin, että hänellä verenpaine kohosi ihan hengenvaarallisen korkealle. Nainen vietti muutaman päivän sairaalassa. Ei ihme, että tarkoilla saksalaisilla on omat salmiakkisuositukset lapsille ja aikuisille.
Ihanaa, että pikkuinen Rübe on saanut uuden kodin. Harmi, ettei sitä julmuria ole saatu nalkkiin. Hyvät viikonloput teille sinne Hampuriin, M-L ja Ossi.
Sehän se on D-vitamiinissa, että koska on rasvaliukoinen, sitä saattaa kerääntyä liikaa elimistöön. Siksi juuri olisikin hyvä, jos rutiinisti tutkittaisiin se taso. Ihan kuin kolesteroliakin tutkitaan eikä sekään ole mikään halpa tutkimus.
Kuule, minulle on käynyt muutaman kerran myös hullusti tuon lakritsin kanssa. Viimeisin keikka oli yhden ainoan ns. lakritsimaton syömisen jälkeen päivystykseen...Nykyään en syö lakua ollenkaan, ei ole varaa leikkiä lakurulettia.
Kuulemma yli 300 ihmistä olisi halunnut Rüben omakseen, Itävaltaa ja Sveitsiä myöten. Nyt sai jäädä samaan kaupunkiin, jonka koirahoitolassa oli, luulen, että tarkoituksella halusivat koiran jäävän mahdollisimman lähelle.
Täällä on viileä viikonloppu, ensi viikolla pitäisi taas olla keväistä!
Ihanaa, että koiruli sai hyvän kodin!
Ja taas tästä blogista sai hyvää ja mielenkiintoista tietoa tärkeistä asioista. Kiitos!
Olipa mielenkiintoisia juttuja. Tuon D-vitamiinitason voisikin käydä mittauttamassa, jos siis saa lääkäriltä ylipuhuttua lähetteen ;)
Mikä salmiakkipitoisuus mahtaa olla suomalaisissa karkeissa? Tuo 2% kuullostaa tosi vähältä, jos ymmärsin oikein. Itse en syö paljoa lakuja tai salmiakkia (paitsi tuohon Fazerin mustavalkoruudulliseen levyyn tulee joskus hillitön himo...), ja yleensä salmiakkipussista jää 90% muille syötäväksi... Joskus söin täytelakuja paljon, ja täytyy sanoa, että oli kumma olo päässä.
Suomi on kahvin ja salmiakin maa, eipä niistä kummastakaan juuri saa esittää eriäviä mielipiteitä ;)
Hurraa Rübe, ja onnea elämään!
Sehän se olisikin hienoa, jos Rübe uusien omistajiensa kanssa joskus reagoisi vastaantuleviin ihmisiin....
Juuripa niin, jopa mahdollistakin. Tunnistaisi.
Minäkin tykkään onnellisesti päättyviin tarinoihin. ♥
Sen verran mitä olen lakupakkauksia nähnyt, niin ei niissä kerrota kai mitään lakritsin pitoisuuksia, hiilihydraatteja ja rasvoja yms. kyllä.
Olisi ehkä syytä oikeastikin pohtia suomalaisten korkeaa sydänsairastavuutta suhteessa lakritsinsyöntiin, joka on kuulemma 1,5 kg jokaista suomalaista kohden eli valtava määrä, eikä pelkästään syyttää rasvoja sydänsairauksien aiheuttajaksi.
Taitaa olla kahvi ja lakritsi ne suomalaisten pyhät lehmät...
Ihanaa, että tämä pelastettu koira sai kodin ja erityisesti, että se löytyi.
Minäkin alan taas palailla blogini kimppuun - päivitin pitkästä aikaa.
Suru on läsnä joka päivä, mutta tarina jatkuu....
Kiitos, HooPee, näistä sinun tietoiskuista. D-vitamiinia en saa oikein mistään luontaisesti, kun olen allerginen kalalle ja monelle muulle. Pyydän mittausta, kun menen joskus uusimaan allergiareseptejäni.
Nyt loppui salmiakkisuklaan syönti. Aina on huimannut syönnin jälkeen ja tullut oudon värinen olo. Kyllä ihminen voi olla typerys.
Rakastan onnellisia loppuja,joten Rübe-tyttö, elä onnellinen elämä!
Ai KAMALA tota Rüben tarinaa! Tai nythän kaikki kuulostaa olevan mainiosti, mutta elämän alku tällä koiralaisella ei ollut paras mahdollinen. Ihmisten julmuus on hirvittävää, ja se tuntuu erityisen hirvittävältä silloin, kun julmuus kohdistuu puolustuskyvyttömään eläimeen. Vakaasti olen sitä mieltä, että ihminen, joka voi vahingoittaa eläintä, on mieleltään vaikeasti häiriintynyt... Toivottavasti Rübe toipuu kokemuksistaan <3
Mitä mahtaa D-vitamiinitesti kustantaa Suomessa? Saattaisi olla ihan tarpeen selvittää johtuisiko mm. ainainen väsymys näinkin yksinkertaisesta puutostilasta...
Niinhän se on ja olla pitääkin: elämä jatkuu. Suru on surtava pois ja aikanaan se hälveneekin, tulee etäisemmäksi, mutta ikävä jää ja onneksi kaikki hyvät muistot.
Nämä ns. tietoiskut ovat valitettavasti todellakin vain iskuja, kun ei ole varsinaista oppia näistä asioista. Lukemani mukaan D-vitamiinipitoisuuksia on osattu mitata vasta muutama vuosikymmen ja D:n vaikutusta ei vieläkään tunneta täysin. Auringosta sitä saa, mutta talvi on pitkä.
Salmiakkihan on suola ja suola on julkisestikin todettu syylliseksi korkeisiin verenpaineisiin yms. sairauksiin. Kansa on opetettu käyttämään mahdollisimman vähän suolaa, mutta aika vähäistä on tuo tiedoitus ollut salmiakin suhteen. Lakritsi tuo vielä oman lisänsä terveydellisiin haittoihin, jos joku on sille glykyrritsiinille yliherkkä.
Varsinkin lapset pienen kokonsa vuoksi ovat kyllä vaarassa, nykylapsilla on rahaakin tarpeeksi ostaa lakuja vaikka kuinka paljon.
Kuulemma Rübe on ollut siellä löytökoiratalossa yllättävän luottavainen ja kaikin puolin sielultaan ehjä. Kuitenkin sillä oli ikää jo vuosi, niin tuli mieleen, että on ollut ehkä kodinvaihtajakoira ja uusi omistaja ei ole tullut sen kanssa toimeen, rikkonut ehkä jotain "arvokasta" tai pissinyt sisälle. Jostainhan on se luottavaisuus peräisin, oletan, että Rüben varhaislapsuus on ollut onnellinen. Vaan kukapa tietää?
Laitan tähän yhden linkin siitä labratestistä
http://www.vauva.fi/keskustelu/1539358/ketju/missa_voisi_mitata_oman_veren_dvitamiini_pitoisuud
Muistui mieleeni, että alhainen hemoglobiini on usein yhteydessä alhaiseen D-vitamiinitasoon.
Olipa mielenkiintoinen postaus - minulle kävi nimittäin viime syksynä (Kesän jälkeen huom) ihan sama juttu; menin testauttamaan D-vitamiinitasoni, ja se oli samoissa lukemissa kuin sinulla. Söin koko syksyn 125 mikrogrammaa D-vitamiinia päivittäin, ja siltikin arvo oli juuri ja juuri normaalin alarajoilla joulukuuhun mennessä. Eli ihan vähällä se ei välttämättä nouse, kun on noin alhaiseksi päässyt.
Ihana kuulla, että pikkupinseri on löytänyt kodin! Edelleen toivotaan että ne hirviöt jäävät joku päivä kiinni tekosistaan - pääasia kuitenkin on, etteivät yrityksessään onnistuneet, ja että pikkukoira elää nyt onnellista koiran elämää muualla.
Mukavaa alkavaa viikkoa teille, t. Laura ja Mauri
Kiva kuulla, että jollakulla muullakin on ollut D-vitamiini konkreettisesti mielessä! Aika eri tavalla meitä on kuitenkin hoidettu, vaikka lähtötaso on jotakuinkin sama. Tosin henkilön paino vaikuttaa hoitosuunnitelmaan. Olen 174 cm pitkä enkä ihan laiha. :)
Minä sain D3-vitamiinia kolmena ensimmäisenä päivänä 5 kapselia á 0,5mg (= 25000 µg) ja yhtenä päivänä 4 kapselia. Sen jälkeen joka 6. päivä 1 kapseli 3 kk ajan ja sitten kontrolli. Siis yksi kapseli sisältää 0,5 mg (= 500 µg = 20000 I.E.) sitä D3 kolekalsiferolia.
Laskin noita muuntamisia tällä: http://www.convertworld.com/fi/paino/
Toivottavasti meni oikein, nuo laskelmat...
Lämmintä alkavaa viikkoa!
Lähetä kommentti