Marraskuuko jo?

Jos olisin kirjoitellut tätä edellispäivänä, olisin vain hehkuttanut, kuinka kiva viikko meillä on ollut. Vili on harvoin ollut niin reipas, iloinen ja leikkisä, kuin menneellä viikolla. Ruoka on maistunut hyvin ja yöt nukkunut eli auvoista koiranelämää.

Mutta kun en kirjoittanut mitään edellispäivänä, oli siihen syynsä. Sinä päivänä Vili valvotti meitä aamuyöstä alkaen, oli levoton, ruoka ei maistunut. Ulkoili silti lenkkinsä reippaanlaisesti. Ajattelin, että taasko mennään alamäkeen? Iloisuus oli kokonaan poissa niin Vililtä kuin minultakin. Tunsin, kuinka mielialani laski nollalukemille, ei huvittanut kirjoittaa riviäkään.

Vili oli koko päivän hyvin levoton, kulki perässä, vaihtoi paikkaa, nousi aina vähän väliä makuulta istumaan, ruokakaan ei oikein maistunut, söi kylläkin jonkin verran. Ja minä en tiennyt, mikä Viliä vaivaa. Alkoi taas se ainainen arvaaminen.

Närästys? Sen puolesta puhui istumaan nouseminen, huulten lipominen ja huono ruokahalu. Ei kuitenkaan oksennellut, kuten yleensä närästysvaivoissa. Ruoka on koko viikon ollut ns. ohjekirjanmukaista eli ei mitään kiellettyjä hedelmiä. Vaihteluksi on saanut keitettyä kanaa lisänä aikaisempaan lihavalikoimaan.

Kipu? Sen puolesta puhui levottomuus, mutta ei mikään muu. Liikkui ihan normaalisti ja hyppi sohvalle, sänkyyn ja niistä lattioille.

Molemmat korvat olivat yllätyksekseni töhnäiset, vaikka ovat jo kauan olleet putipuhtaat. Merkillistä.

Oletettuun närästykseen annoin Vilille ensin perunaa, se on yleensä auttanut. Kun mitään ei tapahtunut, annoin uudestaan perunaa, jossa oli joukossa happoa vähentävää, ns. vihreää savea. Iltaan mennessä ei tapahtunut muuta kuin että Vili oli edelleenkin levoton ja minä neuvoton. Tuleva yö pelotti, Vilin kivuliaisuus on kauheaa kestää ja valvottu yö on pitkä, ahdistava ja masentava. Nukkumaan mentäessä annoin Vilille kokeeksi kipulääkkeen, Rimadyl 10 mg, Vili jäi heti rauhassa petilleen. Niin nopeasti ei mikään lääke auta, joten jännitti yön sujuvuus.

Kuinka ollakaan, Vili nukkui yönsä hyvin ja rauhallisesti, oli aamulla taas oma itsensä, enkä taaskaan tiedä, mikä Viliä vaivasi. Se siitä. Toivottavasti ei tule jatkoa tälle tarinaosuudelle.

*******

“Minä tulen milloin minulle sopii.

Ehkä en tule ollenkaan,

ehkä menen aivan toiselle suunnalle.”

-Nuuskamuikkunen-

Nuo Nuuskamuikkusen sanat sopivat täydellisesti Viliin, juuri tuollainen se on. 

Lyhyt ja ytimekäs luonnekuva Vilistä.

Vili on kotiutunut aivan loistavasti tänne. Meillä on sellainen olo, että se on enemmän kotonaan nyt kuin koskaan missään. Voiko se olla edes mahdollista? Joka tapauksessa meillä ei nyt ole niin hirveän lämmintä kuin oli Suomen kodissa, jossa aurinko porotti lämpimään vuodenaikaan ihan liikaa. Vilille on kehittynyt uusia tapojakin, tyyliin maassa maan tavalla. Esim. Vili ei enää mene ollenkaan kaapin alle makaamaan, vaikka se ihan sama kaappi täälläkin seisoo. Aikaisemmin Vili ei viihtynyt sohvalla kuin käväisemässä, nyt nukkuu usein siinä ja poikkeaa sinne monta kertaa päivässä, sohvalta Vili on valinnut oman paikkansakin jo. Viisaasti valitsikin, siihen puoliskoon olisimme mekin hänet tuupattu.

*******

Itse jouduin myös hakemaan apua lääkäriltä. Noin viisi vrk podin sellaista yllättävää, entuudestaan outoa vaivaa kuin patti kielen alla. Liekö ollut ajos, tukos, näppylä vai mikä, mutta päivä päivältä se tuli kipeämmäksi eikä osoittanut aikeitakaan paranemisesta. Loppujen lopuksi se säteili kipua korvaan, otsaan, nieluun, syöminen oli yhtä tuskaa eikä nukkumisestakaan tullut mitään. Netti tarjosi kauhukuvia kasvaimista ja muusta kauheasta ja niinpä menin täkäläiselle lääkäriasemalle.

Kohdalleni sattui ikänsä puolesta kokenut lääkäri, joka heti sanoi, että ei tuo ole vaarallista, joku stressireaktio todennäköisesti. Niitähän minulla on riittänytkin täällä, se kämmenihottuma kesti 11 päivää ja sen jälkeen on ollut muuta samankaltaista. Tohtorisetä kirjoitti sitten reseptiä ja sanoi sanan kamomilla, mielessäni ajattelin, että ei kai hän vaan määrää kamomillateetä, siitä kun en tykkää ollenkaan. Odotin saavani antibioottireseptin.
Ei, ei määrännyt teenjuontia eikä antibioottia, sen sijaan Kamillosan kamomillatiivistettä, jolla penslataan sitä "kasvainta" useasti päivän mittaan. Olin suoraan sanoen hieman epäileväinen sen suhteen, ajattelin, mitä lie huuhaata. Mieli muuttui tuota pikaa, sillä jo illalla hävisivät kivut ja yön sain nukuttua ja seuraavana päivänä olin kuin uusi ihminen. Olin aivan euforinen, niin hyvä olo oli monen päivän kitutuksen jälkeen. Paraneminen tapahtui huimaa vauhtia ja minä ihastuin tuohon kamomillauutteeseen totaalisesti, ajattelin käyttää sitä Vilin hoitoonkin, jos joskus on tarve. Se on hyvin monikäyttöistä, haavanhoitoon, ruuansulatusvaivoihin, höyryhengitykseen ja vaikka mihin. Käyttörajoituksena on allergisuus mykerökukkaisiin kasveihin. Lääkettä saa apteekista ja pieni 30 ml puteli maksoi noin 4 euroa. Sitä käytetään aina laimennettuna.