Sivut

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Muuttopuuhia




Vili oli onnenpekka, kun sai kakkulaatikon roippeet nuoltavaksi. Eihän siinä juuri mitään ollut, paitsi kakun tuoksu, mutta vartin verran poika ahkerasti nuoli paperia. Pienestä se ilo irtoaa.


Tässä on tämä houkutin eli leipomo. 
Sillä on aivan erityinen vetovoima, ovikin on itsestäänaukeava, kuinkas muuten.



Löytyipä täältä vihdoin ja viimein melkein kuin oma penkki.Tähän asti olemme nähneet ainoastaan sellaisia ritiläpenkkejä, joista sadevesi valuu mukavasti pois, mutta koirantassuille ne eivät ole ihanteellisia, joten penkkeilyt ovat jääneet. Nyt satuimme polulle, jossa oli tämä aito vanhanaikainen puupenkki, melkein kuin entisessä elämässä...

*******

Me jatkamme muuttoa, joka alkoi jo kotosuomessa elokuun lopulla. Jatko-osa johtaa meidät omaan kotiimme täällä. Meistä tulee suurkaupungin asukkaita, vaikka kaikkein mieluisinta olisi ollut päästä asettumaan suurkaupungin liepeille, esikaupunki- tms. alueelle. Vaan aina ei ihan niin käy, kuin unelmoi, vaan on valittava olemassa olevista vaihtoehdoista se kulloinkin paras vaihtoehto. Hiukan kompromisseja joutuu aina tekemään, ihan pelkkiä rusinoita ei voi pullasta poimia.


© Tobias Stamm, manderby.com

Vilistä tulee nyt virallisesti Willi. Täkäläiset lausuisivat nimen Vili Fili, ei sekään hassummalta kuulosta omissa korvissani, mutta ehkä se saksalaisittain ei olisikaan kiva nimi, kukapa tietää? Alunperin Vili on saanut nimensä isännän isoisän mukaan ja hän oli Willi, joten käytetään nyt sitten sitä nimeä. Minulle ja tässä blogissa Vili on edelleenkin Vili ja Vilinä pysyy.
Käytännössä tuolla nimiasialla ei ole mitään merkitystä, mutta Vili joutuu täällä kirjoihin ja kansiin, hänelle on otettu pakollinen vahinkovastuuvakuutus (45e /vuosi) ja hänet ilmoitetaan Hampurin koirarekisteriin (maksaa 28e) ja verovirastoon (90e /vuosi) ja lisäksi Vili on kirjallisesti anottu ja hyväksytty (2 sivua tekstiä!) asukkaaksi uuteen kotiimme. Kaikkiin noihin edellämainittuihin piti laittaa myös koiran kutsumanimi, joten merkkasimme "Willi".

Muutosta johtuen saattaa käydä niin, että joudun pitämään postaustaukoa, kunnes saamme internetyhteyden. Jos hyvä tuuri käy, niin saamme sen nopsaan, huonolla tuurilla se voi kestää vaikka kuukauden.


6 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Ihanaa, että Vili löysi "oman" penkin. Tuo vastuuvakuutus on hieno. Oikeastaan kannattaisin Suomeenkin vastuuvakuutusta koirien omistajille. Eipä ole muuten tullut mieleenkään. Voihan pienikin koira aiheuttaa jonkun korvattavan vahingon. Nuo muut maksut ovat aika jänniä, mutta onhan edelleenkin joissakin kunnissa voimassa koiravero. Kirkkonummella tosin ei ole ollut varmaan ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen. Kannattaisin sitäkin, jos se olisi tälläinen korvamerkitty vero joka menisi suoraan kunnan koirien hyödyksi. Koirapuistoihin tms.

Haluaisitko muuten kertoa mikä sai teidät muuttamaan Saksaan? Toivottavasti saatte nettiyhteydet pelaamaan pikaisesti. Nyt lähden viettämään sitä valtakunnallista korvapuustipäivää ja elän siinä toivossa, että kotoamme löytyy kuivahiivaa.... M-L ja Ossi

creek kirjoitti...

Onko multa menny jotain ohi? Luulin että olette vain pitkällä lomalla siellä, mutta muutattekin?
Onnea uuteen kotiin ja uusiin mielenkiintoisiin paikkoihin! :)

Mulla taas kiinnostaa, millainen "eläinlääkäripolitiikka" siellä päin on? Suomesta kun on jo liikaakin kokemusta, mielenkiintoista miten muualla yleensäkin kaikki toimii vrt kun tämä suomihan pitäisi olla "melko asiantuntevaa" :)

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Nyt me vasta tajuttiin, että te ihan oikeesti muutatte ulkomaille. Meil on hidas sytytys.

Vili näyttää jo kotiutuneet. Nimikkopenkkikin on löytynyt. Onnistuneita muuttoja!

Laura ja Mauri kirjoitti...

Wow, kylläpä teitä nyt viedään, toivottavasti seuraavaan kotiin pääsette asettumaan pidemmäksi aikaa. Willi-Vili tosin varmaan tykkää vaan, kun tulee taas uudet kulmat uusien tyttöjen lisäksi nuuskittavaksi :) Hyvää muuttoa, ja terveisiä jo hyvin syksyisestä Suomesta!

Liftari kirjoitti...

No, vitsi, oma penkki !! Jotain samaa sitte sentään kuin täällä Suomessa. Voi miten kaukana Vili tuntuu nyt olevan ja mitä miettinee, kun tuttujen ihmisten kanssa on mutta silti vierasta ympärillä. Leipomosta voipi tulla oikeen Vilin herkkupaikka. Taitais olla munkin.
Postauksia sitte ootellaan uudesta kodista ja sen ympäristöstä. Voi kun tekis mieli pistää teidät pieneen koriin ja takaisin tuoda. Mutta varmaan tyttären muuton vuoksi koen nyt joitain kaihokausia ja tahtoisin koota kaikki helmoihini.
Terkkuja Vililään täältä Essilästä. Voikaa hyvin

Hanne kirjoitti...

No, en kovin selkeästi ole julkituonut suunnitelmiamme, joten ei keneltäkään ole mennyt mitään "ohi".
Jatkoa seuraa...