Sivut

torstai 27. syyskuuta 2012

Jutunpätkiä

* Ihan ensimmäiseksi synninpäästö noutajille: Vilin kimppuun käynyt koira ei ollutkaan noutaja, vaan sekarotuiselta vaikuttava ajokoira. Pyydän anteeksi, että "haukuin" väärää rotua.
Näin mokoman koiran nyt omin silmin ja kylläpä se rähisi jo kaukaa Vilille, onneksi oli hihnan päässä. Vili vastasi samalla mitalla eli rähinöimällä Vili harmillisesti itse provosoi noita isoja koiria.
Mies joutui tästä noutaja-maininnasta tilille, oli kuulemma sanonut, että noutajan kokoinen koira ja minun korvissani se kuulosti noutajan rotuiselta eli sillai pääsi käymään.

* Koirista puheenollen, näimme täällä urospuolisen Parson-koirakaksikon, joka oli lenkillä emäntänsä kanssa sellaisella kahden koiran talutushihnakytköksellä kuin Myrsky & Tuiskukin. Ne kaksi kävelivät kauniisti samaan suuntaan sulassa sovussa ja oikeaoppisesti, syykin selvisi, toinen oli 7 vuotias ja toinen täyttänyt elokuussa 16 vuotta! On ollut aikaa harjoitella.
Tuo 16-kesäinen oli terhakka kuin pieni pentu ja sellaiselta se näyttikin. Kuulemma kuulo on kadonnut, mutta muuten ei mitään sairauksia. Ajatella, että joku saa pitää lemmikkinsä noinkin kauan ja fyysisesti ihan terveenä.

* Sitten kuulin sellaista, että tämän esikaupungin eläkkeellä olevat pikkukoirienomistajat tapaavat toisiaan aamuisin klo 9 eräällä turvallisella kentällä, jossa voivat antaa koiriensa telmiä vapaina ilman pelkoa auton alle joutumisesta. Kuulostaa kivalta, eikö?




* Niin, ja olen kyllä täysin sortunut täkäläisen leipomon pauloihin. Ohi en onnistu kävelemään, jos on rahaa taskussa. Liikehuonekin on niin kutsuva, valoisa ja jotenkin keltaisen sävyinen, kuin täynnä auringonpaistetta, sinne on aivan pakko poiketa.
Olen tehnyt havainnon, että kaikki pullat täällä ovat hirveän isoja, periaatteessa kyllä, veitsi on keksitty eli niistä voisi nauttia kahteen pekkaankin. Kuinkas se tuleekin aina mieleeni vasta sitten, kun olen ehtinyt syödä koko pullan yhdellä kertaa...
Lisäksi kaikki leivonnaiset ovat hirveän tahmeita, sokeriglasuuria on jokaisen päällä eli niistä ei selviä puhtain sormin. Muistelen, että Tanskassa oli samankaltaisia leivonnaisia, liekö Pohjois-Saksan maantieteellinen läheisyys Tanskaan vaikuttavan asiaan? Talotkin ovat täällä paljolti saman näköisiä kuin Tanskassa.


Vili se tässä piilottelee, vain häntä näkyy ovenraosta. On syytäkin piileksiä. Vili nimittäin aloitti viikko sitten oksentelemisen, monta kertaa päivässä, ruokakaan ei enää oikein maistunut. Ihme ja kumma, kutinaa ei tullut ollenkaan, pelkästään tuo vatsan ärsyyntyminen, liekö ollut närästystä vaiko vain pahoinvointia. Onneksi ei tullut myöskään yövalvomisia. Olimme aika ymmällä.
Sitten selvisi, että leikkiessään sen kaverikoiran kanssa, Vilillä on ollut tapana tyhjentää, mikäli mahdollista, sen Arnie-koiran nappularuokakuppi. Sitä emme olleet koskaan näkemässä, kun Vili juoksenteli heidän pihallaan ja luikahti sisällekin ja me seistiin aina vain siinä pihan reunalla. Ihmettelin sitä, että Vili joi siellä pihalla olevan vesiastian aina tyhjäksi. Syy tuli ilmi, kun Arnien omistaja aivan ohimennen mainitsi, että Vili on ihan villinä nappuloihin. Heille on nyttemmin kerrottu, että Vili ei saa syödä nappuloita ja nyt sitten pitävät huolen, että Vili ei enää pääse niihin käsiksi.

Vili on ollut tehostetulla perunakuurilla ja nyt on asiat taas mallillaan. En kyllä kaipaa aikoja entisiä Vilin kohdalla enää koskaan takaisin. Oli se vaan niin kauheaa aikaa. Yövalvomisia ja neuvottomuutta ja kärsivä koira, olen kyllä ihan valtavan kiitollinen tästä nykyisestä olotilasta.
Peppuun tulee kurkattua useamman kerran päivässä, ettei vaan anaalipaise pääse yllättämään, se on tosi salakavala ja ikävä ylläri, joten painelen koko peppuosuutta ympäriinsä, ettei vaan ole jossain paiseenalku kasvamassa. Tähän asti on kaikki ollut hyvin.

* Talonäkymiä lisää. Paljon on pientaloja, 1-4 perheen asuttavia, mutta muutamia kerrostalojakin.
Tässä esimerkkejä:





Suurin osa taloista on hyvin kauniita, mutta joukkoon mahtuu ihmeellisiäkin värivalintoja. Myös kummalliselta näyttää iso omakotitalo ja pienen pieni tontti. Alimmassa kuvassa on molemmat ihmetyksen aiheet.
Lähistöllä on uudisrakennusalue, siihen on rakennettu pientaloja joitakin vuosia sitten. Kaikki talot ovat erilaisia, mutta kauniita ja yhteensopivia, tontit näyttävät kyllä melko pieniltä, mutta ei sentään niin pikkuruisilta, kuin juuri nuo alimman kuvan esimerkit. Minusta näyttää vähemmän kauniilta asuinalue, jonka talot ovat kaikki saman mallisia, sellainen muistuttaa mielestäni kasarmialuetta tai kolhoosia... huono vertaus

Tahtoo mukaan!

9 kommenttia:

Liftari kirjoitti...

Voi Vili sua. Semmosta se on sitte se ahneen kohtalo. Voin vaan kuvitella mitä tässä huushollissa tapahtuis samanlaisesta tempusta. Kutinassta ei varmaan tulis loppua ja taitais Essi olla muutenkin sitten täplikäs kuin otselotti.
kivan näköistä seutua on. Minusta on aikas ihan tuo keltainen talo. Se on kuin pieni aurinko kadulla. Minä tykkään siitä, että on persoonallisen näköisiä taloja. On totta ettei mikään juur ole tylsempää kuin rivi prikulleen samanlaisia taloja. kelpaa tuolla Vilin oleskella.
Kyllä karjuis meikäläisen kroppa noiden ihanien pullien keskellä. Tuohon kuvaan en voi muuta kuin onnellisena huokaista, että onneksi on keliakia eli tosi hyvä syy olla syömättä. Herkullisen näköinen, tyydyn siis vain maiskuttamaan.
essillä ja koplalla on uusi herkku, keitetyt lohikuutiot. Kolme silmäparia tapittaa herkeämättä ja maiskutus on kova, kun palat ovat jäähtyneet ja saa niitä vihdoinkin.
Peruna on Essillekin tehnyt hyvää. Vatsa on pysynyt kunnossa ja muutenkin massu toimii säntillisen hyvin. Se oli hyvä ratkaisu meille.
Terkkuja sinne.

Anne kirjoitti...

Vai 16 vuotias koira.. Olisin kyllä ikionnellinen, jos meidän Ässä eläisi noin vanhaksi ja vielä terveenä, onnekkaat omistajat.

Kiva lukea juttuja sieltä kaukaa! En ole ikinä saksassa käynyt, joten aika vieras paikka on mulle. Kammostuttaa noin pienet pihat, mutta keltainen talo on ihan hauska! Mahtaako naapureita ärsyttää.

Voi Vili, minkä tempun keksi! Ässä opettelee kyläpaikoista aina ensimmäisenä ruokakuppien paikat, ja muistaa siitä eteenpäin käydä tarkistamassa ruokatilanteen.

Laura ja Mauri kirjoitti...

Onneksi syy Vilin masuvaivoihin löytyi noin nopeasti, ja oli nopeasti korjattavissakin. Noi pullat olisi hurja houkutus, mutta varsinkin se lämmin, juuripaistettu leipä saisi kyllä meikäläisen popsimaan sitä limpputolkulla, hui olkoon! Tuo keltainen talo näyttää minustakin aika hauskalta väripisteeltä :)

Rapsutuksia Vilille, jokos hän puhuu koiraa saksalaisella nuotilla? :-)

Hanne kirjoitti...

Tuo keltainen talo on kyllä luonnossa aika räikeä, lienee vasta äskettäin maalattu ja toivottavasti haalistuu vuosien kuluessa. Joku vitsiniekka täällä uumoili, että talonomistaja on saanut maalin ilmaiseksi ja ehkä maalarinkin...
Yhteen aikaan Vilikin tykkäsi lohikuutioista, sitten innostus meni ohi, niin kuin Vilille usein käy. Peruna on ollut meillekin eräänlainen taivaanlahja, ihan oikeasti, se rauhoittaa vatsaa. Vaan eihän sekään kaikille koirille kai sovi. Kokeilla kannattaa kyllä.

Hanne kirjoitti...

Älä muuta sano, ei parempaa ole kuin vanha koira ja jos se vielä on tervekin, niin onnellisemmin ei voisi käydä.
Kuten jo edellä, niin keltainen talo on toki hauska, mutta...

Hanne kirjoitti...

Meidän mahalääke on peruna ja onneksi on tähän asti toiminut.
Vai että Vili jo puhuisi koiraa saksaksi? Vilin rähinöinti kuulostaa kyllä aika siansaksalta, oiskohan se sitä sitten...

Marja-Leena kirjoitti...

Semmoinen pienten koirien tapaaminen kuulostaa hauskalta. Tosin meille ei sopisi sekään, kun yhden mäyriksen pitäisi kuitenkin näyttää kuka on THE BOSS. Ehkä muuten Vilikin kiroilee muille koirille, vaikka muuten on kiltti. Ossi varmaan kiroilee muille kuin merimies, kun se saa aina kaikki suuttumaan.

Aivan ihanan näköinen pulla. En yhtään ihmettele, jos sinulla on vaikeuksia. Minulla ainakin olisi. Ehkä enemmän valinnan vaikeuksia, otanko tuon vai tuon.

On juu aika räikeän keltainen tuo talo, mutta on se vähän kanssa sellainen piristysläntti. Terveisii Saksan maalle! M-L ja Ossi

Hanne kirjoitti...

Olen huomannut täällä olevien urosten olevan usein kastroituja, narttukoirat useinkaan ei. Ilmankos Vilillä on viettinsä kanssa ollut harmeja, kun reagoi juoksunarttuihin ihan erilailla kuin nuo kastraatit.
Luulen, että juuri siksi pikkukoirien tapaamiset sujuvat ilman "ossimaisia" rähinöitä, kun urokset ovat kastraatteja. Täällä on nimittäin valtavan paljon koiria, pieniä suurin osa.
Juu, heikko ihminen (=minä) sortuu pullatarjontaan kyllä, no ehkä tämä on väliaikaista, muuten ei hyvä peri...
Terkkuja kans!

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Kiva kuulla, että parsonkaksikko käveli sopuisasti tuplahihnassa. Meilläkin on toivoa. Hih.

Voi Vili, Vili, olipas ikävä kuulla, että mahas on sekasin, mutta onneks jo paranemassa. Meitä pelotti, ettei toi sun komee häntäs vaan jäänny oven väliin...