Jussista on melkein selvitty, paitsi mitä nyt vielä huomenna nimipäiväänsä viettää. Onnea Jusseille, kaikenlaisille, pupujusseillekin.
Torkkupeitto on tekeillä. Tällä kertaa ei Vilille, vaan itselleni. Samoista hyväksi todetuista langoista kylläkin, Novitan 7-Veljeksestä. Nyt käytän helpompaa tekniikkaa, kudon ainaoikein neliöitä, lankaa on jäljellä 700 grammaa, luulisi sen riittävän pikkupeitoksi. Paloja on valmiina 26 kpl ja pari uutta väriäkin löysin kätköistäni. Kudon puikoilla 4½, yksi pala on kooltaan noin 11cm x 11 cm, silmukoita 22 ja kerroksia 38. Tavoitteena on saada se jouluksi valmiiksi. Eli nou hätä.
Idean sain Alvarin blogista, värit heidän peitossaan ovat hempeät, meidän peitossa taas vähän synkemmät. Meillä on sitten Vilin kanssa samansävyiset peitot, kyllä meitin kelpaa...
 |
| Alvarin peitto |
*******
 |
| perunasalaattia, njam... |
Minulla ja meitin isännällä on melko erilainen maku ruokien suhteen, mutta hänen valmistamansa kylmä perunasalaatti on kehumisen arvoinen. En ole koskaan seurannut sen valmistamista, pysyn suosiolla poissa keittiöstä, mutta syömiseen osallistun innokkaasti.
Tämä perunasalaatti säilyy hyvänä useita päiviä jääkaapissa, ei tarvitse pelätä pilaantumista, kuten majoneesia käytettäessä. Maultaan se on raikasta ja pitää keveydestään huolimatta nälän kauan loitolla. Myös lapset ovat tykänneet tästä.
Tämä perunasalaatti säilyy hyvänä useita päiviä jääkaapissa, ei tarvitse pelätä pilaantumista, kuten majoneesia käytettäessä. Maultaan se on raikasta ja pitää keveydestään huolimatta nälän kauan loitolla. Myös lapset ovat tykänneet tästä.
Siihen tulee keitettyjä perunoita ja munia, paprika, vihreä kurkku, etikkakurkkua, sipulia, etikkakurkkujen lientä, suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Munien päällä koristeena paprikapulveria. Ohjetta on helppo muunnella mieleisekseen.
Tänä vuonna olen ihmetellyt sitä, että ns. vanhoja perunoita on saatavilla vielä juhannuksen aikaan eivätkä ne kasva ituja. Myöskään viimevuotiset sipulit ovat kuin uusia riihikuivattuja, itukasvua ei näy. Aikaisempina vuosina niin peruna kuin sipulikin ovat kevään tullen aloittaneet itämisen kaapin pimeydessäkin.
Millä niitä on käsitelty? Säteilytetty? Jos niistä on tapettu luonnollinen kasvaminen, on varmaan tuhottu myös jotain muutakin! Minä tahdon ne vanhanaikaiset perunat ja sipulit takaisin, ihan totta, en tykkää tästä elintarvikkeiden manipuloinnista ollenkaan. tahdon mahdollisimman aitoa, elävää ruokaa. "Barffia..."
 |
| linkki: perunan viat |
Millä niitä on käsitelty? Säteilytetty? Jos niistä on tapettu luonnollinen kasvaminen, on varmaan tuhottu myös jotain muutakin! Minä tahdon ne vanhanaikaiset perunat ja sipulit takaisin, ihan totta, en tykkää tästä elintarvikkeiden manipuloinnista ollenkaan. tahdon mahdollisimman aitoa, elävää ruokaa. "Barffia..."
*******
 |
| Kaveri on tulossa! |
 |
| Vanha, rakas tyttökaveri, 13v. |
*******
10 kommenttia:
Kivan näköistä peittoa sitä saa aikaiseksi kutomalla. kangaspuilla 700 grammaa riittää noin reiluun 180 senttiä pitkään (leveys noin 140 cm), kun ei kudo tiukkaan. Voi saada jopa 190 cm pitkänkin. Mutta on tuossa puikoilla kutomisessa mielestäni enempi työtä. No mikä, jos ei tartte pitää kiirettä. Valmistuuhan niitä lappusia koko ajan vaikka telkkaria katsellessa.
Kuulostaa hyvältä tuo salaatti. Pitää pistää korvan taakse resepti..:) Juhannus meni jo mutta hyvää sunnuntain jatkoa joka tapauksessa. Terveisin M-L ja Ossi
Vili maastoutuu kuten Alphonsekin. Välillä maastoudutaan kun odotetaan vastaantulevaa kaveria saapuvaksi ja välillä sitten ihan vaan väijymään vihollista ;)
Olen huomannut saman asian noissa sipuleissa, muuten. Pikkasen pistää mietityttämään...
Voi kun hellyyttävät suukot siinä vaihdetaan kaverusten kesken :-) minulla on myös isöäidin neliöistä tekeillä peitto, tosin sitä en vielä tiedä tuleeko se minun sängyn torkkupeitoksi vai Maurin peitoksi - riippuu miten kauan jaksan niitä neliöitä tehdä, kun kunnianhimoisesti teen kolmea väriä per neliö. Tuo sinun poimima ohje kuullostaa hyvältä, pitääkin ottaa se talteen.
Totta puhut murrrkele, sanois Essikin. Ei sitä enää ruuasta tiedä mitä se. Väriaineita lisätään, tuontihedelmiä säteilytetään, pinnoilla ties mitä myrkkyjä.
Sitä vanhaa perunaa on hyvä että on, vaan en kyllä haluaisi Essille syöttää p:kaa siinäkään muodossa. Vanhat perunat ovat ainoita , jotka kestää sitä pitkää keittämistä, joten niitä on pakko saada. Mutta mieluummin ihan ilman mitään ylimääräistä moskaa. Ravinto ei vaan enää ole sitä mitä joskus. Ei mikään ihme, että sairastelemme.
Kivaa tuo torkkupeitto-innostus. En enää muista paljonko meni tyttären peittoon, omaakin tuli aloitettua vaan se on hetkeksi jäänyt. Mutta siinä oiva ajanviete tv:n viereen tai ulkona istuskellessa. Essiä varten pitäisi tehdä kokonaan jostain synteettisestä langasta, kun villa-allergian takia ei voi käyttää "kunnon" lankaa. Ja voi olla, että peitto kerää liikaa pölyä ettei käy sitten senkään takia.
terkkuja Vilille ja palaillaan täältä Essilästä taas
Oletkin varmaan huomannut, että kiinteämaltoista perunaa voi keittää kauan sen hajoamatta, mutta jauhoinen leviää kattilan pohjalle. Olen perunafani koiran ruokinnassa, taidat olla sinäkin jo?
Nykyään onneksi puhutaankin paljon jo elintarvikkeiden laaduttomuudesta, hyvä edes niin. Alku se on sekin, toivottavasti paremmalle tulevaisuudelle.
Kudo tai virkkaa peitto Essille puuvillalangasta. Räsymattoja suositellaan allergiselle ihmisellekin, helppoja pestä ja tuulettaa eivätkä sähköisty. Kyllä Essi varmaan tykkäis. Sitten voisit innostuksen jatkuessa tehdä vaikka Onnille ja Tiukulle samanlaiset...
Teeveen edessä minäkin aina kudon, muuten en ollenkaan.
Tuossa peiton tekemisessä on aina tuo mukava vaihtoehto, pieni tai suuri. Olen minäkin aloittanut joskus pitsiliinan tekoa, siitä tuli pikkuinen liina maljakon alle vaikka tarkoitus oli virkata iso pyöreän pöydän liina. Nätti pikkuinen se kyllä on, pakko myöntää.
Moni pitää sellaista vaanivaa koiraa pelottavana, itsekin, jos on ventovieras iso koira, ei tiedä, hyökkääkö se vai odottaako vain uteliaana vastaantulevaa.
Laskeskelin itsekin, että lanka riittää kunnollisen kokoiseen peittoon ja pesun jälkeen se on paljonkin suurempi kuin kutomisvaiheessa. No, teen niin ison kuin langat antavat periksi.
Itse tykkään enemmän kutoa kuin virkata ja helpolla haluan päästä, ei värinvaihtoja, ei mitään muistamista, kunhan puikot heiluvat.
Teeveen edessä ovat kaikki käsityöni valmistuneet ja jos peitolla ei ole tavoiteaikaa, niin mikäs niitä lappusia on tehdä vaikka monta vuotta. Hitaasti hyvää tulee, sanoi vanha kansa...
No nyt aloitin minäkin tilkkupeiton. Saa nähdä, koska valmistuu vai valmistuuko ja kenelle. Kummitytölläni olisi puolivuotias poikavauva, joten hänelle voisi tehdä peiton noin alkajaisiksi:)
Tuloksia jännityksellä odotellen, niin sinun kuin omaanikin!
Lähetä kommentti