Sain Vilin hyväksymään tämän ortopedisen sohvansa monen kuukauden karttamisen jälkeen! Vaihdoin sen paikkaa, se on nyt kodin keskeisemmällä paikalla, ns. "tiibettiläisessä peilisalissa", tosin se ei ole aikaisemmin auttanut Viliä hyväksymään muita tarjolla olleita petejä. Samanaikaisesti valmistui Vilin peitto, johon Vili tykästyi. No, joka tapauksessa Vili on nyt ottanut tämän "kanapeen" omakseen, tuntuu tykkäävän kovastikin ainakin siitä päätellen, että makoilee siinä useammin kuin missään muualla.
Tuo peili ei ole siinä sisustusideana, vaan sattumalta, seinässä on edellisiltä asukkailta peritty proppu, johon sai kätevästi ruuvin laitettua ja tälle peilille ei löydy muuta paikkaa meitin huushollista. Niin Vili sai ikioman peilin ja siitä peilailevat itseään myös taaperoikäiset kyläilijät.
 |
| Väsyttää tämä kontakti-ilmoitusten lukeminen... |
 |
| Pliis, nostaisitko? |
Tämä kuva löytyi jostain tämän kevään lehdestä, olisikohan ollut Kodin Kuvalehti.
Artikkeli kertoi Turun kaupungin eläinsuojelijasta, joka on nimeltään Heidi Leyser-Kopra.
Tuo söpö tipsu on peräisin siitä kennelistä, josta Vilikin on kotoisin ja asuu nyt Leyserin omana koirana..
Tämä kuva on pakko julkaista!
Olen nauranut tätä niin, että kyyneleet ovat lentäneet silmistäni, minusta tämä on niin hauska kuva.
Kuvan omistaa seuraamani blogi nimeltä Tuuloksen lauman elämää
6 kommenttia:
Muistankin ton jutun, tais vielä olla nuori nainen "kasvattajan" roolissa? Leyser ja muut eläinten puolesta toimivat ansaitsevat kyllä suurkiitoksen, tekevät parhaansa karvakorvien hyvinvoinnin puolesta, vaikkei laki aina seisokaan tukena...
Juu, kaikki kunnioitus Leyseriä kohtaan on aiheellista, on se aika rankka elämäntyö, joutuu näkemään paljon kärsimystä ja silti pitää jaksaa. Onneksi on tuollaisia ihmisiä olemassa.
Kiva kuulla, että Vili on nyt kuitenkin tykästynyt uuteen sänkyynsä, taidan laittaa sellaisen tilaukseen Maurillekin, kunhan vaan saan katsottua minkä mittainen olisi isolle mäyräkoiralle paras. Tosi hauska tuo synttärikuva, miten onkin onnistuttu saamaan kaikki koirat poseeraamaan noin hienosti, vaikka on nakkikakku nenän edessä! :-))
Siis tuo "koirat ja kakku"- kuva on ihan sairaan hauska, mutta jotenkin epätodellinen. Ei minun tuttavapiirissäni ole noin hienosti käyttäytyviä koiria:) Kakut olisi jo syöty ennenkuin mitään kuvia saataisiin aikaan. olisi kiva tietää, millä noiden koirein mielenkiinto on herätetty siksi murto-osaksi sekuntia, että on saatu kuva napsaistua.
Tuollainen koiran minisohva olisi ihan super. En vaan jaksa uskoa, että se toimisi meillä. Ossihan repii kaiken, minkä sille antaa niin sanotusti "omaksi". Se pitäisi jotenkin huijata uskomaan, että sohva on ihmisten. Ihmisten juttuja se ei revi siinä määrin tai ei oikeastaan ollenkaan. Sohvakin on ihan ehjä. Mitä nyt tuoksuu vähän Ossilta ja olisi syytä käyttää päälliset pesulassa. Koneessa niitä ei valitettavasti pysty pesemään. Vilille rapsutuksia.
On se aika epeli se teidän Ossi, kaikkiruokainen, mikä muussa yhteydessä olisi positiivinen ominaisuus...
Jos Mauri saa tuollaisen koirapedin eikä sitä ollenkaan opi hyväksymään, niin sille löytyy käyttöä kyllä. Minäkin jo suunnittelin ottavani sen kirjoituspöydän alle jalkatyynyksi, se tuntui tosi mukavalta ja lämpöiseltä.
Lähetä kommentti