torstai 22. heinäkuuta 2010

Piimää?

Nyt on syytettyjen penkillä piimä.

Vili saa päivittäin AB-piimää, tykkää siitä ihan valtavasti, jos saa sen eri astiasta. Vilillä on siis pieni kissankuppi, josta litkii sitä piimää 3-4 kertaa päivässä.
Nyt mieleeni on tullut, että voiko hapanmaitotuote juuri sen happamuuden takia aiheuttaa närästystä?
Monelle ihmiselle on piimä avuksi, jos närästää, mutta oma kokemukseni taas on päinvastainen. Joskus nuorempana olen yrittänyt laihtua juomalla piimää ja sain siitä kovaa vatsakipua.

Eilen illalla Vili oli levoton ja silmät olivat hiukkasen ahdistuneen näköiset, läähätti ja minä päättelin, että Vilillä voisi olla kipuja. Tuossa kun hän myöhemmin makasi lattialla ketarat taivasta kohden, niin kyllä Vilin suolistosta kuului sellainen mekkala, kuin ison talon viemäriputkistosta. Vilin maha kurisee muutenkin usein, mutta eilen se piti tosi mahtavaa meteliä.
Ehkä kaikkien koirien mahat kurisevat?

Jos Vilillä olisi vatsavaivoja, niin ehkä se aiheuttaa tassujen kaluamista? Toiveajattelua? Käpälien nuoleminen ja pureskelu on nimittäin lisääntynyt huolestuttavasti...

Vili sai närästystä niistä kuivatetuista kananpaloista, joita sai edellisen dieetin aikana namipalana muutaman päivässä. Se ilmeni oksenteluna. Lopetettiin niiden kanaherkkujen antaminen eikä sen koommin ole Vili oksentanut.

Pelonsekaisin tuntein yritän päästä kortisonin antamisessa kahteen välipäivään, tassujen jyrsimisestä huolimatta. Koko ajan tulee tarkkailtua koiraa ja sen mahdollista rapsuttelua. En ole eläissäni näin paljon pitänyt koiraani silmällä. Ihan työstä tämä käy. Kyllä elämä olisi ihanan huoletonta, jos Vili olisi terve koira.

Välillä, kuten juuri nyt, olen lopen kyllästynyt tähän Vilin erikoisdieettiin ja kortisoniin, tähän murehtimiseen, pettymiseen. Onneksi on ihmisiä, jotka kannustavat jatkamaan ja ovat henkisenä tukena.

Toisinaan mietin, miten Vilin asiat olisivat, jos hän olisi päätynyt jollekin toiselle koiranostajalle. Olisiko se ollut Vilille hyvä vai huono vaihtoehto?

3 kommenttia:

Jemima kirjoitti...

Fionalla ainakin närästys ilmenee nimenomaan tassujen nuolemisena. Toisaalta se ilmenee myös lelujen, mattojen ja kaiken muunkin nuolemisena. Mutta tassut ovat yleensä helposti lähellä joten niitä se useimmiten nuolee.

Oikean ruoan etsiminen ja lääkityksien kanssa säätäminen on niin haastavaa ja väsyttävää ettei tosikaan. Mutta ei auta, on vaan jaksettava ja jaksettava. Itse olen sopinut itseni kanssa niin, että jos Fiona saa pahasti takapakkia niin että sen käyttäytymisestä huomaa sen olevan pitkän aikaa kipeä niin sitten mietin vakavasti kannattaako yhä jatkaa. Tai jos yksinkertaisesti keinot loppuvat, ruoat on käyty kaikki läpi eikä lääkityksestä ole enää apua.

Itse uskon, että moni olisi jo luovuttanut Fionan kohdalla. Itsekin mietin olisiko se ollut hyvä vai huono vaihtoehto. Jospa jonain päivänä siihen saan vastauksen.

HooPee kirjoitti...

Närästysalttiutta lisää nuo lääkkeet, nehän ärsyttävät vatsaa niin eläimillä kuin ihmisilläkin. Noiden lääkkeiden sivuvaikutuksista, kuten juuri närästyksestä, ei ole kukaan kertomassa. Koirat kun eivät puhu, ne vain oireilevat.
Vaaditaan omistajalta paljon, että oppii "lukemaan" koiraansa. Onneksi koirankielestä on nykyään saatavana jo paljon tietoa.

Anonyymi kirjoitti...

Jostain foorumilta luin, että koiran masu saattaa pitää meteliä sen vuoksi, että ruokailuvälit ovat liian pitkät. Eikankin masu joskus pitää ääntä sen saatuaan ruokaa. Annoin ripulin jälkeisinä päivinä perunaa ja kermaviiliä ell kehoituksen mukaan. Ihmettelin kun Eikan masu piti vieläkin kovempaa meteliä, silti kuitenkin nukkui vatsallaan sikeenä jalat kohti taivasta hyvin tyytyväisen näköisenä. Sitten keksin että tuo kermaviili ei taidakkaan sopia eikalle, joten palattiin raejuustoon.