Apteekissa

Siitepölykalenterin mukaan Etelä-Suomessa kukkivat nyt heinät ja koivun kukinta on pian ohi. Heinien siitepölyä riittääkin sitten syksyyn asti. Keski- ja Pohjois-Suomessa piinaa toistaiseksi ainoastaan koivu.

Kävin ostamassa Vilille allergialääkettä, kokeeksi. Pidän melko mahdollisena, että Vili reagoi heinille. Jos pärjätään syksyyn asti ilman kortisonia, niin voisin harkita allergiatestien teettämistä Vilille.
Luin saksankielisiä foorumeita ja niissä oli aika runsaasti kokemuksia tästä setiritsiini-lääkkeestä. Toiset olivat tyytyväisiä, toiset taas eivät, kahta mieltä oltiin myös antamistavoista. Toiset kannattivat kesäaikaan jatkuvaa antamista, toiset sen sijaan vain tarvittaessa. Virallisemman linkin mukaan tuo lääke tehoaa vain 30% koirille.

Meille tarttui mukaan
Cetimax 10 mg (setiritsiinidihydrokloridi) 10 tabl. 3,98 euroa.
- ihmisille tarkoitettu allergialääke, ei ole rekisteröity koirille
- en tiedä, käytetäänkö yleisesti Suomessa koirille, muualla Euroopassa kyllä
- vastaavia valmisteita mm. Histec, Zyrtec, Heinix  -->  Lääkkeiden hintavertailu
 
Annostus linkin mukaan olisi
0,5 - 1 mg/kg 1x/vrk tai  5 - 10 mg/koira 1x/vrk  Atopische Dermatitis bei Hund und Katze
Tuo edellä oleva saksankielinen linkki vuodelta 2008 on melko hyvä, yksi parhaista, joita olen koiran atopiasta lukenut. Julkaisuja / Publikationen.

Vilin sekalaiset uutiset

Gastriittirintamalta sen verran tietoa, että jo joitakin päiviä Vili on saanut vain aamuin illoin Famotidin/Pepsid 10 mg, Antepsin on jätetty pois. Peräti viisi peräkkäistä hyvin nukuttua yötä ollaan vietetty, joten ainakin nyt tuo lääkitys tuntuu riittävän.
Ihmetyttää se, että tuota lääkettä on määrätty hiukan isommalle koiralle puolta pienempi annostus kuin Vilille. Voihan olla, että Vilin tilanne aikaisemmin on vaatinut suuremman annostuksen ja jatkossa voin sitten puolittaa tuon lääkkeen ja kokeilla, riittääkö se.
Vilin vatsa on ollut hiljainen nyt lääkityksen aikana, muutenhan se pitää sellaista mölyä ja mekastusta, että oksat pois!
Se tv-mainos, jossa "ripuli saa vatsasi soimaan epävireisesti" voisi olla juuri osuva kuvaus Vilin mölymahasta. Tosin Vilillä ei ole ripulia. Onneksi.

Vilin käpälät tai oikeammin anturakarvat ovat punertavia, Vili nuolee ja kirputtaa niitä aina silloin tällöin oikeinkin kiivaasti. Poika tietää varsin hyvin, että minä en siitä touhusta tykkää ollenkaan ja lopettaa yleensä, jos vain katseemme kohtaavat tai hiukan rykäisen. Tilanne ei kuitenkaan ole vielä huolestuttava, vaan jopa ehkä parempaan suuntaan menossa. Toivon ainakin niin.

Klikkaa lisätietoa tästä

Mikään kuningasajatus ei tietenkään ole ollut se juttu, että juuri nyt, kun on noita kutinoitakin jonkun verran, niin päätin silti antaa Vilille sitä purkkiruokaa, jota helmikuussa jo tilasin netistä. Luottamukseni siihen, että se ruoka sopii Vilille, on ollut suuri.

Vili aivan hullaantui, kun avasin ensimmäisen tölkin, ei malttanut edes ulos lähteä, kun tölkkiruuan ihana? tuoksu kiiri hänen nenuunsa. Olen antanut sitä sekoitettuna Vilin normaaliruokaan suhteessa 50/50 eikä meillä ole ikinä ennen nähty niin puhtaaksi nuoltuja ruokakippoja kuin nyt. Vili on saanut tätä sekoitusta nyt melkein viikon ajan ja tykkää siitä kovasti eikä vatsakaan ole siihen reagoinut mitenkään negatiivisesti.

Syy tähän tölkkiruuan käyttöönottoon on yksinkertaisesti se, että lampaan- ja heppalihan saaminen on aina niin kyseenalaista ja epävarmaa. Heppalihan saanti on pelkästään Vauhti-Raksun varassa ja jo kerran sattui niin, että se oli loppunut. Nyt onneksi äskettäin oli pääsiäinen ja marketeista on saanut ostettua luuttomia lampaanpaisteja melko kohtuuhinnalla eli 7,95 euroa/kg.
Haluan, että Vilillä on jotain varamuonaa kaapissa. Tämä tölkkiruoka vaikuttaa olevan ihan sopivaa ja tuoteseloste tuntuu pitävän paikkansa, ulkoisesti katsottunakin tämän tölkin sisältö on aika herkullisen näköistä. Haju ja maku ovat Vilin mieleen.

Tulipa ostettua kookosöljyä, ensimmäistä kertaa elämässäni. En ole kovinkaan syvällisesti ehtinyt perehtyä eri kookosöljyihin, mutta tämän ostin, koska se oli tarjouksessa, 5,85 euroa / 200 grammaa. Vili tykkää sen mausta ja olen nyt varovaisesti aloittanut sitä antamaan.  Ruohonjuuri

"Kookosöljy sisältää yli 90% raakoja, saturoituja rasvahappoja, jotka ovat harvinaisia ja tärkeitä rakennusaineita kehomme joka solulle. Nämä rasvahapot tukevat immunijärjestelmämme toimintaa, kilpirauhasta, hermostoa, ihon kuntoa ja tarjoavat myös nopeaa energiaa. Keskipitkäketjuiset rasvahapot kiihdyttävät aineenvaihduntaa ja tukevat sen vuoksi painon pudottamisessa. 

Keskipitkäketjuiset rasvahapot tunnetaan bakteereja, sieniä ja viruksia loitolla pitävistä ominaisuuksistaan ja kookosöljy onkin yksi parhaista rasvanlähteistä hiivaongelmista kärsivän ruokavaliossa. Kookosrasva muuttuu nestemäiseksi noin +25 asteen lämpötilassa ja pysyy oikein säilöttynä laadukkaana jopa useita vuosia. 
Huom! Säilytä kookosrasva huoneenlämmössä: viileässä, kuivassa ja valolta suojatussa paikassa."

Marsuja ja hamstereita

Marsut

Oskar, Ebba, Milka ja Maxi

Näihin aikoihin viime vuonna alkoi marsujemme lähtölaskenta. Meillä heitä oli neljän marsun lauma, yksi kastroitu uros ja kolme tyttöstä. Oskar oli porukan rakastettu pappamarsu, Maxi ja Milka olivat sisaruksia ja Ebba oli Oskarin tyttärentytär. Lauma oli erittäin sopuisa, sen ehdoton pomo oli Maxi, joka sokeutui noin 1-2 vuoden ikäisenä. Siitä huolimatta johtajuus säilyi Maxilla.

Oikeastaan lähtö alkoi jo kaksi vuotta sitten toukokuussa, silloin nimittäin kuoli nuorin marsu eli Ebba, joka oli vasta vajaa 2 vuotias. Ebba oli persoona, ensinnäkin hän oli valtavan isokokoinen, erittäin äänekäs ja lisäksi vielä tempperamenttinen. Ebban kuolema oli suuri suru, myös jäljelle jääneille marsuille. Aitauksessa vallitsi monen päivän ajan täydellinen hiljaisuus, marsuthan ovat normaalisti melko äänekästä porukkaa.

Marsula

Vuosi sitten toukokuussa sairastui Oskar, joka olisi pian täyttänyt 5 vuotta. Hänelle tuli suurensuuri kasvain kaulaan ja päästin hänet lähtemään sateenkaarisillalle. Jäljelle jäivät sisarukset, Maxi ja Milka. Maxi oli ollut Oskarin mielitietty ja suri sulhoaan niin, että lopetti tyystin syömisen. Kesäkuussa ei mikään enää auttanut, ei tukiruokintakaan ja niin lähtivät molemmat tytöt yhtä matkaa edeltä menneen laumansa luokse.
Jokaista marsua jouduin tukiruokkimaan jossain vaiheessa heidän elämäänsä. Marsut ovat sairastuessaan heti vaaravyöhykkeellä, ne sietävät lääkkeitä huonosti eikä niiden kroppa kestä sairastamista kovinkaan hyvin. Lisäksi harva eläinlääkäri osaa hoitaa marsuja niiden vaatimalla tavalla.

Marsut ovat aivan ihania eläimiä. Ne työllistävät kyllä omistajansa, ovat oikeita pikkupossuja, joten siivousta riittää... Marsujen tarvikkeet vievät paljon tilaa. Pitää olla kuivikepurupaali, heinäpaaleja, puupellettejä sekä tilava häkki ja mielellään aitaus siihen kytkettynä.
Vili avuliaana poikana oli aina nuoruuden innolla mukana marsuhäkin siivouksessa. Vili olisi halunnut valita omaksi tehtäväkseen papanat. Heti kun silmä vältti, niin Vili pujahti häkkiin papanatalkoisiin. Muuten Vili ei ollut kovinkaan kiinnostunut marsuista.

Vili papanajahdissa

 Näin keväällä muistuvat marsuset taas ihan päivittäin mieleen, ulkona kasvaa komeita voikukkia...

 Hamsterit  

                      

Vielä marsujen kanssa samanaikaisesti ja jo sitä ennen meillä oli hamstereita. Kaikki yksin asuvia erakoita ja kaikkiaan heitä oli 8 kpl. Tässä koko jengi, kuusi syyrialaista hamsteria ja kaksi kiinankääpiöhamsteria. Kaikki jo siellä sateenkaarisillalla.

Luna

Lili

Abu

Alfa

Benjamin

Rosa


Video: Rosa heräilee häkin siivouksen alkaessa

Riia

Ami, diabeetikko


Suomen hamsteriyhdistys ry

Hevoskuuri

Vilin vointi ei pikkuannoksilla parantunut lainkaan, vaan poika haki edellisyönä apua kello 4 aikoihin, viime yö sujui sitten jo mallikkaasti. Nyt on sitten taas, ikävä kyllä, hevoskuuri meneillään, se sama annostus kuin silloin, kun Vili kävi eläinlääkärillä gastriitin takia. Antepsin 2 ml x3 vrk ja Famotidin/Pepsid 10 mg x2 vrk. Näillä mennään jonkin aikaa, mutu-tuntumalla.
Vilin elämä näyttää olevan ikuista lääkekuuria, aina vaan, lääke vaan vaihtuu ja taas annetaan jotain. Minun käy Viliä niin kovasti sääli.

Viime yönä tuli mietittyä kaikenlaista ja ryvettyä itsesäälissä. Omaa heikkouttaan ei ole helppo muille näyttää, mutta toisaalta se on myös vahvuutta, jos uskaltaa olla heikko, jostain muistan tuollaista viisasta lukeneeni.     

Öisiä mietteitä
Vilillä on nyt ikää noin 2½vuotta. Vili tuli meille 3 kk ikäisenä. Ensimmäiset 5½ kk saimme nauttia huolettomasta pentuajasta, sitten Vilin ollessa 8½ kk ikäinen ilmestyivät ensimmäiset allergiaoireet. Siitä lähtien Vilin elämä on ollut sairauden sävyttämää, lääkkeitä, hoitoja, rajoituksia. Joukkoon on mahtunut toki runsaasti myös iloisiakin päiviä, silloin on leikki maistunut ja Vili on täysin siemauksin voinut nauttia koiranelämästään.

Kuitenkin valtaosa tästä kahdesta vuodesta on ollut harmaata arkea. Huolten sävyttämää.
Huippuhetki oli silloin, kun Vili pääsi irti jatkuvasta kortisonilääkityksestään. Sitä onnea ja autuutta ei kauan kestänyt, kun jo ilmestyi uutta vaivaa ja vaikerrusta. Tulevaisuus tuskin tuo mitään parannusta asiaan. Vili tulee todennäköisesti aina olemaan terveydeltään "sekundaa".

 
Minkälaista elämää Vili sitten oikeastaan elää? Millaista on olla lähes aina vain puolikuntoinen koira, leikki ei maistu ja silmien katse on surullinen? Näitä päiviä on Vilin elämässä aivan liikaa!
Minkälaista elämää minä itse elän koirani myötä? Millaista on olla jatkuvasti huolissaan, jopa epätoivoinen, masentunut, toisinaan toivo taas herää, sitten pettymyksiä, takapakkia ja onnen hetkiä, onnistumisia? Vuoristorataa.

Tätäkö meidän elämämme tulee aina olemaan?

Tiedän kyllä, kaikki voisi olla paljon huonomminkin. Kaikki voisi olla myös paljon paremmin. Tai edes vähän paremmin...

Ja näitä riittää....
Koiraa parvekkeelta roikottaneelle pitkä eläintenpitokielto

Vaivoja piisaa

Rikkautta on monenlaista. Useimmille se tarkoittaa maallista mammonaa, rahaa, omaisuutta. Joillekin taas henkistä rikkautta, ystäviä, elämäniloa, positiivisuutta. Vilille se tarkoittaa sairastelua, lääkekuureja, vaivoja vaivojen perään. Vaan mitäpä Vili maallisesta mammonasta tai henkisestä rikkaudesta ymmärtäisikään...

Noin viikon verran Vili ehti olla ilman närästyslääkkeitä, niiden tilalla annoin näitä luonnonmukaisia valmisteita. Edellisyön valvoimme ihan koko yön Vilin kanssa. Annoin Vilille närästyslääkettä keskellä yötä, mutta Vili oksensi hetken kuluttua. Seuraava päivä eli eilinen oli Vilille rauhatonta vaeltelua, haki jatkuvasti apua minulta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt ne anaalirauhaset vaivaavat taas, vaikkei Vili peräpäätänsä mitenkään tuijotellut. Toinen ajatus koski närästysvaivoja. Muistelin ja luin tästä blogistamme niitä oireita, joita siihen närästykseen liittyi ja tarkkailin Vilin käytöstä. Oireisto sopi, köyryssä kävely, maiskuttelu, haluttomuus hypätä, syömättömyys, vatsa turpea, istuskelu ja oksentelu x2. Olin huojentunut, mieluummin happovaivaa kuin anaalirauhasia!
Ehdin kyllä jo kieriskellä masennuksen pohjamudissa, kun huomasin Vilin taas kerran voivan huonosti. Tilanne helpottui, kun se olikin "vain" närästystä. Vaikka eipä sitäkään pidä vähätellä.

Diagnoosi varmistui, kun annoin Vilille sekä Antepsin- että Famotidin-lääkkeitä. Poika rauhoittui nukkumaan ja viime yö oli rauhallinen.
Nyt on sitten otettava lusikka kauniisti käteen ja lusikoitava tämä keitos eli pakko on lääkitä Viliä näillä oikeilla lääkkeillä. Haluaisin antaa mahdollisimman pienen annoksen, mutta kuitenkin riittävän. Yliannostusta en missään tapauksessa haluaisi. Siis annostus on hakusessa. Eläinlääkärien suositukset Vilille ovat olleet erilaisia, mitä lääkkeen määrään ja antamiskertoihin tulee.

Mielenkiintoista on, että kun joku muu vaiva pukkaa päälle, niin rapsuttelu vähenee. Tai sitten tulkitsen väärin ja asia onkin niin, että rapsuttelu johtuu jostain vaivasta ja kun sitä vaivaa onnistuneesti lievitetään, niin rapsuttelukin jää pois.