Sivut

perjantai 10. helmikuuta 2012

Jokisen eväitä

Niinpä, tämä postaus on kuin Jokisen eväät. Urbaani sanakirja kertoo tämän sanonnan tarkoituksen näin: levällään, sekaisin, hajallaan, hujan hajan olevat asiat tai esineet. Siis juuri kuin tämän päivän aiheet.

Kutina
Minulla itselläni on juuri nyt kovasti kutiava ihottuma. Sitä samaa toivon kaikille kutiavan koiran omistajille! Ihan totta. Vain omakohtaisen kokemuksen kautta voi yrittää edes vähän paneutua kutisevan koiran asemaan ja ymmärtää, millainen sellaisen koiran elämänlaatu on. Onko elämänlaatua enää ollenkaan?
Oma kutiseva ihottumani on väliaikaista, se on hoidettavissa ja todennäköisesti on parissa viikossa parantunut. Se kutinakaan ei vaivaa 24h, vaan silloin tällöin. Kutina on silti suoraan sanoen helvetillistä. Jos minulla nyt olisi vielä kauluri estämässä raapimista, tulisin varmaan hulluksi. Toisaalta taas raapiminen lisää kutinaa eli noidankehä on valmis. Kovaa kutinaa voi todellakin verrata kipuun, sen elämänlaatua laskeva arvo on yhtä suuri.

Kutinamittari

Hei, kaikki kutisevien koirien omistajat!
Älkää antako koirienne kärsiä jatkuvasta, kovasta kutinasta. Tehkää kaikkenne koirienne hyväksi, että sen olotila kohenee. Pyytäkää siihen lääkettä eläinlääkäriltä, saneeratkaa ruokaa, etsikää syytä kutinaan, mutta älkää missään tapauksessa vähätelkö koiranne kutisemista. 
(kaikki em. koskee tietenkin kaikkia kutinasta kärsiviä eläimiä)

Koiran lääkitseminen
Tähän jatkoksi sopiikin aihe koirien lääkitsemisestä. Siitä on tullut trendi. Jos koiraa vaivaa ihan mikä tahansa, niin nykyään tartutaan liian helposti lääkepurkkiin.
Siinä sinänsä ei ole mitään moittimista, koiran kipua, kutinaa ja muuta akuuttia vaivaa tulee hoitaa heti eli parhaitenhan se käy lääkkeen avulla. Mutta se ei saa olla kaikki, mitä koiran hyväksi tehdään. Se nimittäin ei riitä.
Täytyy selvittää, mistä koiran vaiva johtuu, mikä sen on aiheuttanut, jotta tilanteen voi korjata. Tarkoittaa, että se syy täytyy poistaa tai ainakin minimoida. Mahdollisesti tarvitaan ruuan saneeraamista, koirakoulua, koiraterapeutin palveluja, hierontaa, oman ajankäytön muuttamista, koirapäiväkodin palveluja, lista on loputon, riippuen koiran vaivasta.

Huom. Seuraavan tekstin laitan kokonaisuudessaan, koska se hävisi netistä juuri kun sain sen tallennettua, saattaa toki ilmestyä takaisin.

Sari Penttinen: "Mielialalääkkeet ovat uusi eläinrääkkäyksen muoto."
Yliopistollisen eläinsairaalan farmakologian professori
ennustaa, että koirien mielialalääkitys tulee lisääntymään. Voi tätä julmaa ja hullua maailmaa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ruudinkeksijä tajutakseen koirien mielialalääkkeiden olevan suosittuja etenkin Yhdysvalloissa. Tällaisia uutisia suurin osa ihmisistä kommentoi aina epäuskon vallassa ja ihmetellen suureen ääneen. Valitettavasti tällaisen vaihtoehdon esilläpito madaltaa joidenkin ihmisten kynnystä kiinnostua asiasta. Jospa pillerit rauhoittaisivat meidänkin Murren? 

Pilleri piristää ja rauhoittaa. Mielialalääkkeitä määrätään etenkin koirille, jotka ovat alakuloisia ja pelokkaita. Miksi koira on alakuloinen ja miten koiran alakulo määritellään? Aivan absurdia pohdintaa. Koira on eläin ja se on onnellinen, kun se saa toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Uskallan väittää, että yksikään koira ei ole alakuloinen tai onneton, jos se muun muassa pääsee ulkoilemaan runsaasti, sen kanssa seurustellaan, se saa pieniä aivojumppatehtäviä ja luvallista jyrsittävää. Eläinrääkkäystä on monenlaista ja mielialalääkkeiden käyttö on sen yksi uusimmista muodoista.
Pilleri pitää vihan kurissa, vai pitääkö?
Eläinlääkärin mukaan mielialalääke poistaa vihaiselta koiralta pelon tunteen. Mielialalääkkeitä määrätään vihaisille koirille kuulemma harkiten, juurikin tämän pelottomuuden takia. Eikä niitä määrätä ilman käytösterapiaa. No heti tuli parempi olo. Olen seurannut useampia koiria, jotka ovat käyneet omistajan kanssa tai ilman omistajaa koulutuksessa, jonka tavoitteena on ollut koiran hallittavuuden paraneminen. Valitettavasti ihmisen kyky muuttaa omaa käytöstään on rajallinen, ellei jopa olematon. Lääkkeet ja käytösterapia ovat suuren luokan itsepetosta ja vieläpä erittäin vaarallista sellaista. Koiran vihaisuudella on syynsä, vain murto-osassa tapauksia kyse on sairaudesta tai todellisesta luonneviasta. Vihaisia koiria kasvatetaan osaamattomissa ja välinpitämättömissä kodeissa.
”Nyt se repi tapetit seiniltä.” Koirien eroahdistus tulee yleensä kalliiksi omistajalle ja aiheuttaa äänihäiriöitä taloyhtiöissä. Kun yksinolo ei maistu, aloittaa moni koira irtaimiston hajottamisen ja ääntelee. Osalle koirista repiminen ja pureminen ovat lähinnä ajankulua, jotkut koirista todella stressaantuvat ja ahdistuvat yksinolosta. Mutta kyllä minäkin ahdistuisin, jos joutuisin elämään elämää, jota iso osa lemmikkikoirista elää. Ne pääsevät kymmeneksi minuutiksi tarpeilleen aamulla, omistajien työpäivän ajan ne ovat neljän seinän sisällä, kun omistaja lyhimmillään noin 9 tunnin kuluttua tulee kotiin, koira saattaa päästä hetkeksi ulos, kunnes omistajan on aika lähteä omiin harrastuksiin. Kohta onkin jo yö ja nukkumaanmenoaika.
Itsekäs mikä itsekäs. Sitä ihminen ennen kaikkea on. Huonokuntoisia, vanhoja ja kipeitä koiria ei lopeteta, vaan niiden laadutonta elämää venytetään, jotta ihmisen ei tarvitsisi luopua. Koirasta ei haluta myöskään luopua, vaikka sille ei ole aikaa tai halua tarjota laadukasta rodunomaista elämää. Koirakiertolaisiakin on liikaa, koiran lopettaminen olisikin monesti armollisempaa, kuin epävakaan ja stressaavan elämän jatkaminen.

Mielialalääkkeet on uusi eläinrääkkäyksen muoto

Madotus
Aivan järjetöntä on myös joidenkin koirien madotustiheys. Lääkefirmat mainostavat vieläpä samansuuntaisesti ja sitähän tavallinen koiranomistaja pitää suosituksena. Kyseessä tosin on enemmän lääkefirman myynnin edistäminen kuin koirien hyvinvointi...
Eräissä muissa Euroopan maissa koirien matolääkkeet ovat reseptilääkkeitä eli vain eläinlääkäri voi niitä määrätä.
Hyväkuntoinen aikuinen koira saa harvoin matoja. Pentujen madotus taas on asia erikseen, siinä on noudatettava vakiintuneita ohjeita, mutta sen jälkeen voi kyllä jo ottaa järjen käteen.
Uudet tuulet matolääkityksissä!

Antin blogi - Kaviokuume (otsikostaan huolimatta koskee pääasiassa eläinten ruokaa ja ns. hyvinvointia)


Yllytyshullu, minäkö?

No, en suinkaan, otan vain vinkeistä vaarin... Minulle tapahtuu usein, että otan noita vaareja, katunut en ole vielä koskaan, kuten en tälläkään kertaa.
Annamari nimittäin suositteli moista vempelettä irtoavan pohjavillan kampaamiseen. Ei siinä kauan nokka tuhissut, kun sellainen tilattiin ja eilen kotiinkannettiin. Toki se oli aika arvokas, mutta eiköhän ole hintansa väärtti. Uskon sen olevan niin laadukas, että se kestää koko koiran elämän ja jää jopa perinnöksi seuraaville. Suosittelen. Furminator


 *******

Betsi
Betsi, tämä koiratyttö Pietarista, on nyt ollut Suomessa uudessa kodissaan lähes kuukauden. Koira on oikea helmi, älykäs ja hyvin kiltti. Kotiin jää yksin ilman ongelmia, tulee kissojen kanssa toimeen ja pitää lapsista. Kotonaan on jo reipas ja leikkisä, kuten alle 2 vuotiaan koiran tuleekin olla. Pelkää edelleenkin uusia tilanteita, liikkuvia autoja ja aristelee vieraita ihmisiä. Tarvitsee paljon aikaa tottuakseen kaikkeen outoon. Pietarissa oli opetettu käytöstapojakin, mutta ei ollut paljon maailmaa nähnyt, kaikesta päätellen. Nyt pitää sitten antaa sosiaalista siedätyshoitoa.


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi tuo on niin totta! Itselläni on aika ajoin kutinoista kärsivä koira ja nyt tänä talvena minulla on atooppinen ihottuma oireillut aika lailla kasvoissa ja käsissä parin kuukauden ajan. Tämän myötä olen pohtinut juurikin samaa, että miltä koirasta kutina tuntuu omien kutinoideni keskellä. Totta on, että raapiminen lisää kutinaa ja sitä yrittää välttääkin, mutta joskus se on sietämätöntä ja saattaa esim. yöllä herätä siihen, että raapii vimmatusti käsiään. Mieskin sanoi kerran, että pitääkö sinua kieltää raapimasta samalla lailla kuin koiraakin. Niin... :D Onneksi nyt tilanne alkaa olla paranemaan päin ja koirakaan ei juuri rapsuttele. Mutta kyllä nämä omakohtaiset kokemukset antavat ihan uutta näkökulmaa koirienkin ongelmiin.

Hanne kirjoitti...

Näinpä juuri. Vaikka kuinka osaa mielestään asettua toisen eli tässä tapauksessa koiran, asemaan, niin se omakohtainen kokemus kyseisestä vaivasta antaa aivan uuden näkökulman.