maanantai 14. marraskuuta 2011

Viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi...

Näin kirjoitti aikoinaan runoilija Runeberg. Se onkin sopiva aasinsilta tämän päiväiseen elämäämme.

Koko kulunut viikonloppu oli stressaavan kauhea. Eilen illalla päätin vielä kokeilla kipulääkettä Vilille, onneksi löytyi Vilille määrättyjä, käyttämättömiä Rimadyl 20 mg purutabletteja, joista Vili sai yhden puolikkaan. Yö sujui luojankiitos rauhallisissa merkeissä. Aamuvarhaisella kuulin Vilin kolistelevan ruokakipolla ja menevän takaisin nukkumaan.
Aamulla oli unenpöpperöistä minua vastaanottamassa terhakka koirapoika tomerana häntä asianmukaisesti selän päällä. Niin sitä pitää! Aamulenkki sujui reippaasti, kuten normaalistikin ja sen jälkeen löytyi innostusta aamuaskartelupaketin avaamiseenkin. Mielelläni uskoisin ihmeisiin, mutta käytäntö opettaa usein ihan muuta. Kuitenkin viikonlopun painajainen on väistynyt hetkeksi. Mietin, mitä jatkossa?
Ensinnäkin haluaisin kokeilla tuota kipulääkkeen vaikutusta Vilin vointiin vielä ainakin kerran. Se olisi eläinlääkärillekin tärkeä tieto jatkotoimien kannalta. Ällistyttävää on joka tapauksessa, että närästyslääkkeet Pepsid ja Antepsin eivät tunnu auttavan ollenkaan, päinvastoin niistä tulee Vilille vieläkin huonompi olo.
Lääkäriaika on varattuna keskiviikolle.

Päivä jatkui rauhallisissa merkeissä. Tosin pitkille lenkeille Vili ei ollut innokas lähtemään. Ruoka maistui kuitenkin todella erinomaisesti. Lähes koko päivän ja illan Vili on makoillut, aina välillä asentoa vaihdellen. Paljon mahdollista, että rankka viikonloppu tuntuu Vilinkin jaksamisessa. Vointi näyttää hyvältä, aivan uskomaton muutos viikonloppuun verrattuna, todellinen täyskäännös. Kipulääkettä en anna yöksikään, jos Vili ei sitä näytä tarvitsevan, mieluummin sitten vaikka yön aikana, jos nukkumisesta ei tule mitään.

Olen yrittänyt nauttia tästä päivästä pohtimatta tulevaisuutta. Carpe diem.

*******

Sindi vuonna 2003
♥ Sindi ♥ 
1998 - 99 ? - 2011

Koko päivän ja illan palas
kuvas lempeä sydämeen.
Vedin uutimet alas,
surun laskin valloilleen.
(Kaarlo Sarkia)


Tänään saapui suruviesti. Tyttäreni koira ja meidän hoitokoiramme Sindi, Tallinnan tyttö, lähti viimeiselle matkalleen. Suuri suru, mutta vanhan tytön oli aika lähteä sinne, missä me kaikki joskus toisemme tapaamme.

7 kommenttia:

creek kirjoitti...

Jos kipulääke auttaa, niin voiko olla mahdollista että suolisto/vatsalaukku on tulehtunut, minkä takia nuo närästyslääkkeet ei tietenkään auta, ainakaan heti? (joskus tulehdusta hoidetaan pelkästään närästyslääkkeellä, mutta en ole vielä kuullut sen tehoavan kellekkään, varsinkaan meillä)

Toivottavasti eläinlääkärissä selviää mitä kannattaa kokeilla, nyt kun näyttäis kipulääkkeen auttavan ainakin poistamalla mahdollisen kivun?

HooPee kirjoitti...

creek,
paljon mahdollista tuo teoriasi. Itse en osaa ymmärtää tämän hetkistä tilannetta ollenkaan. Ainoa tajuamani seikka on, että närästyslääkkeistä ei tällä kertaa ole apua, ne pahentavat vain tilannetta. Toivottavasti eläinlääkäri on valveutunut ja viisas...

Maija kirjoitti...

Otan osaa. Tuntuu aina pahalta, kun rakas karvakaveri lähtee. Takaraivossa se aina kummittelee se tieto, mutta ei sitä halua nähdä ennenkuin se on ihan nenän edessä. Tämän asian suhteen olen kuin Scarlett, en ajattele sitä tänään vaan vasta huomenna.

Jos Vilillä on vatsakatarri ja se tietysti kipuilee samalla tavoin kuin ihmiselläkin. Se vaatii pitkää pinnaa vähän kummaltakin paranemisen suhteen. En lainkaan ihmettelisi sitä katarria, sillä aikamoisessa stressissähän Vili on ollut kutinoittensa kanssa. Kyllähän sitä sitten nauttii ja jaksaa, kun ei massua kivistä. Varmasti siihenkin on lääke olemassa, joten eiköhän se apu sieltä lääkäriltä löydy.
Mekin olemme tänään taas menossa. Essi sai raapun silmän sarveiskalvoon ja nyt käymme tsekkaamassa että se olisi parantunut. Peukut pystyyn.

Pinnistä,ponnista ja kumminkin relaa Vili. Kyllä se päivä taas paistelee ja voi miten mukavva sulla sitten on onnellisen mamin kanssa. Tsemppaat nyt vaan.

HooPee kirjoitti...

Maija,
anteeksi, että en ole sen enempiä kommentoinut Essin silmävammaa, olen ollut niin syvällä Vilin ongelmissa ja väsynyt stressistä ja valvomisesta. Pussit silmien alla kuin viettäisin railakastakin yöelämää tuopin huuruissa.
Silmävammoihin en olekaan vielä omakohtaisesti tutustunut, mutta Vilin kanssa tulee jatkuvasti jotain uutta opittavaa ja ihmeteltävää, toivottavasti tuo runsauden sarvi ehtyy jo vähitellen!
Tsemppiä Essille ja emännälle!

Anonyymi kirjoitti...

Hepsis Vili js emäntä!
Onneksi jostain joku pilleri kuitenkin avun tuo :)vaikka tietysti jokainen uskoo ja toivoo, että koiruus saisi elää ilman lääkitystä! Toivotaan, että maha oireet katoaa suit´sait pois, niin kuin kutinakin.
Pippasemme ei kutise juuri ollenkaan, kiitos homeopatian. Uskon niin. Tilalle on tullut nenän raapiminen pitkin mattoja! Eli nenän ympärys on punaisena, eikä karvoja...jotain tilalle kun yhdestä selviää. Kohtalomme?
Pirteitä päiviä teille, kyllä se maha asettuu, lippu korkealle vain!
Myötätuntohali Sindin johdosta.
PP

HooPee kirjoitti...

PP & Pippanen,
kiva kuulla Pippasen voivan paremmin! Onhan tuo kutinoita vastaan taisteleminen todella kokonaisvaltaista toimintaa, apua siihen tarvitaan monelta taholta ja homeopatialla on siinä myös sijansa. Ei allergiaa vastaan voi yhdellä miehellä sotia, vaan siihen tarvitaan kokonainen armeija, niin se on.
Hyvää yleiskuntoa ja terveellistä ravintoa, siinä peruslähtökohta sairastelevalle koiralle.

HooPee kirjoitti...

Sindistä sen verran, että oli todella helppo ja perusterve koira. Ei ongelman ongelmaa milloinkaan. Nyt viimeisen vuoden aikana alkoi horjumaan ja nyt oli siinä pisteessä, että kaatuili ja kompuroi jatkuvasti. Käveleminen oli kuin vastasyntyneellä varsalla ja koko takapää tuntui surkastuvan pois. Pienenpienestä tönäisystäkin kaatui. Nyt pääsi lähtemään pois vielä ns.saappaat jalassa.