torstai 24. marraskuuta 2011

Kyttääjä


Kerrostalokyttääjä
Vilin mielipuuhaa on aina ollut ympäristön tapahtumien seuraaminen. Jos pysäkille saapuu bussi ja siitä nousee matkustajia, Vilin täytyy nähdä jokaisen menevän jonnekin. Vasta kun kaikki ihmiset ovat hävinneet näköpiiristä, voidaan jatkaa matkaa. On käynyt niinkin, että satumme bussipysäkille, jossa on ihmisiä odottamassa linja-autoa. Eikös Vilin pidä jäädä siihen viereen makaamaan ja odottamaan myös sen bussin tuloa ja varmistamaan, että kaikki varmasti pääsevät kyytiin.
Toisinaan Vili jää makaamaan risteykseen seuraamaan autojen ohiajoa. Pihalla Vilin lempitehtävä on olla kerrostalokyttääjä. Vili haluaa nähdä, kuka tulee naapuritalon ulko-ovesta ulos, entä kuka menee omaan taloon, sekin täytyy noteerata.

Vilin vointi on edelleenkin hyvä, ei mitään valittamista. Ruokaa saa neljä kertaa päivässä ja kuppi tyhjenee joka kerta pohjia myöden. Eipä ole ikinä tätäkään koettu, että Vili syö innolla kaiken, mitä kuppiin laitetaan ja vieläpä joka aterialla. Toivon, että tilanne säilyy jatkossakin näin ja että niistä neljästä ruokailukerrasta tulisi myös tapa. Vatsavaivat ovat tipotiessään, Vili ei ole oksentanut kertaakaan sitten eläinlääkärillä käynnin. Liekö Vilillä ollutkaan närästystä/gastriittia, vaikka siltä se oireilu on vaikuttanut? On se aikamoista, jos Vilillä ei ollut kyse liikahappoisuudesta ja siitä huolimatta sai happosalpaajia...

Nyt on palannut se vanha Vili takaisin. Ei enää maukumista eikä mouruamista, yletön riehakkuus on ollutta ja mennyttä. Voiko koiralle käydä kuten ihmisille? Hankalan, ehkä kivuliaan elämänjakson mentyä ohi, ihminen voi muuttua joksikin aikaa eufooriseksi. Kipu ja tuska (+ mielihyvää tuottavat asiat) aiheuttavat ainakin ihmisen elimistössä reaktion, joka vapauttaa endorfiineja (ns.ihmiselimistön omia opiaatteja) ja siitä seuraa voimakas hyvänolontunne. Miksei näin voisi tapahtua koirallekin? Se ainakin selittäisi Vilin oudon vauhdikkuuden kipulääkkeen alettua vaikuttamaan.
Minustakin tuli hyväntuulinen ja eufoorinen, kun Vilin vointi muuttui hyväksi. Tähän olotilaan voisin vaikka tottua.

4 kommenttia:

annamari kirjoitti...

Postauksestakin huomaa, että voitte molemmat Vilin kanssa paremmin, kun jaksatte "kyttäillä" ja kertoa hauskoja juttuja. Hieno homma!

Nyt vaan sormet, varpaat, tassut ja hännät pystyyn, jotta samanlainen meno jatkuisi hamaan tulevaisuuteen! <3

HooPee kirjoitti...

annamari,
ihan totta tuo, että ajatukset pääsevät valloilleen, kun mieli on hyvä ja kirkas. Pakko hyväksyä myös nuo pilviset päivät, mutta sitten paistaa taas!

Pete kirjoitti...

Aiheesta vähän sivuten, mutta haukulla näyttää kuvissa olevan sellainen pysyvä "been there, done that" -fiilis. :-)

Hanne kirjoitti...

Kivasti sanottu. Niinhän se on. :)