maanantai 7. marraskuuta 2011

Unta, unelmaa ja painajaista

On tämä elämä merkillistä.
Vili on edelleenkin täysin rapsuton, ei raavi edes sen vertaa, mitä kuvittelen tavallisen mustin rapsuttelevan. En saata ymmärtää, kuinka tämä voi olla totta. Ensin kutistaan 2 vuotta putkeen ja sitten kertaheitolla ruvetaan kutinattomaksi. Kaikki ruokakin maistuu (jos maistuu) eikä aiheuta mitään reaktioita.
Tuntuu niin epätodelliselta, ihan kuin kaikki aikaisemmin koettu olisikin ollut vain unta ja painajaista. Ehkä se onkin toisin päin? Aikaisempi oli totista totta ja nyt elämme Vilin kanssa unta, unelmaa, satua?
Unesta puheenollen, elämme Vilin kanssa toisaalta aivan satumaisen ihanaa olotilaa, ei kutinaa, ei tassujen järsimistä, ei niin mitään. Jopa karvojen punertavuus  nilkoissa ja ranteissa on häipynyt itsekseen ja turkki on niillä kohdin taas kaunis ja vaalea.

Toisaalta elämme painajaista.

Vilin gastriitti eli mahakatarri on ryöstäytynyt kokonaan. Onhan se aina välillä vaivannut, mutta nyt on kärsitty ainakin kuukausi. Eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan Vili sai parin viikon kuurin Pepsidiä, se tuntui auttavan. Muutama päivä sujui hyvin, sitten se riesa alkoi uudestaan. Eipä auttanut enää Pepsid, vaan Vilille tuli siitä todella paha olo. Ensimmäisellä kerralla luulin sitä Vilin huonovointisuutta sattumaksi enkä niinkään Pepsidin aiheuttamaksi. Eikä suomalainen usko ennenkuin kokeilee uudestaan.

Vili oksenteli, huohotti, läähätti ja oli levoton kokonaiset 4 tuntia annetun Pepsidin puolikkaan (5mg) jälkeen. Vasta sitten löytyi rauha. Tämä tuli koettua nyt sitten peräti kahteen kertaan, joten Pepsidiä eikä muutakaan famotidiniä lykätä enää ikinä Vilin suuhun!
Keksin sitten kokeilla Tehobaktia ja se tuntui antavan ainakin kahdeksi yöksi rauhaisan unen. Pitkän päälle sekään ei näytä ihmeitä tekevän. Nyt odotellaan eläinlääkärin yhteydenottoa jatkosta. Oma-aloitteisesti en taida rohjeta ryhtyä mihinkään lääkitykseen.

Pepsidin jälkeisestä oireilusta otin pätkän videota, televisio huutaa taustalla ja puoliyökin on jo ohi. Ahdistavaa, ahdistavaa... Viliressu

Kun yksi vaiva helpottaa, tulee uusi riesa! Ei lopu haasteet, ei. Kauhun tasapaino?
Ja minulla on ikävä sitä iloista Viliä.

3 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Vili come back !!! Ja tuleehan se Vili.
Nyt ei painuta mihinkään masikseen tai muuhunkaan olotilaan vaan rohkeesti nyt etiäpäin. Sillä samalla tavalla, kun on löytynyt apu kutinoihin ja karkoitettu ne sinne huitsin Nevadaan, minne kaikki muutkin vaivat kuuluu, lähtee tuo närästys kutinoiden perään.
tää vaatii taas vaan jon kun säädön, jota ei ole vielä löydetty/huomattu. saa sen närästyksen ihmisiltäkin pois, miksei sitten koiralta.
Nyt uskoa huomiseen,rauhallisia hetkiä Vilin massussa on ollut joten kyllä ne sinne löytyy uudestaankin.
Terveisiä silmäänsä parantelevalta Messiseltä. On pikkuinen haava oikeassa silmässä. Mihin lienee oksaan raapaissut. Päivystävällä melkein yöllä tuli taas hyvä muistutus itelle kuinka meillä sentään on asiat ihan ok.

villispojanelämää kirjoitti...

Ihanaa lukea näitä postauksia Vilin kutittomuudesta. Ihan uskomaton juttu! Olen todella iloinen teidän puolesta, tästä saamme Eikan kanssa myös tsemppiä :)
Mutta olisi vielä ihanampaa jos Vilillä ei olisi masuvaivoja, kurja juttu että aina pitää olla jotain muuta jos toinen vaiva on selätetty. En tiedä näistä vatsajutuista mitään, meilläkin masu lirisee ja lorisee ja välillä syödään ruohoa jne. Taitavat allergiat ja vatsavaivat kulkea käsi kädessä. Mutta kyllä te tästä selviätte jos kerran allerigaviidakosta ja kortisoonista luopumisesta ootte selvinneet, toivottavasti eläinlääkäristä saatte apua miten jatkossa toimitaan. Isot tsemit!!

HooPee kirjoitti...

Kiitos teille rakkaat ♥ myötäeläjät kannustuksesta ja kauniista sanoista, molempia tarvitaan täällä Vililässä taas kerran.
Pusuja Eikalle ja Essille!