keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Uutisia



Kiitos!
Kaikki elämäni koirat-blogia on kiittäminen tästä kauniista huomionosoituksesta, joka osuu oikeaan siinä, että tämä Vilin blogi on alusta alkaen sisältänyt fantastisen projektin. Oikeastaan tämän blogin nimi voisi olla juuri tuo Fantastinen Projekti. Tosin se kuulostaa ehkä aavistuksen liian pramealta meille tavallisille tallaajille, niin Vilille kuin minullekin. Ei kai kuitenkaan kenellekään ole jäänyt epäselväksi, mikä tämä meitin blogin fantastinen projekti on ollut?



*******

Vili on kärvistellyt vatsansa kanssa päivän ja yön toisensa perään. Ruokahalu on välillä ollut kateissa, oksentelut ovat onneksi jääneet pois. Närästyslääkkeistäkään ei tunnu apua tulevan, sorruin taas pahan paikan tullessa kokeilemaan niitäkin. Nyt siirryin antamaan Vilille Tehobaktia ja kas kummaa, ensimmäinen läpinukuttu yö miesmuistiin! Sattumaako? 
No, joka tapauksessa mennään nyt eteenpäin Tehobaktin kanssa ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Kotikonsteja ei sitten olekaan enempää jemmassa. Perunan syöttö jätetään taas vähemmälle, olen huomannut Vilin tuijottavan anturoitaan sen tapaisesti, että kohta aletaan nuoleskelemaan. Mietin sitä taaron antamistakin. Ehkä se on oikeasti vatsaystävällisempää kuin peruna, mutta samalla tavalla se kuitenkin voi alkaa kutittamaan, koska sisältää pitkälti samoja hiilareita ja tärkkelystä kuin tuo pottukin.

Vili on nyt sitten saanut syödäkseen yhtä jos toistakin eikä mitään kutinoita ole ilmennyt. Ihmettelen suuresti. Broileria, kalkkunaa, seitiä, lohta ja luomukananmunan keltuaista. Kala ja kalkkuna ovat jo ehtineet kokea inflaation Vilin lempiruokalistassa, ehdoton huippusuosikki on raaka munankeltuainen. Lammasta en ole nyt toistaiseksi tohtinut antaa, jos se vaikka vaikuttaa epäedullisesti Vilin vatsavaivoihin. Minua kiehtoo kovasti kokeilla Vilille NEU-pakasteruokaa...

Vilin ruokakuppiin uskaltauduin eilen rohkeasti laittamaan jopa uutta tölkkiruokaa, Chicken-Paté with pasta, melon and cress, joka sisältää nuudeleita onneksi vain 4%. Nämä tölkit voitin siinä yhdessä valokuvakilvassa ja lahjoitin ne oikeastaan täkäläiselle eläinsuojeluyhdistykselle, mutta lupauksesta ja jo sovitusta ajankohdasta huolimatta ovat jääneet noutamatta. Avoimien ovien päivänä kuukausi sitten eläinyhdistys saikin niin valtavasti ruokalahjoituksia, että päätin ottaa nuo tölkit omaan käyttöön. Tämän ruuan kutinavaikutuksista en vielä tiedä mitään, Vilille maistui kuitenkin hyvin.

*******

Kurinpitolautakunta (huh, kuinka ruma nimi) on kerrankin toiminut eläinsuojeluksen puolesta ja jopa avoimesti nimillä! Kerroin tästä tapauksesta alkuvuonna. Edelleenkin ihmettelen sitä, että ansioituneelta kasvattajalta karkaa mopo niin käsistä, että unohtaa ajatella koiransa parasta. Hämärtyykö eläinrakkaus maineen ja kunnian kasvaessa?

Nyt Kennelliiton kurinpitolautakunta on kokouksessaan määrännyt Anne Johanssonille näyttely- koe ja rekisteröintikiellon, joka päättyy 31.12.2012. Kiellon aikana Johansson mm. ei saa osallistua koiranäyttelyihin eikä rekisteröidä pentuja Kennelliittoon.
Koiramme-lehti 10/2011

Taustatietoa
 Uutinen koiragaalasta.
" Nartun synnytys alkoi eikä sitä voinut jättää yksin kotiin, joten kokenut ja arvostettu kasvattaja ja hänen seuralaisensa päättivät ottaa synnyttävän nartun mukaansa koiranäyttelyyn. Siellä narttu joutui sitten synnyttämään pentunsa kaiken hälinän keskellä ja ylpeä kasvattaja esitteli ensimmäisenä syntynyttä pentua ympäri salia."
Tiibetinspanieli synnytti näyttelyssä                                                                                                                                                        

1 kommentti:

Maija kirjoitti...

Toivon totisesti, että tuo Anne Johansson ottaisi opikseen.Tarina on kaikessa absurdiudessaan kammottavaa luettavaa ja taas esimerkki ihmisen itsekeskeisyydestä. Tulee ihan yököttävä olo vieläkin. Muistakin kasvatuspiireistä tiedän kuinka tuo arvomaailma todella hämärtyy maineen kasvaessa ja raha alkaa kiiltää toiminnassa yhä enemmän. Sairauksista ei saisi puhua, kun maine menee. Luonnevikoja ei tietenkään ole jne jne...Eläinrakkaudesta ei todellakaan voi puhua enää samassa lauseessa näiden kasvattajien nimien kanssa. Ja tiedän näitä nimiä valitettavan monta.
On hyvä asia, että näistä asioista näissä blogeissakin puhutaan. Jospa saataisiin kaikki yhteisvoimin sanoillamme suuntaa kääntymään eläimille parempaan suuntaan.

On ihanaa lukea näistä Vilin onnistumisista ja kutinattomista päivistä. Ne ovat kuin auringonsäteitä tänne pimeään aikaan. Tulee niin hyvä mieli ja saa itsekin uskoa siihen parempaan huomiseen. Kaikki se lukemamme tieto ja niiden murusien jakaminen toisillemme tuottaa tulosta. Vaikka se välillä tuntuukin siltä, että on vaan joutunut juoksemaan ihan älyttömän pitkän matkan. Ja siinä on sitten nää murut joutuneet kärsimään. Mutta kaikki tämä on ositus vain siitä, että parempaa on olemassa, kutinattomia aikoja on olemassa. Ja ylipäätään kaikella tapaa parempaa on olemassa ja se on saavutettavissa.

Hyvää halloweenia sinne Vililään täältä Essilästä. Oot kyllä niin kuninkaallisen komee poika.