torstai 27. lokakuuta 2011

Onnen hetkiä



Kun katselen lattialla makoilevaa, täysin kutinatonta Viliäni, voin sanoa olevani onnellinen. Voiko tästä kenties tulla pysyvä tilanne? On aivan uskomatonta, että Vili ei kutise. Miten se on mahdollista? Kutinat ovat kuin pois pyyhittyjä, simsalabim! Ihme? En ymmärrä.
Vaikka noita kysymyksiä ilmassa leijuukin, niin onneksi osaan nauttia tästä hetkestä. "Mamman rakas koira" - sitä Vili saa kuulla monen monta kertaa joka päivä...
Harmia aiheuttaa ainoastaan Vilin maha eli gastriitti, närästys, mikä lie. Jotenkin muistelen menneisyydestä, että kun yksi vaiva katoaa, tulee toinen tilalle. Kunpa nyt saisi tuon vatsan terveemmäksi.

*******
Paikallinen ilmaisjakelulehti Kulmakunta kertoi niin mielenkiintoisesta paikallisesta rakennushankkeesta, että hetken piti miettiä, onko nyt aprillipäivä. Ei ole, joten ihan totta on, että syrjäytyneille alkoholisteille on rakennettu oma Metsäpubi.

Klikkaamalla kuva isommaksi


5 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Ihanaa eikö olekin Vilin kutinaton olotila. Kyllä se närästyskin siitä tasaantuu. Voi Vili ryökäle ettet sitten puuroa syö vaikka olis massulle hyvä.

Pitääkin tutkia lötyiskös sitä taaroa citymarketista Kupittalta, se kun on monipuolinen gluteenittomissakin jutuissa. Jos löydä ja mistä löydän, vinkkaan heti.

Parempi se on pultsi pubissa kuin silmissä. Mukavampi seuralaisten kanssa kuin yksin kulmilla huutelemassa. V aan talven tullen siirtyvät takuulla sisätiloihin. Voi heitä, ei oo helppoa eloa tuo. Oma valinta silti, että kestäköön seuraukset myös. Jauhiainen on ihan kiva mies, olen muutaman kerran jutellut hänen kanssaan.

Tiia kirjoitti...

Mun mielestä just oli Stockmannilla taaroa, hypistelin sitä kun mulla on taipumusta tarttua aina noihin vähän harvinaisempiin... :D Tai sitten se oli maniokkia, mulla menee ne välillä sekaisin, en siis mene vannomaan.

creek kirjoitti...

Täytyy muistaa ettei se mikä on ihmis vatsalle hyvä, ei välttämättä ole koiralle. Viittaan puuroon.

Koira kuitenkin on loppujenlopuksi lihan syöjä, eikä silloin aikoinaan sudetkaan ole puuroa paljoa vetäny luonnossa. Ainoastaan puuroaineksia on menny napaan asti esim. pupusta joka on natustellu jyviä, eli hyvin pieniä määriä. Jos ajattelee siinä mielessä luonnonmukaista lihansyöjän ruokavaliota ja ruuansulatusjärjestelmää, niin koira ei välttämättä sulata puuroa samallalailla kuin ihmiset. Toisaalta taas luulis että nykyään koirien ruuansulatusjärjestelmä on "oppinut" pilkkomaan myös viljat ym. sitä kun eniten tungetaan kuivaruokiin..

Myrsky kirjoitti...

Sä näytät ylväältä tossa kuvassas.

Mää vastasin siihen antamaasi blogioskariin. Äippä oli aivan otettu kunniasta saada noin arvostettu palkinto. Tattista!

Maija kirjoitti...

Creek.
Olet varmaan osittain oikeassa. Maalla koirat on syötetty sillä mikä pöydästä on jäänyt. Kaikki liha, joka taloon tuli, meni ihmisten vatsoihin ja jos hyvin kävi murre saattoi saada luun.

Jos Essin pitäisi syödä vain lihaa pelkästään, en tiedä mistä niin ison kalkkunan ensinnäkään löytäisin, jotta siitä riittäisi. Taitaisi likkaparka kuivettua nälkäänsä, kun lihavaihtoehdot ovat niin vähissä.
Yrjölä ruokki koiransa menestyksellisesti puurollaan. Uunissä puuro kypsyy niin pehmeäksi ettei siihen paljoa sulateltavaa jää. Ravinteita ja kuituja on tattarissa,hirssissä ja riisissäkin proteiineja. Itse olen kasvissyöjä enkä ole mitään vailla vaikken lihaa syö.
Tiedän ja uskon ja olen todennut ominkin silmin, että barffaavat koirat ovat hyväkuntoisia ja harvemmin sairaita. Meillä vaan ei täysbarffaaminen onnistu allergioiden takia ihan kokonaan.