keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Ilonaiheita ja harminpaikkoja

Ilon aiheita on riittämiin. Tämä kuukausi on ollut hyvin mielenkiintoinen. Tasan kuukausi sitten olimme Vilin kanssa eläinlääkärillä ja sen jälkeen jostain kumman syystä kaikki on jotenkin eri lailla. Ensinnäkin Vilin kutinattomuus. Aivan ihmeellistä. Sitten allergiatestien tulos, ulkoisiin allergeeneihin negatiivinen, mikä on ihan huippujuttu. Seuraavana jostain saatu rohkeus testata allergiseksi olettamiani ruoka-aineita ja niistä saatu yllättävä tulos.

Tähän mennessä Vili on saanut syödäkseen kananmunia ja kalaa, eikä kummastakaan ole tullut mitään reaktiota. Kananmunasta annan nyt vain keltuaisen (raakana) ja kaloista olen kokeillut pakastelohta ja -seitä, (valtameriltä pyydettyjä, ei kasvatettuja). Vili ei pidä seitikalasta ollenkaan, jää syömättä.
Naudan luomusuikaleista Vili alkoi rapsuttamaan häiritsevän paljon, Vilin piti kesken ulkoilunkin istahtaa vähän väliä raapimaan. Annoin Vilille eläinlääkärin ohjeistuksen mukaisesti heti yhden kyytabletin (20.10) ja niin päästiin niistä rapsuista eroon. Naudanliha saa nyt jäädä pois Vilin ruokalistalta, se onkin kuulemma yleisin allergiaa/yliherkkyyttä aiheuttava lihalaji. Nyt juuri kokeilen kalkkunan lihaa Vilille, mielellään syö eikä ainakaan vielä ole mitään valittamista meillä kummallakaan.

Vaikka toisaalta aurinko paistaa, niin on niitä pilviäkin ollut. Harmin paikka on, että jo nelisen viikkoa Viliä on närästänyt. Öitä on nukuttu katkonaisesti ja lääkärin määräämä Pepsid-kuuri syöty. Sitten näytti jo hyvältä, kunnes samoihin aikoihin, kun Vili sai naudanlihaa, alkoi oksentelut. Vili ei ole aiemmin oksennellut kuin harvoin ja satunnaisesti, nyt usean kerran päivässä ja lähes joka päivä. Aikaisemmin ne oksentelut ovat olleet sulamatonta ruokaa, nyt ensi kertaa jotain tyhjän vatsan oksennusta. Taas Pepcidiä. Hädissäni annoin jopa Antepsiniä, josta Vili ei pidä ollenkaan, on jotenkin huonovointinen siitä. Mahdollisina yleisinä haittavaikutuksina sen pakkausselosteessa mainitaankin pahoinvointi. Nyt päätin olla antaamatta enää ikinä Antepsiniä. Piste.

Sitten lukaisin Jagsterin sivuilta artikkelin Närästyslääkkeistä ongelmia?

Pepsid ei myöskään tuntunut paljon auttavan tällä kertaa, joten otin käyttöön kaikki tietämäni (= muistamani) luonnolliset tukitoimet eli pellava- ja kauralima, hunaja (nyt ei pitäisi olla siitepölyistä vaaraa), kamomillateetä veden joukossa, "mineraalihiekka",  lakritsijuuri sekä keitetty peruna. No, Vili ei suostu syömään mitään, missä on noita limoja joukossa eikä juomaan kamomillalla terästettyä juomavettä. Peruna menee sutjakkaasti, mutta se on ainakin tähän mennessä aina aiheuttanut tassujen nuolemista. Nyt ajattelin kokeilla riisiä, eikö sen pitäisi olla myös vatsaystävällistä? Vili testien mukaan ei ole varastopunkille allerginen eikä riisissä ole gluteenia, joten suurta vaaraa ei pitäisi olla. Kai sille sentään voi olla allerginen? Nyt minua askarruttaa, mitä riisiä koirille keitetään, puuroriisiä vai? Miten saa koiran syömään riisiä lihan ohella? Vili nimittäin ei ymmärrä riisin päälle mitään, poimii vain lihat lautaselta ja jättää riisit.

Nyt Vili on siis luonnonmenetelmillä närästyksensä suhteen ja vointi on nyt parempi, pari viime yötäkin on nukkunut lähes aamuun asti asti ja jo kolmas päivä ilman oksentelua. Olen ymmärtänyt, että kalkkuna ja kana olisivat lihoista vatsaystävällisimpiä, entä kala? Ovatko naudan- ja lampaanliha sitten vaikeammin sulavia?
Olen Vilin närästyksen suhteen ihan ymmällä. Se tuntuu olevan krooninen vaiva, joka pulpahtaa riesaksi aina silloin tällöin. Pienessä päässäni olen miettinyt, että Vilin koko ruokavalio pitäisi saada mahdollisimman vatsaystävälliseksi, helposti sulavaksi. Jättämällä lammas ja heppa pois? Äh, kuinka sitä onkaan taas niin avuton olo.

4 kommenttia:

villispojanelämää kirjoitti...

Kävisikö Yrjölän puuro? tai mukautettu versio siitä. SIihen puuroonhan voi lisätä vaikka porkkanaa ja lihaa. Josko uppoisi paremmin :) Kalkkuna on kevyttä ja helpoimmin sulavaa, samoin broileri. Meillä on molemmat valitettavasti nyt jäähyllä. Eikan masu ollut löysällä ja epäilenkin kalkkunaa. Meillä syödään eniten peuraa, lammasta ja heppaa eli ei sieltä sulavammasta päästä. Tosin Eikka on kova lenkkeilemään joten tarvitsee noita rasvaisempia lihoja. Mielelläni ostaisin ns. ihmisten lihoja mutta marketista ei noita erikoisempia lihoja saa. Meilläkin noita vatsavaivoja on, ei tosin närästystä eikä oksentelua vaan mahan lirinää/kolinaa. Olenkin miettinyt että taitavat nuo lihat olla Eikalle liian voimakkaita. Mutta mitä sitä sitten syöttää kun ei marketin lihatkaan sovi, aika saatöä ja miettimistä meilläkin siis sapuskojen suhteen.

Tiia kirjoitti...

Keitä riisi kanan tai minkä kanssa nyt haluatkaan samassa vedessä, uppoo paremmin :)
Hyvä kyllä kuulla että Vili voi paremmin! Vaikka ei se närästyskään mukava vaiva ole, itekin siitä kärsin... Hugoakin närästää silloin tällöin, yleensä agitreenien jälkeen kun se saa sillon namipalkkaa, enkä oo vielä toistaiseksi löytänyt sellaista mikä ei tota suuremmissa määrin närästäis.

Voikohan koirat sairastua refluksitautiin, miksei...?

Maija kirjoitti...

Meillä laitetaan puuro sallituilla lihoilla puuroriisistä uunissa. Noin 150 astetta ja riippuen annoksen koosta tunti pari. Tämä puuro on Yrjölän puuron tyylistä, vähän sovellettuna. Uuni pehmentää riisin mukavasti, paremmin kuin keittämällä ja tekee siitä maukkaamman, sen huomaa tuoksusta ja kiinteydesätä. Sopivat lihat kun mättää joukkoon, riisit imevät makua niistä. Kelpaa tosi hyvin meillä.

Lammas on tosi vahvaa lihaa. Olisi ihan uskottavaa, että siitä voi närästystä tulla.
Riisin sijasta voi käyttää hirssiä, tattaria, quinoaa. Kaikki ravintoarvoltaan hyviä.
Nautaa en antaisi, se on yleisin ruoka-allergian syyllinen koirilla. Kalan pitäisi olla vatsaystävällistä ja meillä se kelpaa keitettynä oikeen hyvin.
Meillä närästystä hoidellaan Antepsin-liuoksella, jonka Messinen ottaa ihan nätisti nuolemalla sormen päältä. Pepsidistä Messinen oksentaa. Että näin yksilöllisiä nuo karvanassut on. Ranitidinia olen antanut jos oikein röyhyttelee ja massu lurisee (neljäsosan tablettia eikä sitten sinä päivänä mitään muita massulääkkeitä).

Kutinoitten suhteen meillä mennään nyt ihan ilman mitään lääkitystä rauhallisessa jaksossa. Toivonkin sen jatkumista tosi pitkälle. Mietin, että oisko nyt nää ilmat ilman pakkasia tehneet myös hyvää. Joten olkoon talvi ja pakkaset karkoitetut tällä puheella kauas pohjoisnavalle ja pysyköön siellä.

Terveisiä Vilille Messiseltä. Ja mamille myös, että ei höpötä olevansa tietämätön tai avuton, kun Messisen mielestä Vilin mami ei oo kumpaakaan. Ihan järkinainen on

HooPee kirjoitti...

Eikan emäntä + Maija,
Olen tarjonnut Vilille jo pentuna puuroruokia, joita edeltäjäkoiramme ovat mielellään syöneet. Ei ole Vilille kelvannut. Sitten olen tehnyt Maijan ohjeiden mukaisesti uunipuuroa, ei syö tämä retale sitäkään. Nyt keitin puuroriisiä kalkkunan kera, ei kelpaa.
Kuulemma Tiibetissä koirat nimenomaan syövät puuroja, Vili vain lienee unohtanut esi-isiensä perinteet totaalisesti.

Perunasta Vili tykkää, mielellään kokeilisin kuitenkin Taaro (Colocasia esculenta)-mukulaa perunan asemesta, sen pitäisi olla erityisen vatsaystävällistä ja suositeltavampaa kuin peruna, muistaakseni se sisältää proteiinia ja vähemmän hiilihydraatteja. En vaan ole löytänyt niitä mistään, liekö juuri nyt sesonki ohi?
Messiselle terveisiä, ei ole Vilin mammalla useinkaan kaikkimuumitlaaksossa.

Tiia,
olen kuullut koirilla olevan myös refluksitaudin kaltaista oirehdintaa, mikä ettei. Oletko kokeillut makupaloiksi itse höyrytettyjä/keitettyjä kana- tai kalkkunapaloja?