maanantai 17. lokakuuta 2011

Blogioskari eli Blogitunnustus

Kiittäen vastaanotan kunnianosoitukset eli blogien Messinen & liftari sekä Kaikki elämäni koirat  myöntämät + mahdolliset myöhemmin saapuvat pokaalit...














Tunnustuksen saaneen tehtävät:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle 
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle bloggaajalle                                                        
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Annan huomionosoituksen eteenpäin seuraaville blogeille
Messinen & liftari  on blogi, joka on kulkenut rinnalla siitä lähtien, kun aloitin tämän Vilinää-blogini. Liftari oli muistaakseni juuri päättänyt lopettaa bloginsa päivittämisen, kun minä astuin blogini kanssa areenalle. Liftari innostui uudestaan kirjoittamaan, onneksi, sillä hänen tekstinsä suorastaan pursuvat hersyvää huumoria. Luonnonlahjakkuus, näin on.
Kaikki elämäni koirat -blogi puolestaan edelliseen verrattuna on melko uusi tuttavuus, mutta sitäkin tiiviimpi. Mielenkiintoinen sekoitus elämää, koirista ja kaikesta siinä ohessa.
* Mäyräkoira Myrskyn pihapiiri on jokapäiväinen positiivarini. Sieltä löydän aina takuuvarmasti hyvän mielen, vaikka kuinka olisin noussut väärällä jalalla ylös. Myrsky-koiran äippä on näitä armoitettuja lahjakkuuksia, niin sanankäyttäjänä kuin valokuvaajana.
Dilbertin, Wilman, Sennin ja Trillianin blogia kirjoittaa neljän täysin erilaisen, mutta niin ihanan koiran omistava perheenäiti. Jokaisen koiran kanssa harrastetaan aktiivisesti jotain lajia ja nautin suuresti niistä lukuisista laadukkaista kuvista, joita on blogi pullollaan.
* MiniPommi on blogina vielä nuori, mutta olen seurannut tämän urhean pikkukoiran taivalta netissä jo niin kauan, kuin olen omaa blogiani pitänyt. Kirjoittaja on nuori nainen, joka on ensimmäisen koiransa kanssa joutunut kokemaan todella paljon kaikenlaista.
Eikka-Yellowmellow Åsterix-blogin kirjoittaja, nuori nainen ihkuihanan aprikoosin värisen Eikka-puudelin omistaja, on ollut apuna ja tukena aloittaessani oman Vilini tarinan kertomista. Eikka harrastaa mm.tokoa ja on silmiähivelevän kaunis koira.
* Isoäidin reseptillä on keittokirja vuodelta 1909, se kiehtoo minua kaukaisena viestinä menneisyydestä. Sieltä löytyy monia aivan outojakin ruokia, ja on mielenkiintoista todeta, kuinka vähäisistä tarvikkeista on osattu loihtia pöytäänpantavaa. Moni resepti on tuttu myös nykypolvellekin, sellaisia ikivihreitä, kuten esim. Hannatädin kakut.

Tykkään kaikista blogeista, jotka olen listannut tämän oman blogini blogilistaan. Edellä mainitut halusin kuitenkin nostaa esiin, niissä kaikissa on sitä jotakin.

Turku joitakin vuosia sitten...
Satunnaisia asioita itsestäni.
* Olen todellinen nurkkapatriootti, rakastan kotikaupunkiani, enkä tiedä mitään kauniimpaa kuin Turun murre, se on musiikkkia korvilleni. Tosin sukuni juuret löytyvät itärajan kahta puolta, tunnen vetoa myös siihen suuntaan, karjalaisuuteen. 
* Rakastan luontoa ja luonnollisuutta sekä eläimiä, erityisesti koiria. Pikkutyttönä ulkoilutin naapuruston koiria ja kun se ei riittänyt tyydyttämään koirankaipuutani, keksin uuden idean. Vein naapuritalon vapaana kulkevan pystykorvan poliisilaitokselle monen monta kertaa siinä toivossa, että jos omistaja ei hae koiraansa, niin minä saisin sen. Vesiperä. Vasta 9-10 vuotiaana sain ensimmäisen ihkaoman koiran.
* Minulla on kirjeenvaihtokaveri. Aloitimme kirjeenvaihdon ollessamme 11-12 vuotiaita ja olemme edelleenkin kirjekavereita. Emme ole milloinkaan tavanneet toisiamme ja se on ehkä hyvä niin, sillä kirjekaveri on eräänlainen päiväkirja, hänelle voi kertoa kaikki salaisimmatkin asiat. Olemme keskenämme myös Facebook-kavereita ja kirjeitä ei enää kuljeta polkeva Kusti vaan sähköposti.
* Omasta mielestäni olen huumorintajuinen. Olen ainoa, joka on tätä mieltä...
* Minulla on ollut suuri onni saada työskennellä toiveammatissani. 
Enempää kerrottavaa ei minusta sitten olekaan, eiköhän tämä riitä.
  Huom. Kuva on nettilöytö.

4 kommenttia:

annamari kirjoitti...

Kiitos Oscarista! Täytyy alkaa katselemaan jotain hienoa klänninkiä siihen jakotilaisuuteen! ;D

Mukavia asioita keksit kertoa itsestäsi. Olen 'katteellinen' sekä kirjekaverista että toiveammatissa työskentelystä. Ihanaia juttuja molemmat, good for you! Ja kyllä sä munkin mielestä olet huumorintajuinen.. :D

villispojanelämää kirjoitti...

Eikan kanssa kiitos ja niiaus Oscarista :) Kiva jos minusta on ollut sinulle tukea ja apua, puolestaan sun blogi on ollu meille tosi tärkeä jo pitkän aikaa. Täältä olen saanut paljon vinkkejä, apua ja ajateltavaa, iso kiitos sinulle :)
Kiva oli lukea sinusta lisää, minulla on myös useampi kirjekamu jonka kanssa olen kirjoitellut yli 15v. Muutaman heistä olen tavannut, yksi heistä on vieraillut luonani täällä Suomessa jo 4 kertaa (hän asuu HongKongissa).

ps. kiitos sanoista "nuori nainen" kuvaillessasi blogiani, oon ylittänyt 30v. rajapyykin jo aikoja sitten :D Juu olen lapsennäköinen ;))

HooPee kirjoitti...

annamari,
ollos hyvä vaan ja kiitos samoin! Voi, et tunne ns. huumorintajuani, lähimmät ihmiset väittävät, että en edes tiedä, mitä sana huumori tarkoittaa...

Eikanemäntä,
kirjekaveruudet taitavat olla jäänteitä menneisyydestä, onkohan nykynuorilla sellaisia ollenkaan? Ennen vanhaan joutui odottamaan kirjettä ulkomailta toista viikkoa, minäkin istuin päivittäin postiluukun alla ja odottelin, kun olin kirjeenvaihdossa erään itävaltalaispojan kanssa. Hänet tapasin muutamia kertoja sekä Saksassa että hänen tirolilaiskodissaan, voi hyvänen aika, se koko juttu on tarinan arvoinen. Huh.
Tosiaankin, luulin sinua vieläkin nuoremmaksi, mutta kyllä tästä minun näkövinkkelistäni katsottuna olet vieläkin melkein lapsonen. Kaikki on niin suhteellista!

anna hildan tyttärentytär kirjoitti...

WOW, HooPee, KAUNIS KIITOS tunnustuksesta ! Tämä oscari tuli niin yllättäen, etten ole edes valmistellut kiitospuhetta...kiitän ja kumarran..ja siirryn keittiön puolelle kokkaamaan lisää... : )