Eilen kävimme Vilin kanssa eläinlääkärillä. Vilille sattui tavallaan harmillisesti ns. hyvä päivä, olisi ollut lääkärin kannalta parempi nähdä Vili sellaisena kipuilevana kuin Vili useimmiten on. Edellisen yönkin Vili nukkui hyvin. Vilin vointi on ollut sahaavaa, oikeata vuoristorataa. Useita huonoja öitä ja levottomia päiviä, sitten silloin tällöin hyvin nukuttu yö ja mukavahko päivä.
Vastaanottotiloissa Vili oli rauhallinen, asettui lattialle makaamaan ja seurailemaan ihmisten toimia. Edellisellä käynnillä Vili oli todella stressaantunut ja levoton. Ilmeisesti nyt tultiin Vilille jo tuttuun paikkaan eikä pojan tarvinnut enää panikoida.
Vili joutui rauhoituksen saatuaan röntgeniin, kuvattiin selkäranka mahdollisena kivunaiheuttajana lääkärin löydettyä sieltä lievän kipukohdan ja siinä samalla saatiin kuvat vatsastakin. Ranka oli ok, ei havaittu mitään poikkeavaa, mutta vatsassa oli runsaasti kaasuja aina ohutsuolen alkuosaan asti. Tämän johdosta Vililtä otettiin haimatulehdusepäilyn takia vielä verinäyte. Vastaus siitä saadaan joskus viikon kuluttua. Vilin paino oli edellisestä punnituksesta (8 viikkoa sitten) pudonnut, silloin painoi 8,2 ja nyt 7,6 kg. Ensimmäinen kerta, että Vili aikuisiällä painaa alle 8 kiloa. Sillälailla.
Kotihoidoksi tarvittaessa kipulääkettä, Rimadyl /max.30 mg /vrk.
Nyt on siis haima tapetilla. En ole tähän mennessä uhrannut ajatustakaan haimasairauksille, ei ole tullut mieleeni edes epäillä mitään sellaista. Niin rajallinen on näköjään tavallinen maallikkokoiranomistaja. Nyt toivon, että Vilillä ei ole mitään vakavaa haimasairautta, mutta toisaalta toivon hartaasti, että Vilin vaivojen syy selviää.
Tuntuu jo siltä, että Vili on kuin eläinsairauksien kurssikirja, kaikki vaivat, joita Vili on läpikäynyt, ovat olleet minulle entuudestaan tuntemattomia. Toki olen kuullut niistä mainintoja, mutta yhdelläkään aikaisemmalla koirallani ei ole ollut ainuttakaan Vilin sairaskertomuksen sisällöstä. Oppia ikä kaikki.
Rauhoituksen takia Vili oli aivan raato kotiin tullessa, mies oli paniikissa, että nyt se kuolee. Vili tokeni kotona kuitenkin melko pian, nousi syömään noin 5 tuntia kotiinpaluun jälkeen ja vaihtoi illan mittaan useasti nukkumapaikkaansa. Kun vertasin Vilin edellistä rauhoitusta anaalirauhastulehduksen hoidossa, niin silloin Vili ei meinannut herätä lainkaan, vasta seuraavana aamuna oli jotenkuten jaloillaan. Olisiko rauhoittavan aineen määrässä tai valmisteessa ollut eroja vai onko herääminen koirilla eri kerroilla erilaista?
Viime yönä Vili oli jalkeilla klo 4 lähtien, melko levoton, kerran oksentanut. Pääsi aamupissalle jo klo 5 ja tuntia myöhemmin annoin kipulääkettä. Tuntuu siltä nyt, ettei se auta tai annos on liian alhainen tai sitten Vili on pahoinvoipa. Vaeltaa ympäriinsä, läähättää...
Syy selvisi hiukan myöhemmin - Vilillä vatsa sekaisin. Eipä ole aikoihin ollutkaan, toivottavasti on nyt vain joku eilisestä rauhoituksesta johtuva häiriö.
Mitähän tästäkin tulee?
3 kommenttia:
Hyvä että nyt alettiin epäilemään ja tutkimaan jotain mahdollista sisäelinongelmaa tai muuta, eikä kaikkea kuitata pelkästään närästyksellä tai allergialla, niinkuin meille tehtiin silloin kun Mini oli kipeä. Jos siellä jotain häikkää on, niin hyvä saada ajoissa tietää.
Mm. haimatulehdustestin minäkin silloin vaadin Minin sairastaessa.
Otettiinko muita verikokeita kuin ilmeisesti TLI?
Mini on rauhotettu ja nukutettu sen satakertaa, joskus herää helpommin, joskus tekee tiukkaa. Mutta se taitaa myös johtua annostuksesta, määrästä ja kuinka kauan koira on rauhotettuna + herätyspiikin aineen määrästä.
Vatsa menee helposti sekasin, kun rauhotus pysäyttää suolen/vatsan toiminnot rauhotuksen ajaksi. (siksi ei myöskään saa antaa ruokaa moneen tuntiin ennen rauhotusta)
Toivottavasti Vilillä ei kuitenkaan ole mitään vakavaa, vaan jotain ohimenevää joka paranee oikealla hoidolla.
(tuo teidän juttu alkaa kohta kuulostamaan samalta kuin meillä -kutina=allergia, -närästys=mahatulehdus, tutkimuksiatutkimuksia..jne. Ei kiva, tiedän tunteen)
Ymmärtääkseni Rimadyl on melko pitkään vaikuttava kipulääke (omalla koirallani sitä käytettiin ison murtumaleikkauksen jälkeenkin vain kerran vuorokaudessa), joten annathan varmasti tarpeeksi lääkettä kerrallaan? Lääkäri oli ohjeistanut ihan reilunlaisen annoksen, ja jos pienempi määrä ei tuo toivottua tulosta eli Vilin olon helpottumista, kannattaa ihan rohkeasti vaan antaa se vuorokauden maksimiannos heti kerralla. Voi olla että olet lääkärikäynnin jälkeen näin tehnytkin, mutta aiemmassa postauksessa mainitsit antaneesi vain 10 mg.
Haiman vajaatoiminta on ymmärtääkseni melko simppeli hoitaa sian haimaa syöttämällä, joten se ei varmastikaan diagnoosina olisi mikään maailmanloppu.
Hyvävoimaisia päiviä teille molemmille ja tsemppiä!
creek,
ei aavistustakaan, mitä verikokeita otettiin, ainakin tuo haimalabra. Muistelenkin jotain haimajuttuja Minin sairaskertomuksessa, mutta en ole niitä sen enempiä mieleeni painanut, olen ollut niin tuon allergisuuden syövereissä, ettei mikään muu enää mahtunut ykkösintresseihin.
Meidän piti odotella eläinlääkärillä, kunnes Vili alkoi antamaan elonmerkkejä, vasta sitten saimme lähteä.
Niinpä näyttää siltä, että samaa rataa mennään kutinasta gastriittiin jne...
Sanna,
olen nyt pysynyt 10mg annostuksessa aamuin illoin, se tuntuu ainakin nyt sopivalta. Klinikalla neuvoivat kokeilemaan tarvittaessa 15mg annostusta ja onhan se koko 30 mg myös käytettävissä. Siis hyvä, että on mahdollisuuksia tarpeen niin vaatiessa.
Kiitos tsemppauksista - ilman ei jaksettais...
Lähetä kommentti