Nyt ei enää mieleeni tule muuta kuin että meidät on Vilin kanssa kirottu. Joku on varmaan pistellyt neuloja VooDoo-nukkeen...
Kuin suuri ihme hävisivät Vilin kutinat aivan kertaheitolla noin 6 viikkoa sitten ja se on edelleenkin täysin käsittämätöntä. Olen siitä niin totaalisen onnellinen! Joku ei tätä onnea ilmeisestikään ole meille (=Vilille) suonut. Vilin närästysvaivat ovat nimittäin nykyään sitä luokkaa, että vetävät jo vertoja aikaisemmalle kutinalle ja sen vaikutuksesta elämänlaadun tasoon..
Kaksi autuaallisesti nukuttua yötä + Vili oli peräti yhden päivän oikein leikkisä ja iloinen kaveri, siinä nämä positiiviset uutiset ovatkin. Sitten valvottiin (taas) koko yö. En enää uskaltanut antaa Pepsidiä eikä siitä ole viime aikoina apua ollutkaan, päinvastoin. Syötin yöllä kauralimaa Vilille sillä seurauksella, että aamun koitteessa oksensi koko satsin matolle. Päivällä poika makasi taas jo onnesta soikeena selällään.
Miksi nuo vatsavaivat ovat pahimmillaan juuri yöllä? Miksi ei joka yö, vaikka ruoka on samaa?
Kauraliman syöttämistä jatkan joka tapauksessa. Sen verran olen muuttanut systeemejä, että en siivilöi sitä ollenkaan, vaan annan sen olla kauravellinä, jota ujutan Vilille ruuan mukana, ensin ihan vähän ja sitten annosta lisäämällä. Ei siitä nyt ainakaan haittaa pitäisi oleman, paitsi jos kaura alkaa aiheuttamaan oireilua. Tähän mennessä ei perunakaan ole saanut aikaiseksi korvien töhnimistä eikä tassujen jyrsimistä, ainakaan vielä...
Vilin makoilu onnellisen oloisena rajoittuu valitettavasti vain harvoihin hetkiin vuorokaudessa. Valtaosan ajasta Vili vaeltaa levottomana, ruoka maistuu tänään huononlaisesti. Hädissäni annoin Vilille jopa puolikkaan Antepsin-tabletin, mutta ei sekään mitään onnea tuonut. Vilin häntä roikkuu alhaalla, se on huonon merkki. Mies oli sitä mieltä, että Vili tarvitsee kipulääkkeen?
Itse olen kyllästynyt tähän ikuiseen huoleen, väsynyt unen puutteesta, pettynyt, ahdistunut, neuvoton, ymmällä. En kestä katsella kipeää Viliä, ahdistaa, kun en osaa auttaa millään tavalla. Päivystykseen en Viliä halua viedä ellei ihan pakko ole. Pelkään, että oma lääkärikään ei keksi, millä tavalla Viliä pitäisi auttaa...
Vilin makoilu onnellisen oloisena rajoittuu valitettavasti vain harvoihin hetkiin vuorokaudessa. Valtaosan ajasta Vili vaeltaa levottomana, ruoka maistuu tänään huononlaisesti. Hädissäni annoin Vilille jopa puolikkaan Antepsin-tabletin, mutta ei sekään mitään onnea tuonut. Vilin häntä roikkuu alhaalla, se on huonon merkki. Mies oli sitä mieltä, että Vili tarvitsee kipulääkkeen?
Itse olen kyllästynyt tähän ikuiseen huoleen, väsynyt unen puutteesta, pettynyt, ahdistunut, neuvoton, ymmällä. En kestä katsella kipeää Viliä, ahdistaa, kun en osaa auttaa millään tavalla. Päivystykseen en Viliä halua viedä ellei ihan pakko ole. Pelkään, että oma lääkärikään ei keksi, millä tavalla Viliä pitäisi auttaa...
Jos ymmärsin oikein, eläinlääkäri ei vaikuttanut kovin innostuneelta kokeilemaan Vilille uusia närästyslääkkeitä, sanoi famotidiinin olevan vaikuttavana aineena ehdottomasti suositeltavin. Tutkiskelin Pepsidin ja Famotidin HEXALin eroja, vaikuttava aine niissä on molemmissa sama, mutta apuaineet ovat osittain toisistaan poikkeavia. Jos Vili on herkistynyt vain Pepsidin apuaineille, niin siinä tapauksessa voisi Famotidin HEXAL olla sopiva lääke vieläkin. Kaipa taas täytyy soitella sinne lekuriin...
*******
Välitän Sheriffeiltä saamaani infoa eteenpäin, eli alla olevassa englanninkielisessä linkissä on tietoa mm. SPOT-allergiatestistä, joka kertoo myös ruoka-aineallergiat. Ne tosin ovat vähän niin kuin "hatusta vedettyjä" eli ne kaikki pitää kuitenkin kokeilla ruokinnan kautta. Useat eläinlääkärit eivät suosittele tätä testiä juuri sen epävarmojen tulosten takia, toiset taas katsovat asiakkaan hyötyvän myös suuntaa antavista vastauksista.
Spectrum Labs
*******
Hyvää Isienpäivää! |
4 kommenttia:
On ihan mahdollista, että sideaineet eli apuaineet ovat sopimattomia. Olen itse kohdannut muutaman lääkkeen kanssa saman asian. Vaikuttava aine kummassakin sama, toinen sopi ja toinen ei.
Famotidinin vaihtoehtona on vielä sitte tuo ranitidiini.
Nyt Vilinen kuriin mokomat massun kiusaajat. Karkoitettakoon ne kauas. Ymmärrän niin hyvin miltä tuntuu se, että koko ajan tuntuu olevan jotain krämppää. Kun ei paljoa pyydä eikä mitään itselleen, vain toivoo pienen koirulin hyvää oloa. Tuntuu väärältä ettei sitä voi tämä universumi antaa. Mutta tällaiseenhan ei suostuta ja vielä jostain kaivetaan ne oikeat tropit ja sitten Vili onkin taas kunnossa.
Oiskohan nestemäisestä piistä eli silica tonicista apua Vilille?? Kuka tietäisi sopiiko se koiralle? Homeopaatti?
Entä aloe vera, miten se auttaisi massua? Nämä ne nyt ekana tulee mieleen.
Tsemppiä Vili ja mami, kyl se tästä.
Maija,
tiedätkös, minä en tiedä enää mitään. Pää on tyhjä kuin vanha ilmapallo. On todella rasittavaa olla jatkuvasti arvailemassa, mitä on ja mikä auttaa. Ei pieni pää jaksa...
Vilille olen kokeillut Silicea geeliä, oli työn ja tuskan takana, että sain sen pullollisen syötettyä Vilille, se ei ollut ollenkaan Vilille mieleistä. Vaikutuksesta en osaa sanoa mitään, tuskin yksi pullollinen vielä mitään tekeekään, pitäisi pidemmän aikaa antaa.
Tsemppiä tarvitaan kyllä!
Suosittelisin Kookosöljy,minun koiraa rakastaa sitä tosi paljon, se on niin terveellistä että sitä voi antaa eläimelle,vauvoille,syödä itsekin.
Meille hankittiin kookosöljyä, se on tosi hyvää, kelpasi niin koiralle kuin emännällekin. :)
Lähetä kommentti