Sivut

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Jatkoa edelliseen

Vilin vatsavaivojen hoidossa päädyttiin eläinlääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen toistaiseksi ehdottamiini luontaishoitoihin eli kotikonsteihin. Varsinaisia vatsahappolääkkeitä löytyy markkinoilta pilvin pimein ja niitä olisi kokeiltava, kunnes löytyy sopiva. Pepsid eli famotidiini on kuulemma ns. parhaasta päästä ja muut tulevat perässä. Moni valmiste kuuluu samaan lääkeryhmään kuin famotidiini, joten niitä ei sen vuoksi kannata kokeillakaan.
Gastriitin syistä puhuttaessa tuli ilmi, että kortisoni ei välttämättä ole se aiheuttaja, mutta ehkä myötävaikuttaja? Vilin saamat määrät ovat olleet vähäisiä ja oikein pahaa gastriittia hoidetaan jopa kortisonilla, jos muut keinot eivät auta. Gastriitin syitä ovat usein koiralle sopimattomat, vieraat valkuaisaineet, esim. viljat (kuivamuona!), punaiset lihat tai mikä tahansa muu valkuaisaine. Ne saavat elimistön erittämään enemmän vatsahappoja kuin hyvä olisi. Tuosta tuli oitis mieleeni kuivamuonien suuri viljaosuus. Viljahan ei ole koiran luontaista ravintoa varsinkaan siinä määrin kuin kuivamuonat niitä usein sisältävät. Ehkä kuivamuonalla ruokkiminen on yksi niistä syistä, että koirat nykyään sairastavat sankoin joukoin närästystä ja muita vatsavaivoja.

Päivän annos

Kotihoitona Vilille on nyt sitten kauralima. Neljänneslitraan (2,5 dl) vettä lisätään 2 rkl kaurahiutaleita, keitetään pehmeän samettiseksi, siivilöidään (tai ei), ja syötetään koiralle päivän mittaan joko sellaisenaan tai ruokaan sekoitettuna. Vili saa sitä nyt sitten lusikalla suuhun pitkin päivää. Nyt on meidän välit kovalla koetuksella, Vili ei tykkää ollenkaan moisesta toimenpiteestä...



Ravinnon pitää olla vähärasvaista sekä -viljaista. Toivotaan parasta. Gastriittikoiran vointia voi päätellä mm. koiran makuuasennoista, letkeästi selällään makaava musti ei pode vatsavaivoja. Satunnaista oksentelua eläinlääkäri ei pitänyt kovin pahana asiana, tärkeämpää oli, että koiralla säilyy ruokahalu.
Mahdollisena jatkotoimenpiteenä olisi sitten tähystys nukutuksineen ja koepaloineen. Toistaiseksi en suunnittele sellaista.
On tämäkin taas aikamoinen projekti! Kuinka olisikaan ihan kaikki hyvin, jos ei nyt tuo vatsa vaivaisi. Katkonaisia, jopa valvottuja öitä, uskonpuutetta, väsymystä, ahdistusta. Viliä käy sääliksi. Ehkä me selätetään tämäkin riesa ja pidetään peukkuja, että kutina pysyy poissa.

*******

Turkuseura on ottanut uuden painoksen tästä nostalgisesta pikkukirjasesta. Seura keräsi v. 2001 kirjoituskilpailun avulla Turun kaupunkimaisemaan liittyviä lapsuusmuistoja. Tämä julkaisu sisältää kirjoituskilpailun satoa. Lisäksi mukana on Allan T. Koskimiehen postuumi kertomus viime vuosisadan alusta. Professori Harri Andersson on kirjoittanut artikkelin lapsuuden kaupunkiympäristöistä. 
Tervetuloa muistojen seikkailumatkalle entisaikojen turkulaisille pihoille ja kaduille, kotiportaille ja puistoihin! 
Kuulemma aivan uusikin kirja lapsuusmuistoista on ilmestymässä tai jo ilmestynyt...

5 kommenttia:

Liftari kirjoitti...

Tässäpä sitten uusi fantastinen projekti. No ymmärrän kyllä ettei tuo tilanne huvita pätkääkään, kun Vili on se kärsijä siinä. Mutta ehkäpä se tilanne ei ole niin paha kuin tuntuu, koskapa sentään nälkä on ja ruoka maistuu.
Kyllä tähänkin löytyy ratkaisu, se on varmaa. Olen ihan takuuvarma siitä, että kyllä selätät tämänkin ja taas on meillä sitten roppakaupalla tietoa tästäkin asiasta.
Essilässä yritämme myös nyt kaivella tietolaareja. Sillä närästystä ajoittain vaikkakin lievästi harrastetaan täälläkin. Kaikki tieto mikä löytyy on siis yhteishyväksi. Soon ny sitte vaan sotisopa päälle ja toimeksi. Älä sure Vili-muru, kyl tää tästä taas oikenee niinkun nyt noi kutinatkin.

Hanne kirjoitti...

Maija,
kuinka ollakaan, Vili nukkui kuin tukki viime yön, se edellinen valvottiinkin kokonaan. Siis aamukuuteen asti...
Tänään leikki sekä availi aamuaskarepakettiaan ensimmäistä kertaa neljään viikkoon.
Toivottavasti tämä ei jää ainoaksi kohokohdaksi, vaan alkaisi parempi vaihe.

creek kirjoitti...

Jahas, täytyypä itekki kiehauttaa kauralimat. Onko sillä väliä onko nuo hiutaleet mukana vai ei?

Hanne kirjoitti...

creek,
ei aavistustakaan, miten sitä pitää syöttää. Netistä katselin erilaisia ohjeita ja sovellan niitä käytäntöön. Siivilöin sen liemen ja lusikalla survon hiutaleita myös siivilän läpi niin paljon kuin mahdollista. Välillä onnistun saamaan kivan hyytelöistä ja toisinaan vetelämpää, en tiedä, mistä johtuu. Vili ei enää kovin paljon laita hanttiin, kehun häntä aina kiltiksi pojaksi, kun annan sitä kauralimaa.

creek kirjoitti...

Ok. Tein kans, ja aluksi näytti liian litkulta, sitten puurolta ja luovutin ku se näytti siltä väliltä. Syötän nyt sitä hiutaleineen kaikkineen, josko seuraava satsi onnistuis paremmin.
Mini on onneksi niin kaikkiruokainen että se syö mielellään tuommostakin mössöä.