Sivut

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Kuudes päivä

Tämä päivä on siinä suhteessa merkityksellinen, että Betsin 24-päiväinen täysihoito täällä meidän viiden tähden-koirahoitolassamme päättyi. Hassu sattuma, että Betsi nukkui vieressäni toisen yön, ja nyt toiseksi viimeisen. Betsillä oli ilmiselvästi joku logiikka?

Betsi odottamassa isäntäväkeään...

Ja kuinkas kävikään, kun isäntäväki yllättäen soitti ovikelloa? Betsi tuli varovaisesti katsomaan, keitä on tulossa ja murahti, kun näki kaksi ihmistä ovella, jotka jo huutelivat Betsi Betsi.
Betsi pakeni takaisin sohvalle, jossa juuri oli nukkunut. Isäntäväki istahti viereen ja siinä sitten pusuteltiin puolin ja toisin. Betsin elämässä eivät ole ihmiset koskaan tulleet takaisin, luuli nytkin kai, että me ollaan se seuraava hoitoperhe ja siinä se. Ei osannut odottaa jälleennäkemistä. Betsi tärisi ja hätäpissatkin pääsivät alle. Oli ressukka niin hämillään tilanteesta. Hetkeä myöhemmin ei enää tullut luokse, vaikka kuinka kutsuimme. Lähtiessään ei edes katsonut päinkään, oli taas niin osa omaa laumaansa, että...♥

Vili tiesi odottaa Betsin hakijoita

Vilin potkupuvun takalahkeet ovat saaneet isännän tennissukkien resoreista lisämittaa, joten nyt Vili ei pääse lahkeen kautta nuoleskelemaan. Onneksi nuoleskeluinto on vähentynyt selkeästi.
Kokeilimme tunnin verran tötterökauluriakin Vilille. Vili taisteli kovasti koko tunnin tötterön kanssa ja loppujen lopuksi alkoi ulisemaan ja vikisemään. Vili ei normaalisti vikise eikä ulise, äänet ovat käytössä ainoastaan komentaessaan palvelusväkeään eli meitä ihmisiä. Siis tötterö otettiin pois ja hylättiin ikiajoiksi.

Edellisiltana Vilin peppu aristi aivan hännän alapuolelta, siinä oli paksuhko kohta, jonka vähäinenkin koskettaminen sattui kovasti ja Vili oli muutenkin levoton. Minä sitten jo vaivuin taas epätoivon tilaan, stressinsietokykyni nykyään on aivan onnetonta tasoa. Joskus nuorena minut on testattu tuloksella "hyvä stressinsietokyky", mikä onkin pitänyt paikkansa. Vaan eipä pidä enää.
No, seuraavana päivänä eli eilen, tämä kipeä kohta hännän alla oli hävinnyt/pienentynyt ja siitä lähtien Vili ei ole enää paljonkaan ollut kiinnostunut takapäästään. Joko alkaisi tunnelin päästä näkymään valoa? Olen harventanut pepun suihkutuksia ja se tuntuu oikealta valinnalta tässä vaiheessa.

Oksentelua ei myöskään ole ollut sitten maanantain. Se ei siis johtunut antibiootista, vatsa ei myöskään ole ainakaan vielä reagoinut. Eläinlääkäri kovasti varoitti antibiootin negatiivisista vaikutuksista suolistoflooraan eli ripulia olisi ollut odotettavissa.

Jatkohoidoksi elli suositteli
- suihkuttelut 2-3 kertaa viikossa, mahdollisesti säännölliset anaalirauhasten tyhjentämiset esim. kuukausittain, jos oireilu uusii monesti, voi olla syytä harkita myös anaalirauhasten poistoleikkausta

Ulosteen massaa pitäisi saada kuiduilla lisättyä. Mikä avuksi? Inupekt Forte ? Fiber Husk ? Itse ehdotin luujauhoa, mutta elli oli sitä mieltä, että ei hyvä, vaan nimenomaan massan lisääminen on parempi. Vili ei luista piittaa, valitettavasti. Saattaa olla Vilin kohdalla, että ruokavalio ei auta asiaa, vaan syyt ovat muualla. Mielestäni Vilin vatsantoiminta on aina ollut parasta mahdollista, massan lisääminen lisäisi ulosteen pituutta, mutta ei paksuutta, Vai?


Ärsyyntymistä aiheuttavat apteekkien hinnat. Tarkoitus oli ostaa mm. Vetramil haavavoidetta. Pikkutuubi 10g maksoi yli 15 euroa! Tiedän, että se ei ole halpaa valmistetta, mutta että se maksaa lähes 5 euroa enemmän kuin tilattaessa nettiapteekista. Saman huomion tein muissakin tuotteissa, mutta tuo 10g voide ja 5e ylihintaa oli jo ihan huippu. Nyt teen tilauksen johonkin, josta saan kaikki koiran kotiapteekin tuotteet samasta paikasta ja hiukan edullisemmin, listallani on nyt useita tuotteita vastaisuuden varalle. Tarve yllättää aina yhtäkkisyydellä, joten hyvä olla kotona pieni apteekkivalikoima ihan koiraa varten. Suosituksesta ostan myös Cothivet-sumutetta, tähän anaalivaivaan se ei olisikaan ollut sopiva lääke, mutta kuulosti niin hyvältä, että on hyvä olla olemassa.

*******

Tässä kuvat Vilin avannepaiseen vaiheista, älä klikkaa, jos et halua nähdä...
12.7. toimenpiteen jälkeen
18.7.


6 kommenttia:

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Eipä hymyillyttänyt nuo Vilin anaalikuvat. Varmasti on ollut ihan järkyttävän kipeät. Toivottavasti Vili toipuu pian!

Hanne kirjoitti...

Juu, ei ollut kaunista katseltavaa, onneksi nyt tilanne on parempi eli eiköhän se tästä taas hyväksi muutu.

Marja-Leena kirjoitti...

Häijyn näköiset. Onneksi paranemista oli jo jälkimmäisessä kuvassa havaittavissa. Toivottavasti paranee pian. Itse en tiedä auttaako se massan lisääminen niihin anaalirauhasten tyhjentymisiin vaan se, että koiran uloste on juuri sopivan kovaa. Ei tietenkään niin kovaa, että tulee ummetus. No joka tapauksessa paranimisia Vili-paralle. M-L ja Ossi

Liftari kirjoitti...

Hienosti on paranemassa. Hyvä Vili <3<3
Meillä on pitkään ollut käytössä Cothivet. Tuotteena se on teholtaan hyvä, mutta kaikki koirat ovat sitä inhonneet hajun vuoksi. se on nimittäin aika voimakas. Mutta tehoa siinä on. Essin kynsivaivoja ja tassunpohjatulehduksia, joita nyt ei ole ollut montaa onneksi, olen desinfioinut sillä. Se haju myös estää koiraa nuoleksimasta sitä kohtaa. Että siinäkin mielessä hyvä.
Aikas öklön näköiset kuvat, mutta hyvä oli katsoa ihan oppimielessä.
Terkkuja Vilille ja paranemisia. Essiltä iso hali.

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Voi Vili-raasua. Ensimmäinen kuva kyllä vihlaisi, kun sen näki, onneksi seuraavassa oli huomattava parannus edelliseen havaittavissa!

Tuo kakka-asia on aika hankala, koska vatsahan ei saa mennä liian kovalle tai se sattuu varmasti operoituun peräpäähän. Vili ei vissiin perusta kasviksista tai hedelmistä, joissa sitä kuitua olisi, menisikö alas edes jokin makea hedelmä, kuten banaani vai tuleeko Vilille siitä hiivaa? Entä jos menee ihan toiseen ääripäähän ja antaa Vilille jotakin sellaista, mitä on veikeää syödä, kuten runsaskuituista näkkileipää, joka rouskuu kivasti suussa. Joskus olen pojille antanut sitä, kun ovat ihan hulluina näkkäriin (en tiedä johtuuko se tekstuurista vai onko vaan niin hyvää) ja ei ole ollut muuta palkkaa talossa - eli kuivatut mahalaukunpalaset ovat olleet lopussa kun on treenattu. Näkkärissä on niin paljon kuitua pienelle koiralle, että vatsa kyllä kovettuu sen seurauksena.

Hanne kirjoitti...

Vili ei todellakaan tykkää kasviksista eikä hedelmistä, toisaalta olen siinä käsityksessä, että vain tietyissä kasvispuolen tuotteissa on kuituja mainittavan verran eli monissa sitä on hyvin vähän. Porkkanassa taisi olla eniten?
Perunaa poika syö ja mielellään, siinä tuskin on kuituja kuitenkaan, näkkäriä meni yhteen aikaan joka päivä, pitäisi kai aloittaa uudestaan, Vili tykkäsi kovasti näkistä. Muu leipä ei maistu. En ole huomannut Vilin kakan koskaan olleen oikeasti kovaa, vaan aina sellaista tasalaatuista nakkia.
Eikä se pelkkä kuitu, vaan myös elintarvikkeen vatsaa kovettava vaikutus? Mistä sellaisen listan löytäisi, http://www.fineli.fi/ ei kerro sitä?