perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kahdeksas päivä


Höyhensaarilla, pää sängyn alla
Vili on reipastunut ihan silmissä ja leikkikin on jo maistunut. Puvusta luovuttiin virallisesti eilen, epävirallisesti vasta tänään. Vili oli eilen ilman pukua eikä piitannut peppupuolestaan ollenkaan, rauhassa sai olla. Pohdinnan jälkeen päätimme jättää puvun pois myös yöksi. 
Yöllä kuitenkin huomasin Vilin nuolevan peppuaan, nousin ja puin puvun ylle välttääksemme kaikki harmit, mitä yletön nuoleminen voi aikaansaada. Aamulla Vili tuli terhakkaana tervehtimään, ilman pukua. Hetken mietin, että ei kai isäntä ole tohtinut sitä riisua, jos minä olen sen päälle pukenut...ja niinhän se oli, puku lojui lattialla yksikseen, Vili oli riisunut sen itse pois. En olisi uskonut, että se onnistuu Vililtä, mutta niin se vaan oli osannut sen.

Irtisanottu, hylätty pukuparka
Vilin oikea peppupuolisko eli se, jossa anaalipaise oli, on edelleenkin kovan tuntuinen, niin kuin olisi tukos anaalirauhasissa. Huoh. Jos niin on taas, en kyllä leiki enää sun kanssas. Lapsena oli helppo sanoa noin ja lähteä muualle, mutta mitäs sitä aikuisena voisi keksiä noita pakokeinoja, ei mitään, kaikki on pakko ottaa vastaan, mitä annetaan. Suihkuttaessa hieroin ja painelin pepaa parhaan taitoni mukaan, tuttu ahdistus jo alkoi taas tuntumaan rinnassa. 


Vilin häntä vielä suihkutuksen aikaisella sidonnalla,
ettei kastu  ja ole tiellä pepan hoidossa
Antibioottikuuri on edelleenkin meneillään, Vili sietää sitä hyvin, onneksi. Viikonloppu on tulossa, toivottavasti ei tarvitse päivystyksen palveluja käyttää anaalien takia. Joku sovittu jälkitarkastusaika olisi ollut aiheellinen, luulisi sellaisen seurannan olevan eläinlääkärinkin kannalta paikallaan, nähdä työnsä tulokset. Jos nyt joutuisin menemään muualle eläinlääkäriin, niin tuo Viliä hoitanut ei tietäisi sitä jatkoa omalle työlleen ollenkaan. 
Itse kyllä olen aina mielelläni seurannut työni tuloksia, se antaa voimia jaksaa ammatissaan, kun saa palautetta, varsinkin myönteistä, tietää tehneensä oikein. Negatiivinen palaute on aivan yhtä hyödyllistä, vaikkakaan ei niin mukavaa, mutta sen avulla pystyy kehittymään työssään paremmaksi.


Vilin paras lelu, Betsikin tykkäsi siitä
Tänä aamuna Vili sai pitkästä aikaa hapankorppua. En tarkkaan muista, miksi sen silloin joskus jätin pois, olisiko ollut, että aloin pelätä varastopunkkeja? Joku eläinlääkäri sanoi myös, että ruiskin on viljaa, siksikö luovuin hapankorpun syöttämisestä? Vili ensin hämmästeli, sitten rouskutti peräti kolme hapankorppua, ja jos lattialle tippuneet palaset lasketaan pois, niin lopputuloksena söi siis kaksi hapankorppua.

Illan pimetessä, oma peti-paras peti

4 kommenttia:

Laura ja Mauri kirjoitti...

Voi että Vili on kyllä liikuttavan näköinen potkuhousuissaan, jospa se kova aluekin siellä pepussa on vaan parantuvaa tulehdusta - toivotaan ainakin niin. Paljon rapsutuksia, ja hapankorppuja Vilille! :-)

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Voi Vili, kun toi sun pukus on symppis. Ihan niiku säkin.

Mai kirjoitti...

Eka kuvassa Vili esittää jalallista kuumavesipulloa :) ja viimeisessä kuvassa rötköttää omalla sohvallaan kuin isäntä konsanaan :) Kyllä on hauska koira.

Pikaista paranemista ja sulle voimia Vilin hoitamisessa.

Liftari kirjoitti...

Just sopiva ja ihan nätti toi sun pukus. ei mikään semmonen hirvitys minkä äippä mun päälle puki sillon joskus. Ja sille mäykkypojalle kuule se oli ommellut parit tenapöksyt pötköksi, voit säää kuvitella. Kaikkee tääl joutuu kärsiin ku toi äippä on muka kekseliäs. Oli ne kuulemma sille siällä apteekis naureksinu oikeen kunnolla, kun se oli ne pöksyt käyny hommaamas. Että sentään jotain korvausta, sanon minä.
Onneksi korvien päälle ei voi vetästä mitään pöksyy.....eihän ??

Terkkuja sulle Vili ja paranehan pian toivoo täältä Essi