Eilinen päivä yllätti ikävästi. Vähäisessä viisaudessani päätin ostaa Vilille NEU:n Vogelia kokeeksi. Se sisältää "liha/elimet kanaa, kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä", maistuvuus huippuluokkaa. Annoin sitä joka aterialla sekoitettuna entiseen ruokaan noin puoliksi.
Seuraavana päivänä Vili sai hepulin. Samankaltaisen kuin tammikuussa 2010, mutta ei ihan niin pahan. Hämmästynyt ilme kasvoillaan sinkoili ja ravasi ympäri huushollia. Välillä pysähtyi rapsuttamaan. Peittojen alle raapimaan ja taas sieltä kuin ohjus jonnekin pois. Näin jo sieluni silmissä sen vimevuotisen kauhuskenaarion ja ahdistus iski. Puristi kuin pihdeissä enkä osaa sitä muilla sanoin kuvata, kuin sisäisesti nujertava ote.
Eläinlääkärin neuvon mukaisesti "älkää antako kutinan saada ylivaltaa, nujertakaa se heti antamalla kyytabletti, sillä raapiminen lisää kutinaa" annoin heti yhden Ampikyy-tabletin eli hydrokortisonia. Nytkin kun tätä kirjoitan, nousee ahdistus...
Vilin ruokahalu on pysynyt hyvänä. Nukkui koko yön ja koko aamupäivän tänään. Ihmeellisesti on nukkunut kuin kissa keittön lämpöpatterin vieressä koko ajan. Nukkuu siellä joskus kyllä muutenkin, mutta ei koko yötä ja päivää sentään. Saa nähdä, alkaako hepuliruljanssi uudestaan, kun lääkkeen vaikutus lakkaa.
Oletan, että syyllinen tähän hepulointiin saattaa olla tuo uusi pakasteruoka. Toisaalta sen ei pitäisi sisältää mitään, mille Vili reagoisi. Kanaa on voinut syödä, ihmeellistä kyllä, ihan ilman mitään oireilua.
Aina enemmän ja enemmän olen siitä vakuuttunut, että meidän Vili on aikapommi, mitä tuohon terveyteen tulee. Jatkuvasti jotain uutta ja outoa, jonain päivänä räjähtää sitten ihan oikeasti ja lopullisesti...
Vili sai uuden ruskean taluttimen. Muuten hyvä, mutta yllättävän painava lukko.
Pyöreät harjoitustaluttimet sopivat sekä treenitaluttimiksi että päivittäiseen ulkoiluun. Ne ovat pehmeitä ja mukavantuntuisia, mutta erittäin kestäviä. Taluttimet voidaan säätää useaan eri mittaan käyttötarkoituksesta riippuen. Saatavana kahta eri paksuutta ja pituutta.Tehokkaat 3M-heijastimet lisäävät turvallisuutta pimeinä vuodenaikoina.
2 kommenttia:
Eikä räjähdä, varsinkaan lopullisesti ettäs tiedät.
Hae nyt se asenne takasin mikä sulla on ollut ystävä rakas. Ihan kirjaimellisesti ystävä rakas.
Nää on nää herkät ja herkästi reagoivat koirulit, allergisia tai ei, semmoisia, että kaiken ruuan ja ehkä muunkin on parasta olla tasaisesti samaa hyväksi havaittua.
Koiru ei pyytele uutta ja maistuvaa, hän on tyytyväinen siihen samaan maistuvaan vaikka alati. Ruoka voi olla sitä samaa, makupalat turvallisiksi todettuja erikoisherkkuja.
Nyt pistät ja polkaset töppöstä lattiaan, jos Vili yrittää nirsoilla tyyliin en syö. Tiuku on samanlainen nirsoilija. Joskus kelpaa joskus ei. Joskus närpitään hampaat irvessä ja oikein näytetään ettei tämmöstä moskaa voi syödä.
Korjaamme kupin pois jos ei kelpaa ja seuraavalla kerralla sitten kas kummaa jo kelpaa. Ja ihan hyvässä kunnossa ja lihassa neiti on.
Vili on "harminasi" seuraavat kymmenen vuotta ainakin, kuten Essi täällä. Älä muuta ajattele tai pelkoja ajatuksiisi päästä.
Eihän nämä koirumme helppoja ole, kun kaikkea hepulia ja harmia sattuu, mutta mikään niistä ei ole kuolettava eikä liian vaikea hoitaa.
Taitaa olla pikemminkin niin, että me olemme "sairastuneet" ylihuolehtivaan sydämeen. Meitin tarttee ruveta olemaan vähemmän ajovaloissa olevia peuroja. Relata enemmän, kun järki-ihmisiä kumminkin ollaan.
Tsemppiä Vili äläkä ressaa tota mammaa, kun se rakastaa sua jo muutonkin ihan hirmusen paljon. Essiltä suukko. Essi sanoo, että semmonen parsonin pamaus eli kun riemusta juostaan ihan päättömänä eestaas on kivempi juttu kuin toi hepuli.
Voi Maija,
kuinka osaatkin kauniisti sanasi asettaa ja olla niin vietävän kannustava ja lohduttava! Sinussa on jotain Leelian lepotuolia (nuoremmat eivät varmaan tiedä, mikä se sellainen on...) ja vaikka ei ongelmat lohduttamalla katoa, niin oma mieliala kohentuu ja se on se alku tulevalle.
Ajattelin lähinnä hankkia Vilille jotain helppoa ruokaa. Kauppojen pakastealtaat ovat täynnä joulukinkkuja eikä sieltä lammasta löytyne ennen kuin pääsiäisenä taas. Myyntiautojen lammas/heppatarjonta on rasvaista mössöä eikä mitää lihan näköistäkään. Lisäksi nuo NEUt ovat sangen maistuvaisia ruokia.
No, voihan olla, että siinä ruuassa ei ole mitään vikaa, jospa se on ne makutabletit sianmaksauutteineen? Tai joku mysteeri taas kerran?
Kyllä me tästä sudenkuopasta taas ylös päästään...
Terveisiä ja adventtipusuja Essille ♥
PS. vai järki-ihmisiä? enpä menis itsestäni vannomaan...
Lähetä kommentti