lauantai 17. joulukuuta 2011

Joulu tulla jolkuttelee...

Vili jouluna 2010

Niinpä, enää vain viikko jouluun. Mustalta näyttää, mutta jouluhan se silti on, oli sitten lunta tai ei. Kunhan ei sataisi.


Meillä on useampi viikko touhuttu tietokoneongelmien kanssa, ne ovat näitä itseä suurempia asioita, ei meinaa ymmärrys pysyä mukana. Nyt pitäisi taas kaiken toimia, osan sain itse tehtyä, osan teki vävy. Kyllä nyky-yhteiskunta on (liian) riippuvainen sähköstä ja internetistä, kaiketi julistettaisiin hätätila koko maahan tai maailmaan, jos jompikumpi lakkaisi toimimasta.


Vilin elopaino on noussut hurjasti. Ihan käsissä tuntuu raskaalta. Vakiopaino oli 8,2 kg, sitten syksyllä laihtumisen seurauksena painoi 7,6 kg ja nyt 8,6 kg. Paksu poika, ei kuitenkaan liian paksu. Vili syö nykyään maltillisemmin, joten eiköhän paino pysy nyt tuossa.

Edelleenkin jaksan ihmetellä sitä, että aikaisemmin kaksi vuotta Vili kutisi ja kutisi, lääkityksestä huolimatta. Syntipukiksi asetin milloin minkin ruoka-aineen, jota sattui pahimpien kutinoitten aikana syömään. Ja nyt ei tunnu mikään aiheuttavan mitään oiretta. Nytkin Vili on popsinut kaksi possunkieltä ja pari possunluuta (niistä Vili tykkää kovin), eikä ole tapahtunut ingenting kutinarintamalla. Kanaa menee muodossa jos toisessakin. Perunaakin sietää yllättävän hyvin. En ymmärrä. Ei ollut eläinlääkärilläkään vastausta antaa.
Mieleen tulee sekin harvinainen mahdollisuus, että itse kortisoni olisi aiheuttanut tai ainakin lisännyt kutinaa. Pakkausselosteessa mainitaan mm. " Älä käytä Prednisonia, jos olet allerginen (yliherkkä) prednisonille tai Prednisonin jollekin muulle aineelle sekä Harvinaiset haittavaikutukset (harvemmalla kuin yhdellä 1 000:sta): allergiset reaktiot "

Ja missä on närästys? Ei, en todellakaan kaipaa sitä, mutta silti ihmettelen. Vilin kipulääkekuuri on raskas vatsalle, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole mitään merkkejä ollut närästyksestä.




4 kommenttia:

Jaltsalandia kirjoitti...

Vili on kyllä komea poika. Kauniit kasvonpiirteet, vähän pitkähkö nokkaosasto, kuten Jalollakin, tykkään kovasti sellaisista tipsuista. Vilillä on myös kovin viisas ja kaihomielinen katse!:)

HooPee kirjoitti...

Eikös kaikilla tipsuilla ole viisas katse, itämainen mietteliäs olemus.
Tuollainen pitkänokkainen koiruliini on kyllä lyttynaamaa mukavampi siinä suhteessa, että sillä ei ole hengitysvaikeuksia. En voisi elää sellaisen koiran kanssa, jonka olisi jalostuksellisista syistä koko elämänsä ajan vaikea hengittää, kokisin sen eläinrääkkäykseksi.
Siksi olkaamme onnellisia näistä pitkänokistamme!

Maija kirjoitti...

Hyvä Vili <3<3 Tosi hienoa. Onkohan se sittenkin niin kuin joskus mieleeni tupsahti, että näiden koiruliehn vanhetessa asiat tasaantuu. Ja en lainkaan epäile etteikö tuo kortisoni kaikessa hyvyydessäänkin voisi olla myös osittain syypäänä oireisiin. Essinkin turkki on entisellään, paksu ja kiiltävä. Poissa on se haituliini eikä satunnainen kortisonin anto ole saanut turkkia enää haitulaksi.

Meillähän menee siis mukavasti, Essliässä ja Vililässä. eikä me mammat uskalleta siltikään ihan kokonaan huokaista. ettei vaan tulis takapakkia. Mutta sen hinnan kernaasti maksan siitä ilosta, että koirumme voivat hyvin.

Hyvää Joulua sinne Vililään kaikille täältä Essilästä kaikilta.

HooPee kirjoitti...

Maija,
kyllä meidän koiruliinien vaivat ovat saaneet meillä hälytyskellot soimaan herkästi, ehkä hyvä niin. Kai silläkin on elämässä joku tarkoitus, että ikävien kokemusten takia sitä on jatkossa ikuisesti varpaisillaan? Hassuahan olisi, jos unohtaisimme kaiken aikaisemman...