Nyt on toinen kortisoniton välipäivä, ja tuntuu siltä, että tänään Vili olisi rauhallisempi kuin edellispäivänä. En ole huomannut Vilin rapsuttelevan itseään juuri ollenkaan ja tassutkin ovat vähemmän punaiset. Vai onko tämä kaikki vain toiveajattelua? Välillä tuntuu siltä, että näen sitä, mitä haluan nähdä. No, odotellaan, mitä tuleman pitää. Pelkään huomata jotain positiivista kehitystä Vilin oireistossa, sillä pelkään sen jälkeen mahdollisesti tulevaa pettymystä.
On tämä vaan sellaista seilaamista toivon ja epätoivon välillä.
Ruokaremontin 10. päivä menossa. Olen ällistynyt, kuinka hyvällä ruokahalulla Vili syö tätä diettiruokaansa. Olen pitänyt Viliä hieman nirsona ja valikoivana kulinaristina, mutta nyt on eri ääni kellossa. Hyvä näin.
HUOM.
Lisäsin tietoja rasvahappovalmisteista "Apua allergiaan"-otsikon alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti