perjantai 4. kesäkuuta 2010

Yksinäistä pohdintaa

Hiekkaan taisivat valua taas kaikki odotukset.
Yön aikana Vili on ahkerasti nuollut ranteitaan, tassut olivat aamulla nuolemisesta kosteat. Yö sujui myös hiukan levottomasti, kuten myös se edellinen, välipäivän jälkeinen yö. Vili ei nukkunut hyvin, vaan ilmestyi aamuyöstä 'tervehtimään'. Joka toinen yö sujuu hyvin, nukkuu sikeästi aamuun asti.
Kutinaa on siis edelleenkin ja kortisoniannos ilmeisesti riittämätön. Jatketaan nyt toistaiseksi kuitenkin näin.

Jos itsellä olisi ymmärrystä ja tietoa enemmän näistä allergioista ja immunologisista reaktioista, mutta kun ei ole. Maallikkona sitä yrittää ymmärtää ja selata nettiä, koti- ja ulkomaista, löytää tietoa, ymmärtää sitä. Teksti on kuitenkin usein vaikeaselkoista ja tieto ristiriitaista.

Jostain muistan lukeneeni, että 'myrkkyjen' pitää päästä ulos, joten paranemisen alussa olisi huonompi vaihe, aivan kuten tapahtuu homeopaattisessa hoidossa. Sitten vasta kun 'myrkyt' ovat poistuneet elimistöstä, alkaa toipuminen. Onko näin?

Yhtä vuoristorataa, koko ajan. Siitä maaliskuisesta rokotuksesta lähtien.
Minua on neuvottu olemaan syyttämättä sitä rokottamista ja eläinlääkäriä. Faktaa on kuitenkin, että siitä päivästä alkoivat Vilin kutinat uudestaan.

Tekisi mieli soittaa eläinlääkärille, mutta kun ei sieltäkään saa mitään toivon ripettä. En todellakaan koe tarvetta antaa ottaa Vilistä allergiaveritestejä, jotka ovat yhtä tyhjän kanssa, ns. suuntaa antavia. Mitä suuntaa, minne päin? Ja niiden testien perusteella hakuammuntana annettavaa siedätyshoitoa, kiitos ei.

Tukea ei saa mistään. Allergisia koiria tuntuu nykyään olevan pilvinpimein, vaan vertaistukea ei saa mistään. Olen kirjoittanut yksityisviestiä joillekin foorumeilla kirjoittaviin koiranomistajiin, joilla on tuntunut olevan samankaltainen tapaus, vaan vastausta ei kukaan ole vaivautunut kirjoittamaan. Tuntuu, kuin ei haluttaisi auttaa toisia allergisen koiran omistajia. Halutaan jemmata kokemukset ja mahdolliset ratkaisut itsellä. Itsekästä meininkiä.

En ymmärrä tuollaista ollenkaan. Minä toivon, että tästä Vilin blogista olisi apua toisillekin. Pienet toivonrippeetkin olisivat niin tärkeitä. Sitä tuntee olevansa aivan yksin. Niinpä. Allergisen koiran omistaja on aivan yksin.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, löysin blogisi muutama viikko sitten ja ahkerasti on tullut tätä luettua. On pitänyt laittaa sinulle viestiä, mutten ole aiemmin kerinnyt. Et todellakaan ole yksin tämän asian kanssa sillä täällä ilmoittautuu kohtalotoveri, koirallani ruoka-allergiaa sekä atopiaa, yliherkkyyttä. Samoja taisteluja kuin teillä, rapsuttelua, tassujen punoitusta jne. Koirani on nyt 2v ja kaikki tämä alkoi jo pentuna. Laitatko minulle sähköpostiosoitteesi niin voin meilailla sinulle fabxxjo at yahoo. com Puhut niin asiaa tässä postauksessa, allergioiden ja yliherkkyyksien kanssa on niin yksin ja missä tosiaan ovat kaikki nämä yliherkkyyksien koirien omistajat. Vertaistukea ei todellakaan ole.