lauantai 19. kesäkuuta 2010

Neljännesvuosi

Tänään on kulunut 3 kk Vilin rokotuksesta ja saman verran on käyty tätä taistelua kutinoita vastaan. Lähes 3 kk on käytetty kortisonia. Se on aika kauan se.
Onneksi nyt juuri on tämän jakson paras aika, hiukan toivoa, mutta jos uskon eläinlääkäriämme, niin sitä ei kyllä pitäisi olla.
Hetkittäin jopa unohdan Vilin allergiat, kun se tuossa tyytyväisenä makoilee eikä ole edes kortisonia annettu. On ihana huomata unohtavansa edes vähäksi aikaa.

Vili on saanut tätä eliminaatiodieettiä nyt nelisen viikkoa. Lisää ruokaa tilasin juuri koiranruoka-autolta. Lienee helpoin tapa saada, mitä haluaa, ei tarvitse juosta eikä soitella kaikkiin eläinkauppoihin.

Vili kirputtaa itseään silloin tällöin, nuolee sitä vasenta tassuaan, rapsuttelee jonkin verran. Olen nyt seurannut viime aikoina Viliä niin paljon, että minulta on hämärtynyt se, kuinka paljon terve, normaali koira rapsuttelee itseään. Aikaisemmista koiristani ei ole jäänyt mitään selkeää muistikuvaa, en seuraillut niiden rapsutuksia, koska ei mitään ongelmia ollut.



Tavoitteita pitää olla ja niinpä olen luvannut lahjoittaa Vilille uuden aktivointilelun sitten kun on päästy kortisonista eroon! Niin kauan voin vielä selailla erilaisia leluja ja päättää, minkä niistä hankin. Vili on sangen nokkela ja viiteliäs koira, ei luovuta, ennenkuin on keksinyt niksin. Lelut näyttävät olevan melkoisen hintavia enkä halua ostaa yhtä helppoja kuin nykyiset. Haastetta täytyy löytyä. Vilillä on nyt Nina Ottossonin DogSpinny ja puuhapallo, lisäksi teen hänelle omatekoisia aktivointileikkejä.

Vinkkejä otan mielelläni vastaan ja ostan käytettyjä leluja myös!

Ei kommentteja: