perjantai 2. elokuuta 2013

Mietteitä...



Me toivoimme, että Vili lähtee ennen meitä, ettei se joudu kenellekään muulle, ihan perusterveelle koiralle uusikin perhe olisi kuin lottovoitto, mutta ei Vilin kaltaiselle herkkikselle. No, niin kävi, että Vili tosiaan lähti ennen meitä, mutta ihan näin varhain emme olisi hänestä luopuneet. Kukapa tietää, jos tämä olikin ihan toiveisiimme sopiva lähdönhetki, kuka tietää päiviensä määrän?

Surullisena koin Vilin lähtiessä, ettei isäntä ollut kotona. He olivat keskenään kuin "paita ja peppu", he "äijät" keskenään. Olisin suonut Vilille sen, että hänen pieni "laumansa" olisi ollut koossa lähdön hetkellä. Mutta niin ei vaan käynyt.

Näillä näkymillä uutta koiraa ei harkita. Jos vaikka harkittaisiin, niin ei ainakaan pentua, vaan vanhempi koira. Siis "jos"... Mutta ihan juuri nyt ei todellakaan olla aikeissa eikä edes ajatuksissa hankkimassa seuraajaa Vilille, meillä on ihan muita, pitkäaikaisia, terveydellisiä murheita tällä hetkellä.

Vilin lempilelun hain kellarista, olkoon se muistona meille. Vili leikki harvoin, oli enemmänkin tosikko, mutta tämä lapsuudenkodista mukaan saatu lelu oli kyllä aivan ehdoton ykkönen.




Ilouutisten osasto

On meillä kerrottavana jotain ihanan suloistakin, taas! 
Uusin suvun jäsen ilmestyi elämäämme joitakin viikkoja sitten, lapsenlapsenlapsi "numero 2". 

Sofie 2 viikkoisena


Endlich Zuhause: Happy End für Cosmita! 
Vihdoin kotona: Cosmita-koiran tarinalle onnellinen päätös! 




Cosmita- koiran kohtalosta kerroin aikaisemmin täällä ja tänään siitä kertoo ilouutisen MoPo eli paikallinen aamulehti. Vanha, jo 9 vuotias Cosmita eli neljä vuotta kenenkään aavistamatta Hampurin satama-alueella. Se oli poisjuossut omistajaltaan eikä sitä etsinnöistä huolimatta löydetty. Entinen perhe oli tällä välin hankkinut itselleen kaksi koiraa eivätkä olleet halukkaita ottamaan Cosmitaa takaisin, epäilivät omaa kykyään tulla kolmen koiran kanssa toimeen.
Perhe kertoo, että pohtivat jatkuvasti Cosmitan kohtaloa, eivät saaneet rauhaa ajatuksiltaan ja valvoivat öitä. Loppujen lopuksi he päättivät sittenkin ottaa Cosmitan takaisin. Jälleennäkeminen oli iloinen hetki, Cosmita kohtasi entisen perheensä hurjasti häntää heiluttaen ja juoksi perheen pojan luo (nyt 18v), kuin sanoakseen, että "vihdoinkin olemme taas yhdessä"

.

3 kommenttia:

Mai kirjoitti...

Lämpimät terveiset teille, parempaa aikaa terveydellisesti ja muutenkin.

Vaikka kuinka monta koiraa ottaisin, ja kadonnut palaisi, en miettisi hetkeäkään... Tietysti elämäntilanne on voinut muuttua, mutta jos perheessä on 2 isoa koiraa, tuskin se kolmas, vanha tuttu, on ongelma. Vai liekö ollut omistajilleen "muka" ongelma, kun juoksi pois...

Loppuviikoksi iskee taas helteet. Pysyttelen lähellä kylmää suihkua, koska jostain syystä tänä kesänä kuumuus on ottanut voimille. Pumppu vialla...?

Marja-Leena kirjoitti...

Oi onnea uudesta suvunjäsenestä!! Siinä onkin jo useampi sukupolvi. Tulevaisuuteen terveyttä!

Cosmita pääsi sittenkin vanhaan perheeseensä. Ehkä se oli hyvä ratkaisu perheellekin vaikka heillä nyt oli tuo koiralauma lisääntynyt. En jaksa uskoa, että yksi vanhenenva koirayksilö kauheasti muuta rasittaa kuin kukkaroa tietysti eläinlääkärilaskujen kautta. Saksanmaalle terveisii M-L ja Ossi.

Merja Hannele kirjoitti...

Iloja ja suruja...sitähän se on ihmisen elämä. Ylämäkiä ja alamäkiä. Onnea myöskin pikkuisesta!

Mukava kuulla myös Cosmitasta.