keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Sateenkaarisillan tuolla puolen



Pieneläinkrematorio muisti meitä ja erityisesti Viliä muistokortilla ja värssyillä.




On olemassa silta taivaan ja maan välillä
Sen nimi on Sateenkaarisilta, koska se on niin värikäs
Sateenkaarisillan tällä puolella on maa,
jossa on vihreitä niittyjä, kukkuloita ja laaksoja
Se on paikka, jonne rakastetut lemmikit menevät kuollessaan
Siellä on aina ruokaa, vettä ja aurinkoinen sää.
Vanhat ja raihnaiset eläimet ovat taas nuoria.
Siellä sairaat ja vahingoittuneet eläimet parantuvat.
Ne leikkivät siellä kaiket päivät.
Vain yksi asia puuttuu.
Ne eivät ole rakkaan ihmisensä kanssa, sen, joka rakastaa niitä maassa
Joka päivä ne juoksevat ja leikkivät, kunnes se päivä koittaa,
kun yhtäkkiä joku pysähtyy ja katsoo ylös.
Kuono tuhisee, korvat höröllä ja silmät katsovat kaukaisuuteen
Sitten se juoksee pois joukosta kuin lentäen yli vihreän ruohon
Se on nähnyt sinut
Ja kun sinä ja rakas ystäväsi tapaatte, otat hänet syliisi ja halaat
Saat suukkoja kasvoillesi yhä uudestaan ja uudestaan.
Jälleen kerran saat katsoa rakkaan ystäväsi silmiin.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä
eikä teitä enää koskaan eroteta toisistanne.




The Rainbow Bridge

Just this side of heaven is a place called Rainbow Bridge. When an animal dies that has been especially close to someone here, that pet goes to the Rainbow Bridge. There are meadows and hills for all of our special friends so they can run and play together. There is plenty of food and water and sunshine, and our friends are warm and comfortable.
All the animals who have been ill and old are restored to health and vigor; those who were hurt or maimed are made whole and strong again, just as we remember them in our dreams and times gone by.

The animals are happy and content, except one thing- they each miss someone very special to them, who had to be left behind. They all run and play together, but the day comes when one stops and suddenly looks into the distance. His bright eyes are intent, his eager body begins to quiver. Suddenly he begins to run from the group, flying over the green grass, his legs carrying him faster and faster.

You have been spotted, and when you and your special friend meet, you cling together in joyous reunion, never to be parted again. The happy kisses rain upon your face. Your hands again caress the beloved head, and you look once more into the trusting eyes of your pet, so long gone from your life but never absent from your heart.


Then together, you and your special pet cross THE RAINBOW BRIDGE.
(Paul C. Dahm)





5 kommenttia:

Nettimartta kirjoitti...

*nyyhkyttää*

Liftari kirjoitti...

Pala kurkussa.....miten kaunista. <3....nyt itkettää.

Marja-Leena kirjoitti...

Kaunis runo. Hmmm, olisihan se aika jännää ajatella, että tapaisi myös lemmikkinsä uudelleen, M-L ja Ossi.

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Tuo on aina ollut niin riipaiseva tuo tarina Sateenkarisillasta <3 Aivan varmasti kaikki rakkaansa tapaa sitten kun on sen aika.

Ivi ja Ariel kirjoitti...

Voi ei... luin vasta nyt kaikki edellisten viikkojen postaukset... Olen niin pahoillani että ihana Vili joutui lähtemään ihan liian aikaisin, ja voin vain kuvitella sen tuskan miltä se oikeasti tuntuu kun joutuu hyvästelemään oman rakkaan karvaystävän. Toivon sinulle koko sydämestäni edelleen jaksamista ja voimia. Vili ei olisi voinut saada mistään enempää huolenpitoa ja rakkautta kuin sinulta. Teidän yhdessä vietettyä aikaa ja muistoja ei voi kukaan viedä pois <3