sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Eteenpäin elävän mieli?

Tarkoitukseni oli alunperin pitää kuukausi bloggaustaukoa, ei lomaillakseni missään rannalla, vaan ihan vain ladatakseni akkujani. Voimat olivat vähissä, jaksaminen huonoa, kaikkea muuta olikin sitten ihan liikaa. Tästä "lomakuukaudesta" tulikin sitten yllättävän raskas muussakin mielessä kuin Vilin sairastumisella eli akut ovat edelleen puolitehoiset.

Eteenpäin elävän mieli. Niin sanoo vanha sananlasku ja sen mukaan nyt sitten eletään. Vältän edelleenkin monasti ajattelemasta Viliä, hän kun on ihan kaikkialla läsnä, kaikilla kaduilla, kujilla, ostoskeskuksessa, jokainen penkki ulkona "huutaa" Viliä. Usein en pysähdy ollenkaan ajattelemaan, ainoastaan noteeraan nuo huomioni ja sitten taas eteenpäin, kuten elävän mieli.

Tiedän, että olen parhaani yrittänyt Vilin suhteen ja kun ihminen tekee parhaansa, niin sen pitää riittää. Kuinka ollakaan, silti tuntuu, että minun olisi pitänyt osata olla vieläkin "parempi", aika usein olin ärtynyt, kun jouduin Vilin takia valvomaan öitä tai viime aikoina kantamaan jatkuvasti Viliä. En kylläkään kohdistanut ärtymystäni Viliin, mutta luulen Vilin huomanneen sen, että nyt emäntää ottaa päähän tai se ei jaksa enää. Olisin halunnut aina olla ihan oikeasti ymmärtäväisempi, jaksavampi ja vaikka mitä kaikkea vielä... Tiedän, että nämäkin ovat ihan turhia ajatuksia, mutta toisaalta luulen, että ne ovat aika inhimillisiä tunteita, kun on läheisensä menettänyt. Minun läheiseni oli Vili. ♥

Laitan tähän kuvasarjan Vilin perunanpopsinnasta. Nämä ovat lähes viimeisiä kuvia Vilistä, otettu 7.7. Joitakin kuvia ja videonpätkän otin ihan viimeisinä päivinä, mutta en tohdi niitä laittaa näytille. Kaivoin esiin myös Vilin verikokeen vastaukset, jos jotakuta kiinnostaa, niin jaan eteenpäin tai laitan tähän blogiin, itse en jaksa perehtyä niihin ollenkaan, ainakaan nyt. Olen päättänyt luottaa siihen, mitä eläinlääkäri niistä sanoi.









Käy enkeli vieressäs taivaan rantaan, on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa. 
Et suruja tunne taivaan tiellä, on monet rakkaat vastassa siellä.
Sinä elät myöskin keskellämme, koska säilyt aina sydämissämme. 

kirjoitti eräs blogikaveri






Ja jatkan nyt sitten otsikon mukaisesti eli ihan muilla asioilla.

* Joku ehkä muistaa, että kirjoitin keväällä aiheesta D-vitamiini
Silloin annoin tarkastuttaa D-vitamiinipitoisuuteni ja se oli uskomattoman alhainen eli 20  nmol/l. Sain siihen vitamiinikuurin ja nyt kolmen kuukauden jälkeen vitamiinitaso kontrolloitiin. Se oli uskomattoman hyvä elikkä 81,3 nmol/l, olen todellakin tyytyväinen siihen ja myös lääkäriini, joka osasi olla avuksi. Olen nimittäin kuullut useista lääkäreistä, jotka eivät hallitse D-vitamiinipuutoksen hoitamista ollenkaan, vaan määräävät vain vitamiineja purkista sen enempää perehtymättä. Tavallisella päiväannoksella eivät kyllä nouse arvot juuri ollenkaan, kyllä täytyy aluksi aloittaa puutostilan hoito ihan siihen tarkoitukseen olevilla vitamiinivalmisteilla ja -määrillä.

* Käväisin apteekissa kysymässä, mitä teen vanhoille lääkkeille, Vililtäkin niitä jäi aika paljon. Muistaakseni Suomessa oli käytäntö, että ne voi palauttaa apteekkiin. Täkäläisestä apteekista sain kuitenkin ohjeen heittää ne roskikseen. Roskat poltetaan ja saman ne kai tekevät apteekkiin palautetuillekin lääkkeille. Tärkeintä on, että lääkkeet eivät joudu vesistöön eli vessaan eikä lavuaariin niitä ei saa missään nimessä laittaa. No, pakkohan minun oli tarkistaa asia vielä virallisemminkin kuin apteekista ja niin se vaan on, ihan terveysministeriön sivuilla lukee, että vanhat lääkkeet tulee laittaa roskiin.

* Sitten jäin ihmettelemään, miksi Katiska.infon sivut on poistettu, minne on Jagster hävinnyt?



10 kommenttia:

Nettimartta kirjoitti...

Voi Vili, kun olet/olit suloinen pieni perunan popsija.

Pelakuut ovat suosikkikukkijani, vaivattomia ja kukkivat vähällä hoidolla runsaasti.

Liftari kirjoitti...

Alat pikkuhiljaa tervehtyä ja alkaa tulla noita ihania muistoja. Kuten tuo Vili, perunanpopsija. Ihana olit Vili.
Paljon olet elänyt samoja tuntoja joita minulla oli mäykkyni kanssa. Mutta niinhän se on, että sitä saa olla ja pitääkin olla ihminen kaikikine tunteineen. Ei tarvitse olla superihminen. Uskon, että Vilin ymmärtämys sinua kohtaan oli sielujen sympatiaa, joten kyllä Vili ymmärsi ja vaistosi sen rakkauden kumminkin.

Harmi jos joudut krassin häätämään, sillä krassin kukat ovat niin voimaannuttavan värisiä. Ja se on ihan näyttävänkin näköinen parvekeviherkasvi. Itse en ole koskaan onnistunut sen kanssa, mutta siskolla se rehottaa sitäkin isommin. Ja hänen Päivänsinensä on myös upea.

Voimia ystävä rakas. Elämä kantaa eteenpäin.

Mikähän Jagsterille on ullut?? En ole aikoihin yrittänytkään sivustolla käydä joten oli uusi tieto minulle. Harmi, sivustolla oli kuitenkin aina jotain hyvää tietoa.

Marja-Leena kirjoitti...

Näinhän se on, että elämässä on mentävä eteenpäin vaikka mikä tulisi. Suloisia kuvia Vilistä!

Pelargoniasi kukkivat tosi hienosti. Minä kun tiesin tästä meidän talonmaalausprojektista en laittanut oikeastaan kesäkukkia lainkaan. Yhdet ihanat keltaiset kukkaset ostin, mutta ne eivät minun hoitoani kauaa kestäneet... Minulla ei oikein ole tuota viherpeukaloa. Voimia sinulle HooPee sinne. Eihän se suru koirakamusta ihan hetkessä taltu, mutta ehkä päivä päivältä hiukan. Terveisii M-L ja Ossi.

creek kirjoitti...

Mua kiinnostaa (ei liene yllättävää) Vilin verikoetulokset. Jos jaksat/haluat julkistella niitä, ni hep! o/ Täälä yks lukija.

Ainaki alkuvuodesta Jagsterilla oli ollut jotain "verkkohässäkkää ja koneet poliisin takavarikossa, naapurin pojan takia ja ties mitä" <- hää itse oli kertonut jollain foorumilla. Tiedä sitten minkä takia sivut on vielä nurin, toivottavasti ne nousee vielä pystyyn.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos näistä sivuista! Oman Nemo-koiramme elo päättyi tänään eläinlääkärin luona. On hitusen lohduttavaa jakaa surua, tuntemattomankin kanssa. Hyvää jatkoa sinulle.

HooPee kirjoitti...

Voih, osaan aavistaa tunteesi juuri nyt. On hyvä jakaa sitä toisen samoin tuntevan kanssa. Olkoon tämä blogi nyt sinullekin se olkapää, johon tukeutua, kun on oikein vaikeaa.
Myötäelän kanssasi, hyvää jatkoa, kaikesta huolimatta!

HooPee kirjoitti...

Harmi, että Jagsterin sivut ovat poissa, siellä oli paljon hyvää tietoa, joskin en tietenkään aina ollut samaa mieltä hänen kanssaan, vaikka kuinka olemme molemmat turkulaisia. :) Hänellä miehinen näkökulma, eihän silloin voi ajatus kulkea samaa latua. Harmi kuitenkin.

HooPee kirjoitti...

Ei minullakaan ole viherpeukaloa, siksi niin jännitinkin kukkieni puolesta, mutta hyvin on sujunut.
Eiköhän elämä voita tuon surunkin suhteen, on sitä jo niin montaa eläinystävää surtu ja itketty, mutta aina se yhtä koville ottaa.
Terveisiä teille sinne koto-Suomeen!

HooPee kirjoitti...

Minulla on nykyään pelkkiä herkkiä mielikuvia Vilistä ja katselen juuri noita pehmokuvia, Vilin ylpeitä ja itsetietoisia kuvia en katso ollenkaan nyt. Koen Vilin niin pieneksi, herkäksi, särkyväksi, Vilillä kun oli nuo kaksi puolta, se pehmo ja se ylväs.
Jagsterista on tuossa alempana creekin kommentissa jo juttua.
Juu, krassi hyvästeli meidät eilen, siitä tuli ihan surkean näköinen niiden elukoiden takia. Ei kannata jatkossa laittaa kukkalaatikkoa puun likelle. Opiksi tuli tämä.

HooPee kirjoitti...

Ihan olen samaa mieltä, minusta nuo perunapopsijakuvat ovat vallan ihania, niistä huokuu rauha ja nautinto, Vilin tyyni olemus, juuri tuon näköisenä Vili naposteli milloin mitäkin, hitaasti nautiskellen, hyvin purren, ei koskaan hotkien.