Näihin aikoihin viime vuonna alkoi marsujemme lähtölaskenta. Meillä heitä oli neljän marsun lauma, yksi kastroitu uros ja kolme tyttöstä. Oskar oli porukan rakastettu pappamarsu, Maxi ja Milka olivat sisaruksia ja Ebba oli Oskarin tyttärentytär. Lauma oli erittäin sopuisa, sen ehdoton pomo oli Maxi, joka sokeutui noin 1-2 vuoden ikäisenä. Siitä huolimatta johtajuus säilyi Maxilla.
Oikeastaan lähtö alkoi jo kaksi vuotta sitten toukokuussa, silloin nimittäin kuoli nuorin marsu eli Ebba, joka oli vasta vajaa 2 vuotias. Ebba oli persoona, ensinnäkin hän oli valtavan isokokoinen, erittäin äänekäs ja lisäksi vielä tempperamenttinen. Ebban kuolema oli suuri suru, myös jäljelle jääneille marsuille. Aitauksessa vallitsi monen päivän ajan täydellinen hiljaisuus, marsuthan ovat normaalisti melko äänekästä porukkaa.
Marsula
Vuosi sitten toukokuussa sairastui Oskar, joka olisi pian täyttänyt 5 vuotta. Hänelle tuli suurensuuri kasvain kaulaan ja päästin hänet lähtemään sateenkaarisillalle. Jäljelle jäivät sisarukset, Maxi ja Milka. Maxi oli ollut Oskarin mielitietty ja suri sulhoaan niin, että lopetti tyystin syömisen. Kesäkuussa ei mikään enää auttanut, ei tukiruokintakaan ja niin lähtivät molemmat tytöt yhtä matkaa edeltä menneen laumansa luokse.
Jokaista marsua jouduin tukiruokkimaan jossain vaiheessa heidän elämäänsä. Marsut ovat sairastuessaan heti vaaravyöhykkeellä, ne sietävät lääkkeitä huonosti eikä niiden kroppa kestä sairastamista kovinkaan hyvin. Lisäksi harva eläinlääkäri osaa hoitaa marsuja niiden vaatimalla tavalla.
Marsut ovat aivan ihania eläimiä. Ne työllistävät kyllä omistajansa, ovat oikeita pikkupossuja, joten siivousta riittää... Marsujen tarvikkeet vievät paljon tilaa. Pitää olla kuivikepurupaali, heinäpaaleja, puupellettejä sekä tilava häkki ja mielellään aitaus siihen kytkettynä.
Vili avuliaana poikana oli aina nuoruuden innolla mukana marsuhäkin siivouksessa. Vili olisi halunnut valita omaksi tehtäväkseen papanat. Heti kun silmä vältti, niin Vili pujahti häkkiin papanatalkoisiin. Muuten Vili ei ollut kovinkaan kiinnostunut marsuista.
Vili papanajahdissa
Näin keväällä muistuvat marsuset taas ihan päivittäin mieleen, ulkona kasvaa komeita voikukkia...
Hamsterit
Vielä marsujen kanssa samanaikaisesti ja jo sitä ennen meillä oli hamstereita. Kaikki yksin asuvia erakoita ja kaikkiaan heitä oli 8 kpl. Tässä koko jengi, kuusi syyrialaista hamsteria ja kaksi kiinankääpiöhamsteria. Kaikki jo siellä sateenkaarisillalla.
3 kommenttia:
Lemmikin siirtyminen Sateenkaarisille on aina murheellista... Kyllä sulla on ihania hamsuja.
Ihana Marsu ja kukkavideo. hassunhauskoja.
Vilille terveisiä ja tsemppiä. Iso hali Essiltä.
Kylläpä tulimmekin hyvälle tuulelle näin heti aamusta tuosta marsuvideosta :-)
Aurinkoista kevätpäivää,
3 shelttityttöä ja emäntä
Lähetä kommentti