Otsikko kertoo kaiken, lyhyesti ja ytimekkäästi.
Vilin anturat ovat punaiset, poika puree kylkiään ja vatsaansa ja kurkkii peppuun päin. Hännän tyvi pepun puolelta on kostean ärtynyt. Summa summarum: olemme palanneet sinne mistä juuri ollaan tultu.
Tänään Vili sai pitkästä aikaa kortisonia 2,5 mg. Ei ollut valinnanvaraa. Valitettavasti.
Palkitsevaa oli se autuas rauha, joka vallitsi puoli tuntia kortisoniannoksen jälkeen, niin Vilillä kuin itsellänikin.
Apteekista ostin Vilille Nizoral-shampoon geneeristä versiota Ketoconazol-shampoota, se oli pari euroa halvempi kuin tuo toinen. Sillä pestään nyt tassuja tämän viikon ajan kerran päivässä (ell suositteli näin kysyessäni).
Ruokakaupasta Vili sai pitkästä aikaa AB-piimää. Viime kesänä se oli Vilin herkkua, kunnes yhtenä päivänä se ei maistunut enää ollenkaan. Nyt ainakin ensimmäinen annos kelpasi.
Sitten tänään puhelu eläinlääkärille. Se ei paljon antanut, en tiedä, mitä oikeastaan odotin. Yhtä hyvin olisin voinut jutella naapurin kanssa. Jäi vaikutelma, että turhaan kyselin neuvoja tai sitten en osannut tarpeeksi hyvin esittää asiaani.
Sen verran kuitenkin, että
- se hännän alunen ei ainakaan hotspot ole
- kauluria ei suositellut, se saattaa stressata
- Sibicort-voidetta voisi laittaa sinne hännäntyveen
- tuskin tämä on reaktio antibiootin aiheuttamaan hiivaan, todennäköisemmin siitepölyyn
- mahdollisiin anaalivaivoihin ei ottanut mitään kantaa...
Olen totaalisen väsynyt ja kyllästynyt tähän rumbaan. Osaako kukaan terveen koiran omistaja tietääkään, kuinka onnekas on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti