keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Vaivoja piisaa

Rikkautta on monenlaista. Useimmille se tarkoittaa maallista mammonaa, rahaa, omaisuutta. Joillekin taas henkistä rikkautta, ystäviä, elämäniloa, positiivisuutta. Vilille se tarkoittaa sairastelua, lääkekuureja, vaivoja vaivojen perään. Vaan mitäpä Vili maallisesta mammonasta tai henkisestä rikkaudesta ymmärtäisikään...

Noin viikon verran Vili ehti olla ilman närästyslääkkeitä, niiden tilalla annoin näitä luonnonmukaisia valmisteita. Edellisyön valvoimme ihan koko yön Vilin kanssa. Annoin Vilille närästyslääkettä keskellä yötä, mutta Vili oksensi hetken kuluttua. Seuraava päivä eli eilinen oli Vilille rauhatonta vaeltelua, haki jatkuvasti apua minulta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt ne anaalirauhaset vaivaavat taas, vaikkei Vili peräpäätänsä mitenkään tuijotellut. Toinen ajatus koski närästysvaivoja. Muistelin ja luin tästä blogistamme niitä oireita, joita siihen närästykseen liittyi ja tarkkailin Vilin käytöstä. Oireisto sopi, köyryssä kävely, maiskuttelu, haluttomuus hypätä, syömättömyys, vatsa turpea, istuskelu ja oksentelu x2. Olin huojentunut, mieluummin happovaivaa kuin anaalirauhasia!
Ehdin kyllä jo kieriskellä masennuksen pohjamudissa, kun huomasin Vilin taas kerran voivan huonosti. Tilanne helpottui, kun se olikin "vain" närästystä. Vaikka eipä sitäkään pidä vähätellä.

Diagnoosi varmistui, kun annoin Vilille sekä Antepsin- että Famotidin-lääkkeitä. Poika rauhoittui nukkumaan ja viime yö oli rauhallinen.
Nyt on sitten otettava lusikka kauniisti käteen ja lusikoitava tämä keitos eli pakko on lääkitä Viliä näillä oikeilla lääkkeillä. Haluaisin antaa mahdollisimman pienen annoksen, mutta kuitenkin riittävän. Yliannostusta en missään tapauksessa haluaisi. Siis annostus on hakusessa. Eläinlääkärien suositukset Vilille ovat olleet erilaisia, mitä lääkkeen määrään ja antamiskertoihin tulee.

Mielenkiintoista on, että kun joku muu vaiva pukkaa päälle, niin rapsuttelu vähenee. Tai sitten tulkitsen väärin ja asia onkin niin, että rapsuttelu johtuu jostain vaivasta ja kun sitä vaivaa onnistuneesti lievitetään, niin rapsuttelukin jää pois.

2 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Essille annoin pepsidia, joka on myös famotidinia ja kas, likka oksensi. Palasin takaisin Antepsiniin. Essin tapauksessa on niin vaikeaa oireita todeta, kun liikkumisesta tai mistään muustakaan semmoisesta ei kiinni saa. Vauhti on sata lasissa ja syliin pyrkiminen samalla tasolla kuin aina.
Ja siinä ne kaikki ongelmat sitten ovatkin ettei onnistu saamaan selvää juuri mistään. Osaisivatpa puhua niin ymmärtäisi missä vika.
Se on varmaan näin niin Vilin kuin Essinkin kohdalla, että ihan kokonaan ei vaivoista päästä ehkä. On vaan sitten opittava olemaan sen vuoristoradan kyydissä varustettuna kaiken aikaa täsmäaseilla. Tää on kuin vanhaa lännenfilmiä, kuudesti laukeava tuossa lanteella valmiina koko ajan. Sheriffin tähti rinnassa vihollisia vastassa.
Kookosöljy on muuten saanut kiiltoa aikaan Essin turkissa ja minusta se on ihan yleisestikin paremman näköinen.

HooPee kirjoitti...

Sinä se jaksat Maija aina kannustaa!
Pitänee opetella aseenkäyttöä, jotta tuosta kuudesti laukeavasta olisi edes jotain hyötyä...