sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Sikamaista

Ensinnäkin, Vilin peppu on parantunut entiselleen. Ainakin luulen, että se on entisellään... Enpä aikaisemmin paljon katsellut Vilin peppupuolta, puhumattakaan siitä, että olisin sen ulkonäön jotenkin mieleeni painanut. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt ottaa oman koiran terveestä pepusta jo kuva ja tallentaa se vastaisuuden varalle. Olisi ollut helpompi päätellä, mikä on vaiva ja minkä näköinen sen pepun kuuluisi olla. Sehän on kuitenkin jokaisella koiralla yksilöllinen ulkonäöltään, siinä ei koira-anatomian kuvat auta.
Jätin ne Canofite-tipat jossain vaiheessa pois ja vain suihkuttelin silloin tällöin. Syyt tähän perineaaliseen pullistumaan ovat todennäköisesti olleet ne eläinlääkärien sormioperaatiot anaalirauhasten tyhjentämisessä ja huuhtomisessa. Vili on sentään melko pieni koira ja eläinlääkärien sormet aika isoja...

Sikamainen juttu on se, että sain Vilille kauppahallista haettuja lampaan luita. Ihmettelin niiden ulkonäköä, mutta minulle vakuutettiin, että kyllä ne ovat lampaanluita. Vili on syönyt niitä joka päivä ja minä tyhmä, jolla on ilmeisen pitkät piuhat järjenjuoksussa, tulin vasta nyt siihen lopputulokseen, että ne eivät voi olla lampaanluita, vaan ne ovat possun luita, olkoonkin vaan myyjä vakuutellut muuta. Eipä tarvinne ihmetellä Vilin kutinoita, varsinkin kun niissä antibiooteissakin oli sianmaksajauhetta makua parantamassa...

Vili rapsuttaa aika paljon, tassujen anturat punoittavat myös. Siitä Nizoral-korvikkeesta ei ole mitään hyötyä näkynyt, ei ehkä ole ollenkaan kysymys hiivasta, vaan nuolemisen aiheuttamasta punoituksesta. Olen miettinyt pääni puhki, miten olisi parasta hoitaa niitä tassuja ja loppujen lopuksi päädyin siihen, että huuhtelen niitä normaalisti lämpöisellä vedellä, tarvittaessa pesen sillä rypsiöljysampoolla ja lopuksi liotan jokaista tassua kylmässä etikkavedessä. Etikkaa siinä on vain liru, ettei kirvele (punoittavien anturoitten kohdalla se on mahdollista) eikä sitä huuhteluvettä tarvitse enää huuhdella tassuista pois, vaan se saa jäädä. Mielestäni se on hillinnyt kutinaa ja jyrsintää melko hyvin.

Kammoni kortisonia kohtaan on mukavasti lientynyt. Nyt olen tämän kuukauden aikana antanut Vilille kolme kertaa 2,5 mg kortisonia, tänään viimeksi. Edellisestä on kulunut 8 päivää. Näin akuuttiin hätään annettuna se kyllä puolustaa paikkaansa. Vilin kutinat ovat hyvin  pysyneet aisoissa ilman kortisoniakin, mutta tänään rapsuttelu oli kyllä aika runsasta ja ajattelin helpottaa Vilin oloa.

Otsikkoon sopii myös hyvin tämä päivän lehdessä ollut juttu.  
Turun lemmikkipäivystys jätti vertavuotavan kissan hoitamatta

 

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa opetella tyhjentämään anaalirauhaset itse. Säästyy monta lääkärikäyntiä. Lämminvesisuikutusta peppuun pari minuuttia ja sormet peräaukkoon kohdalle 5 ja 7. Täydet anaalirauhaset tuntuvat selvästi pulleilta ja tyhjenevät, kun niitä puristaa. Koiran olo helpottuu heti, kun paine rauhasista poistuu. Tyhjennän koirani anaalirauhaset viikottain.
Sinkkipasta on hyvää tassukutinaan. Hieron sitä puhtaisiin anturoihin. Se ei ole rasvaista, joten koira ei nuole sitä. Tämän vinkin antoi minulle eläinlääkäri.
Jaksamista molemmille!

villispojanelämää kirjoitti...

Meilläkin ollaan nyt rapsuteltu ulkosalla enemmän, hemskatin siitepölyt (+katupöly). Tänään aamulenkillä satoi joten Eikka ei rapsuttanut kertaakaan, pitäisiköhän toivoa sateista kesää. Koko talvena eikä keväänä kirputellut eikä nuollut tassujaan, mutta nyt tassut taas kiinnostavat. Uskoisin että kutiavat :( Lenkkien jälkeen huuhtelen huolellisesti tassut ja pyyhkäisen turkkia kostealla pyyhkeellä (täältä saatu vinkki, kiitos siitä!). Juuri lenkkien jälkeen haluaisi niitä tassujaan kaluta. Eivät vielä punoita ja toivottavasti eivät ärry tästä enempää. Talvella pakkasen tuoma kuivuus on riesana, kesällä on sitten eri jutut. Taidan alkaa sitä sadetta voivomaan ihan oikeasti täksi kesäksi, kosteus tekee niin hyvää näin allergisille koirille.

HooPee kirjoitti...

Anonyymi,
toivon kovasti, että tuo anaalirauhasvaiva ei enää toistuisi. Nyt ainakin osaan olla varuillani sen suhteen, ei pääse yllättämään enää.
Sinkkipastan kirjoitin ostoslistalle, täytyypä kokeilla, kiitos vinkeistä!

villispoika,
niin se on, suo siellä, vetelä täällä. Ei koskaan ole hyvä.
Sådant är livet.