Sataa, sataa ja sataa.
Vili ei ole sokerista eikä välitä isostakaan sateesta, vaan ulkoilee mielellään, vaikka ukkostaisi tai olisi kova pakkanen. Nyt tänäänkin asettui ruohikolle makoilemaan ja laskemaan ohikulkijoita, vaikka vettä tuli kuin saavista.
Vili on siis todellakin säänkestävä koira, mutta tykkää kuiitenkin enemmän kylmästä kuin kuumasta. Kova tuuli ja tuisku ovat Vilille vastenmielisiä, ne lienevätkin ainoat säätilat, joista Vili ei pidä.
Juuri nyt Vilillä tuntuu menevän taas vaihteeksi vähän paremmin. Tassut ovat saaneet olla lähes totaalisen rauhassa eikä rapsuttele niin paljon, että minä hermostuisin. Eli siis tosi vähän. Yöt ovat sujuneet hyvin, ruokahalu on hyvä, paras ikinä.
Se tässä touhussa on raivostuttavaa, kun ei voi ennakoida mitään tulevaa, johdonmukaisuutta ei ole eli se mikä tänään vaikuttaa hyvältä, voi pian olla jo täysin päinvastoin.
Ihan kuin Suomen sää. Eilen illalla näytti siltä, että tulee kaunis poutapäivä, kissanviikset, sataa jo aamuvarhaisesta lähtien, taas. Yhtä epävarmaa se on allergikon huominen kuin säätilan ennustaminen.
Löysinpä vihdoin oivan vertauskohdan...
Jatkuvasti pelkään, että pusikossa vaanii peikko. Odotan vaan sitä päivää, että peikko päättää hypätä esiin. Jokin tunne sanoo, että Viliä kohtaa joku vaiva taas pian.
Mikä se sitten lieneekin, jotain ihan uutta vai joko taas anaalirauhaset? Nekin tulehtuivat viimeksi niin salamyhkäisesti, että huomasin vasta, kun oli jo kiire lääkärille. Jos Vilille tulee sama juttu toisen kerran, niin sitten on pakko antaa leikata ne pois.
Joskus surettaa Vilin tylsä elämäkin. Ei ole peuhuukavereitakaan. Koirapuistoihin en Viliä halua viedä, ne lienevät kuin lastentarhat, sieltä tarttuvat kaikki taudit ja jos ei muuta, niin syöpäläiset. Tuttavien koirat ovat niin isoja, ettei Vilistä ole kaveriksi. Vapaaksikaan en uskalla yleisellä pihalla laskea, kun autoteitä on joka puolella. Ilman omaa autoa ei kauas luontoon voi lähteä.
Vili on itse hyvin ystävällinen kaikille koirille ja ihmisille. Isoja koiria haukkuu ja karttelee, mikä onkin ihan viisasta. Tunnen pistoksen sydämessäni, kun katselen muitten koirien leikkivideoita, ja omani riutuu täällä kotona... Aikaisemmat, juuri Viliä edeltäneet koirani saivat onnekseen asua metsän keskellä, vapaina. Vaan onhan Vilillä muuten asiat hyvin, ei tarvitse olla juuri koskaan yksin ja pääsee usein ulos ja juuri niin pitkille lenkeille, kuin itse haluaa.
Adolf Justs Luvos-Heilerde - ultrafein.
Esite
Sisäiseen käyttöön tarkoitettu, niin ihmiselle kuin koirallekin. Puhdas luonnontuote, maaperästä kuivatettu. Löytyy myös ulkoiseen käyttöön tarkoitettu vaihtoehto, ihottumiin yms. Sisäisesti ripulissa, vatsa- ja suolistovaivoissa, happohäiriöissä. Sen pitäisi poistaa eli imeä itseensä myös haitallisia bakteereita suolistosta. Saksalaisilla koirafoorumeilla tätä ylistetään ja sitä käytetään paljon koirien lisäravinteena.
Nettilöytöjä
 |
| Koiran kantokassi 29 euroa |
 |
| Ryppyvoidemainos Facebookissa |
 |
| Kissanvaunut 90 euroa |
 |
| Koiranvaunut 130 euroa |
7 kommenttia:
Jos joskus espooseen päin tulette sopivasti niin voitaisiin Fionan kanssa tulla teitä moikkaamaan, Fiona tykkää pienistä pojista :)
Me tullaan mielellämme Hugon kanssa seurustelemaan teidän kanssa! Hugo suhtautuu kaikkiin joko kylmän välinpitämättömästi tai sitten riemulla rakastaen, mutta jos vaan yhteinen sävel löytyy niin :) Me asutaan nyt keskustassa tässä Tuomaansillan korvilla, laita vaikka sähköpostia jos kiinnostaa :)
Jemima,
valitettavasti on sangen epätodennäköistä, että Vili koskaan pääsee niin kauas kuin Espooseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä...joten kiitos kutsusta, laitetaan korvan taa! Vili tykkää pienistä tytöistä.
Tiia,
kiitos tarjouksesta, olisikin mielenkiintoista nähdä, miten kaksi "kollia" suhtautuu toisiinsa...
Pidetään yhteyttä tapaamisen tiimoilta.
Äkkiäkös Vili junalla köröttelee mamin kanssa. Essi tykkää junassa olla, kun uusia naamoja näkee ja se on niin jännää.
Yksinäinenhän se Essikin on ilman kavereita. Silloin kun lauma kasvaa tiukulla ja Onnilla, asiat on pikkusen paremmin. Ja toisaalta sekin vähän sitten stressakin toisaalta. Kun on tottunut olemaan rinsessa ja kaiken keskus.
Täytyy vaan tutustua lenkillä vastaan tuleviin ja järjestää muuten toimintaa. Kyllä Essi ja Vili varmaan ihan tyytyväisiä oloonsa ovat. ainakin haluan uskoa näin.
Maija,
ihminen (minä) on sen verran hullu, että pohtii kaikenlaista. Vilin asiat ovat ihan hienosti, jossain lapsiperheessä olisi leikkikavereita, mutta siellä taas voisi koiralla olla liiankin stressaavaa. Samoin useampi koira samassa perheessä voi olla ongelma ja harvemmin aikuiset saman perheen koirat leikkivät toistensa kanssa. Kyttäävät vaan, saako toinen ehkä liikaa suosiota, vahtivat omaa sijalukuaan laumassa...
Ei me lähdetä junailemaan, me viihdytään kotona, Vili ja minä.
Ulkoiluun Vilillä on 8 metrin flexi sekä >15 metriä pitkä maastonaru. Sen maastonarun kanssa on "vapaa" ja voi juosta niin paljon kuin halajaa.
Tuntuu että olet turhan pessimistinen... hyvinhän Vilillä asiat kuitenkin tuntuu olevan...??
Anonyymi,
olet ihan oikeassa.
Helpommalla pääsisin, jos en koko ajan stressaisi itseäni. Yritän tolkuttaa itselleni aina, että ota iisisti...
Pitää kai muistella Eino Leinon sanoja
"Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,
suli hymyks, kun tänään suurempi tuli".
Lähetä kommentti