Sivut

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kutinaa ja raapimista

Muutama sananen kutinasta, raapimisesta ja kivusta.

Olen huomannut nettiviidakossa vaeltaessani joidenkin koiranomistajien vähättelevän koiransa kutinoita. Ehkä heillä ei ole omakohtaista kokemusta kovasta kutinasta tai heiltä puuttuu eläytymiskykyä.

Ihmisen kokema kutina ei varmaan poikkea koiran kokemasta, joten yksi hyvä vinkki on lähteä selaamaan netistä löytyviä ihmisten foorumeita, joissa he keskustelevat kutinasta ja sen sietämättömyydestä. Jokapäiväinen, infernaalisen voimakas kutina on niin stressaavaa, että se voi ajaa uhrinsa itsemurhaan. Koira ei voi helpottaa oloaan edes tälläkään tavalla, koira on täysin omistajansa armoilla, niin tässä kuin kaikessa muussakin.

Totaalinen tiedonpuute koiranomistajilla on myös mahdollista, vaikkakin nykyisenä nettiaikakautena täysin käsittämätöntä. Allergisilta tuttavilta voi kysellä ensikäden tietoa asiasta. Eikä mikään estä koiranomistajaa tekemästä jopa omakohtaisia testejä, joiden avulla saattaa saada aavistuksen siitä, miltä jatkuva kutina tuntuu.

* Istahda muurahaispesään vähissä vaatteissa! Viisi minuuttia istuttuasi jatka päiväsi kulkua normaalisti, älä mene suihkuun äläkä uimaan, vaan tunnustele, miltä ne sadat muurahaiset ihollasi tuntuvat.
* Hanki kevättalvella itsellesi lintukirppujen puremia! Siitä saat kolmisen viikkoa jatkuvaa, kovaa kutinaa.
* Hanki itsellesi syyhypunkkitartunta tai päätäitä! En tiedä, miten tämä neuvo käytännössä toimii...
* Heittäydy kesällä nokkosten seuraan! Se kutina ja polte ei kestä kuin puoli päivää, mutta ehkä sekin riittää ymmärtämään kutinaa.
* Hanki kutinapulveria ja kokeile itseesi!

Kutinaa on monenlaista, lievästä sietämättömään, satunnaisesta jatkuvaan,  paikallista tai koko vartalon kutinaa, Se voi olla pistävää, polttavaa, pinnallista, syvältä tulevaa. Tyypillistä on, että kutinaa on sangen vaikea määritellä.

Onnellisinta on, jos kutinan aiheuttajaksi selviää täit, väiveet tai muut loiset. Niistä on helppo päästä eroon ja kutinat häviävät saman tien. Jos kutinan syy on joku muu, niin tilanne on moninkerroin hankalampi, mahdollisia syitä on pilvin pimein. Monet sairaudet  aiheuttavat kutinaa, mutta yleisimmin syynä on erilaiset allergiat. Allergisuus on pysyvä olotila ja vain välttämällä allergian aiheuttajaa, pääsee kutinastakin eroon.

Helpommin sanottu, kuin tehty! Valitettavasti.


Ylläoleva taulukko (klikkaa isommaksi) auttaa koiranomistajaa määrittelemään, millä tasolla koiransa kutina on. Kaksi ylintä kutinan tasoa ovat mielestäni ne, jolloin koiran oloa on aivan pakko helpottaa tavalla tai toisella.
Kauluri ei ole ratkaisu enää tässä kutinavaiheessa, sehän ei poista kutinaa vaan estää vain raapimisen. Kauluria voi halutessaan käyttää lievässä kutinassa estämään ihorikkojen syntyä.

Lievän kutinan saa häipymään raapimisella. Jokainenhan tietää, että hyttysenpurema ei tarvitse paljonkaan raapimista, kunhan sitä vähän hankaa, niin jo helpottaa. Kovan kutinan lieventäminen onkin sitten eri juttu. Silloin on pakko raapia jopa ihoa rikki, jotta kutinan tunne lievenee ja tilalle tulee kivun tunne. On helpompi kestää aggressiivisen raapimisen tuottamaa kipua kuin sietämätöntä kutinaa. Noidankehä on valmis. Kun kivuntunne haihtuu, tulee tilalle taas kutina jne. Ihorikot tulehtuvat ja tilanne pahenee pahenemistaan. Koiran uni keskeytyy jatkuvasti, ruokaillessakin kutiaa eikä edes leikkiminen saa "unohtamaan" jatkuvaa kihelmöintiä.

Onko silloin enää elämänlaatua jäljellä? Eläinrääkkäys ei tarkoita vain koiran fyysistä pahoinpitelyä, vaan myös sietämätön kutina, johon ei haeta tai ei löydy apua, on julmaa eläinrääkkäystä!

Kutinaa on hoidettava ulkoisesti ja sisäisesti. Pelkkä ulkoisten oireiden hoitaminen on vasta alkua, kutinan sisäisiä syitä täytyy yrittää selvitellä ja ennenkaikkea on hoidettava se sietämätön kutina pois, usein se onnistuu vain lääkkeillä.

Jos käy niin surullisesti, että kaikista yrityksistä huolimatta koiran oloa ei pystytä millään tavalla helpottamaan, vaan koira kärsii jatkuvasti massiivisesta, sietämättömästä kutinasta, niin silloin on tehtävä koiralle se viimeinen palvelus ja silkasta rakkaudesta päästettävä koira lähtemään.

Aikaisemmin olen kirjoittanut kutinasta tässä blogissa: Kutina

2 kommenttia:

Liftari kirjoitti...

Nyt mä pelästyin, ei kai Vilin tilanne ole huono?? Voinko huokaista, että tämä on vain tietoisku??

Katsoin tuota taulukkoa ja Essin kans ollaan kyllä lievemmällä tasolla. Otin turkkia alas tänään eli vanhaa karvaa pois, samoin Onnilta. Ja ovat kyllä nyt olleet vieläkin rauhallisempia kutinassaan. Onnilla on myös stressikutinaa, kun mami (se oikea) on pois. Yritän leikityttää kaikkia kolmea ettei olis tylsää. Kova pakkanen myös kuivattaa. Siksi kostuttaja on päällä lähes koko ajan ja öljyä pitää laittaa pahimpiin kutikohtiin yöksi imeytymään. Atoopikon iho on kuiva ja talvi vaan pahentaa sitä ( siis kovat pakkaset). Näillä mennään täällä.
Haleja Vilille.....paljon.

Hanne kirjoitti...

Maija,
ei Vilillä hätiämitiä. Ihan ns. tietoisku tämä postaus on.
Talvi kyllä koettelee atooppisia, niin ihmisiä kuin eläimiäkin. No, niin se tekee kesäkin...
Eli suo siellä, vetelä täällä.