torstai 4. marraskuuta 2010

Ajatuksia

Kaikenlaisia ajatuksia pyörii mielessä ja yritän saada niitä nyt tekstin muotoon.

Tämän rotaatiodieetin olen kokenut hyväksi. Koiran ei tarvitse syödä jatkuvasti aina vain samaa ruokaa, vaan vaihtelua tulee jonkin verran, ei kuitenkaan liikaa. Erilaisia makuelämyksiä? En tiedä, miten koira ruokansa kokee, mutta olen ollut huomaavinani, että Vili tykkää pienestä vaihtelusta. Rotaatiodieetin tarkoitus ei kylläkään ole järjestää koiralle kulinaarisia elämyksiä, vaan pitää allergiat kurissa. Se on tavallaan jonkin sortin siedätyshoitoa. Jos koira tai ihminen syö jatkuvasti samaa, hyväksi havaittua ruokaa, niin se voi muuttua allergisoivaksi. Eli syntyy uusia allergioita entisten lisäksi. Jos syö kutakin ruokaa vain 1-2 päivää peräkkäin ja sitten aina ruokalaji vaihtuu, niin elimistö ehkä oppii sietämään sitä ruokaa, eikä uusia allergioita syntyisi enää.
Jopas tuli sekavasti selvitettyä...

Vilin ainoat todetut allergiat, kala ja kananmuna, ovat molemmat tulleet ilmi runsaan syömisen seurauksena. Silloin elokuussa 2009 meillä oli kotona kalaviikko. Kalaa oli runsaasti pakastimessa ja sitä syötiin joka päivä ainakin viikon verran. Myös Vili söi joka ikinen päivä kalaa, Vili tykkäsi kovasti kalaruuista. Seuraava vaihe olikin sitten Vilin verille kalutut käpälät.
Joulukuussa 2009 meillä oli munaviikko. Joulun jälkeen huomasimme, että jääkaappimme pursui kananmunia, niitä oli hamstrattu reilusti joulua ajatellen eikä sitten kuitenkaan löytynytkään käyttöä niille. Niinpä söimme viikon verran kananmunia eri muodossa, keitettynä, kokkelina, paistettuna, munakkaana. Vili pääsi myös päivittäin osalliseksi näistä kananmuna-aterioista. Seuraus Vilille oli käsittämättömän hirveä kutina tammikuun alussa, se oli pahempaa kuin ikinä osasin kuvitellakaan, Vili menetti silloin myös koko pohjavillansa kertaheitolla.

Herää kysymys: jos näitä kala- ja muna"orgioita" ei olisi vietetty, niin olisiko Vili tänä päivänä terve koira?

Alkuun minun oli vaikea hahmottaa tätä rotaatiodieetin vaatimaa liharumbaa. Piti löytää paikat, joista näitä eri lihalaatuja löytyi, piti totutella pakastelihan koostumuksiin. Eihän sellaisesta pakastekimpaleesta ollenkaan osaa aavistaa, mitä se sulattuaan sisältää. Yllätyksiä on ollut, hyviäkin. Tuo lihan käsitteleminen on myös ollut hiukan vastenmielistä, mutta siihenkin tottuu.

Vilin saamat XIE TANG™ tabletit ovat aika isoja, kovia ja niitten antamisessa on täytynyt kokeilla eri tapoja. On jauhettu ja piilotettu ruokaan, liuotettu veteen ja annettu ruiskulla suuhun, annettu Vilin aivan itse syödä se tabletti "vapaaehtoisesti". Nykyinen ja ainoa toimiva versio on, että se tabletti kääräistään voihin, annetaan kovettua jääkaapissa ja sitten se sujautetaan Vilin suuhun, kuonoa pidellään hellästi kiinni ja toisella kädellä sivellään kaulaa alaspäin. Sitten onkin palkkion paikka ja kiitoksia ja kehuja satelee Vilille myös runsaasti.
Tämä show toistuu aamuin illoin useampaan kertaan, koska se levätablettikin pitää antaa ja kortisonipilleri myös. Vastenmielistä touhua. En ollenkaan tykkää "pakkotoimista".

Kortisonista täytyisi päästä eroon! Vilin molemmat kyljet ovat harvakarvaisia ja se on kuulemma kortisonista johtuvaa. Lihasvoima heikkenee myös. Mitä kaikkea vahinkoa se aiheuttaakaan sisäelimissä...
Suunnitelmissa on nirhaista pieni murunen tabletista pois, pitää antoväli kuitenkin samana. Viikkoa myöhemmin nirhaistaan vähän enemmän jne. Siis tabletin koko pienenee, antoväli pysyy samana ja sitten jonain päivänä tabletista on niin pieni pala jäljellä, että ei anneta enää ollenkaan.

En kuitenkaan jaksa uskoa menestykseen. Toivon silti, että ihme tapahtuisi ja jonain päivänä Vili olisi vapautunut tuosta kortisonista. Ja kutinoista myös.
Jos elämä ilman kortisonia ei onnistu, niin olen kyllä hirveän pettynyt. Silloin ei auta muu, kuin antautua ja hyväksyä tilanne. Olen kuitenkin hyvillä mielin, sillä olen yrittänyt kaikkeni.

1 kommentti:

Maija kirjoitti...

Sanopas muuta ! Oppikirjat on taas kaivettu ja täällä meillä tutkitaan noita ristiallergioita. Tähän mennessä olen Essin suhteen päässyt vasta kahteen kasvikseen, joita voinen antaa ilman huolta. Toivoisin.
Olen tällä hetkellä suossa kaulaa myöten ja ponnistelen raivokkaasti pinnalle. Tuo vatsatauti heitti kaikki systeemit sekaisin. Tosin siinä oli onni onnettomuudessa. Ilman sitä olisin tuskin päätynyt näitä ristiallergioita tutkimaan ja typykkä olisi kutissut aina vaan.
Tää on niin tätä :)
Sanoitpa lopuksi tuon ydinlauseen; kaikkeni olen yrittänyt. siihen on sitten tyytyminen. Mutta kintaita en tiskiin heitä lähimainkaan vielä.