 | ||
| Heilu, keinuni, korkealle, Rintani riemuja laulan... |
Nyt on viikko kulunut siitä yllättävästä käänteestä huonompaan. Hurraata ei vielä huudeta, valitettavasti.
Koko tämän viikon olen joutunut antamaan Vilille puolikkaan kortisonin eli 2,5 mg joka päivä. Vieläpä epäsäännöllisesti, koska oireiden yltyessä pahoiksi, ei paljon kelloa katseltu, vaan pilleri äkkiä suuhun vaan. Vasta tänään olen onnistunut antamaan Vilille aamulla lääkkeen ja tästä eteenpäin toivottavasti pysytään säännöllisyydessä tuon antamisajan suhteen.
Lähitavoite on nyt päästä annostukseen joka toinen päivä ja siitä sitten vähitellen eteenpäin.
Vilin vointi on oikeastaan hyvä. Kortisoni pitää nyt oireet hyvin kurissa ja ehkä ne ovat jo vähitellen hiipumassakin. Kana ja broileri on nyt poistettu ruokalistalta. Voi sitä ruuan määrää, mitä tässä kuukausien varrella on joutunut hävitettäväksi! Vaan minkäs teet.
Ruokavalikoima supistuu. Kana on nyt pois, toivottavasti ei tarvitse luopua myös kalkkunasta. Kasvissoseista Vili ei opi tykkäämään, harmi! Nyt on kukkakaalisosetta ollut, mitähän seuraavaksi keksisi?
Vilin molemmat korvat ovat ihanan puhtaat jo toista kuukautta, ne eivät tarvitse minkäänlaista käsittelyä nykyään. Kyllä ne on ilmeisesti hiilihydraatit, (viljat, peruna) jotka hiivoittavat korvia.
Tassut ovat myös ehjät ja karva vaaleaa, punertavuus on hävinnyt.
Nuha on myös parantunut omia aikojaan. Jos Vili olisi saanut eläinlääkärin aikoman nenäpunkkilääkityksen, olisin nyt siinä käsityksessä, että Vilillä oli nenäpunkki ja viisas eläinlääkäri hoksasi sen ja antoi tepsivää lääkettä....
Mitä opimme tästä? Ei pidä hätiköidyn nopeasti lääkitä koiraa, jos tilanne ei ole vakava!
Taivaaseen pääsy on kiinni pärstäkertoimesta.
Jos sinne mentäisiin puhtaasti ansioiden mukaan,
sinä jäisit ulkopuolelle
ja koirasi menisi sisään.
- Mark Twain -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti