keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Tipsun 10 toivomusta



Koirilla, ainakin tiibetinspanieleilla, on olemassa oma (lakisääteinen?) sopimus elinikäisestä liitosta oman ihmisensä kanssa. Vähän niin kuin avioehto... Kopioin tämän toisen tiibetinspanielin blogista, käykääpä tervehtimässä komeaa Roomeota osoitteessa Roomeon metkut.


1. Kun tulet kotiin, älä hermostu revityistä matoista ja risaisesta sohvasta etkä vihaisesta lapusta postiluukussa, otanhan sinut riemulla vastaan ja olen siitä kertonut päivän mittaan jokaiselle naapurillemme.

2. Kun olet kiireinen, älä suivaannu minusta vaikka olenkin koko ajan jaloissasi, haluan seurata jokaista liikettäsi ja varmistaa, että olet (ja pysyt) edelleen kotona.

3. Kun syöt, älä hermostu tuijotuksesta sekä kuolaisista suunpielistäni, vaan sula nappisilmieni anovasta katseesta -saisko palan sitä pihviä, pliis!!

4. Kun menet vessaan, älä käske minua poistumaan äläkä kiellä minua raapimasta suljettua vessanovea - enhän voi olla erossa sinusta.

5. Kun viet minut lenkille, älä hermostu jojo-kumipalloilmiöstä, minusta kun on ihanaaa päästä sinun kanssasi ulkoilemaan (ja naapurin hemaiseva Tassu on taas, tiedätte kyllä mitä...).

6. Kun annat minulle ruokaa, älä kauhistele *krhm* ehkä hieman hiomattomia pöytätapojani, sillä haluan näyttää kuinka rakastan antamaasi sapuskaa (kunhan se on jotain muuta kuin omia napujani, joohan?).

7. Ethän moiti minua siitä, että otan ystäväsi riemumielin vastaan osoittamalla kuinka tervetulleita he ovat, pussaamalla heidät kuoliaaksi (ja suojelen sinua minusta epäilyttäviltä tuntemattomilta henkilöiltä kumealla murinalla).

8. Annathan minun tuoda sinulle lempileluni uudestaan ja uudestaan, vaikka yrität syventyä lempiohjelmasi kinkkisiin ja mieltä kiihottaviin juonenkäänteisiin. Haluan, että juuri nyt leikit kanssani!

9. Ethän suutu, vaikka unisena viet minut vielä viimeiselle pissakierrokselle, enkä aiokaan ihan heti tehdä isompia tarpeitani (mikäs kiire tässä vielä on?).

10. Otathan minut viereesi nukkumaan, vaikka yön mittaan sinä olet käpertynyt alaosaa sänkyä ja minä nukun tyynyjen päällä, poikittain. Ja vaikka aamulla minä nukun sängyn keskellä poikittain ja sinä olet peittoon kietoutuneena pudonnut jo neljältä...




5 kommenttia:

Liftari kirjoitti...

Moi Vili !!
Tiätsä, mä siis niin allekirjotan vai mitä se oli, noi säännöt. Niitä vois melkeen olla toinen mokoma lisää, ihan vähäsen tarkennettuina. Niinku esimerkiksi, että jos mä haukun, niin ei tarvii heti huutaa et hiljaa. Ja että se on ihan normaalia, jos mä kupista siirrän pois semmosen mitä en syö. Niinhän tekee mamikin. Jos Onni on meillä, se kumminkin syä kaiken lattialle siirretyn ruuan. Jos ei oo, saahan ne imuroituu ....kuivuneina. Mikä kiire tarttee olla.
Susta on kivoja kuvia. Mun tarttee sanoo kans mammalle että vois kuvata kun kerran sen kameran on ostanu.
Terkkuja sulle ja oishan se kiva kun ois lämmintä ja kesä sillee kunnolla.

terveisin Essi (ja sen äippä)

Marja-Leena kirjoitti...

No osan minäkin allekirjoitan. Ihan kaikkia en:) Jos on kerran koiran hankkinut niin pitäähän siitä koirasta jaksaa olla iloinen. Kerjätä Ossi ei oikeastaan osaa. Kun isäntä tekee iltavoileipiään Ossi istuu kyllä takaviistossa, jos sieltä jotain tippuisi. Kun minä teen voileipää, se ei vaivaudu edes alakertaan. Sitten onneksi Ossi ei osaa antaa tassua. Se on minusta maailman rasittavinta kun koira tulee tarjoamaan tassua, silloin kun se haluaa jotain. Joissakin asioissa olen vähän tiukkis. Mutta mielestäni elämä on helpompaa. Sänkyyn Ossi tulee ihan poikkeustapauksissa. Siis edellyttäen, että meillä on joku vieras yötä. Silloin otan Ossin nukkumaan makuuhuoneeseen ja kyllä se sitkeästi sänkyyn hyppää vaikka pari kertaa potkaistaankin alas:) Sitten se ilmeisesti jaksaa odottaa, että me nukumme TODELLA sikeästi ja loikkaa jalkopäähän. Niinkuin liftari sanoi Vili, sun kuvat ovat tosi söpöjä. M-L ja Ossi

HooPee kirjoitti...

Minäpä luulen, että joka koira tekee omanlaisensa sopimuksen tai paremminkin, että jokainen ihminen tekee koiransa kanssa henkilökohtaisen, mittatilaustyönä värkätyn sopimuksen, ei se muuten voi toimia. Meillä ihmisillä on valmiiksi printattuja sopimuksia, jotka joko hyväksytään "I agree" tai ei, mutta kyllä koira+ihminen tarvitsee just sopivan.
Vili ei myöskään osaa antaa tassua, ei olla edes yritetty opettaa. Monet koirat osaavat sen taidon kyllä ihan itsestään, ärsyttävää todella... itselle tulee huono omatunto, kun ei huomioi sitä tassua, joka koko ajan työntäytyy tyrkylle.

Tiia kirjoitti...

Multa olis kyllä jäänyt tollanen sopimus allekirjoittamatta... :D

HooPee kirjoitti...

Niinpä, sopimukset ovat sangen yksilöllisiä...