tiistai 22. toukokuuta 2012

Joella

Vili ei ole tähän mennessä kertaakaan nähnyt merta, ei järveä eikä ole ikinä ollut uimassa. Ei, vaikka asumme rannikkokaupungissa. Silloinkin, kun olimme Saarijärvellä, oli talvi ja järvi jään peitossa. Ainoat vesikontaktit Vilille ovat olleet vesikuppi, sade ja suihkutukset kylpyhuoneessa.


Vilin luontopolku kulkee pienen joen varrella, tosin joki on niin pieni, että sen nimikin on ihan vain oja. Tämä polku on Vilin uusin villitys ja aluevaltaus. Aikaisemmin Vili ei ole suostunut kävelemään siellä, aina kääntyi kotiinpäin, vaikka yritti kuinka houkutella eteenpäin. Nyt keksimme, että polku pitää aloittaa toisesta päästä, kauimpana kotoa olevasta paikasta. Siis ensin kävellään tiet pitkin ja sitten palataan takaisin luontopolkua tallustellen.


Luonto esittää voimaansa Jaaninojan maastossa. Kaatuneen ja jo melkein maatuneen koivun rungosta kasvaa komea uusi koivu kohti taivasta. Kuva on 3 viikkoa sitten otettu, koivu vielä lehdetön.
Eikö olekin mahtavaa!


Jaaninoja on noin 8 km pituinen Turussa virtaavan Aurajoen sivujoki. Sen alkulähteet ovat Skanssin pohjavesialueella ja Varissuon soilla, joista tulevat maanalaiset vesiputket kohtaavat Lausteella ja tulevat maan pinnalle Lausteen Poropuiston kentän lähettyvillä. Joki virtaa läpi Biolaakson modernien rakennusten, jatkuen peltojen ja lähiöiden läpi, laskien Kuralan Kylämäen ohitse kampiförin kohdalla Aurajokeen. Jaaninojan leveys vaihtelee parista metristä, tulva-aikojen 5–6 metriin ja kuivien kesien melkein kuivattamaan jokeen.

Rentukat kukkivat joen törmällä
Jokeen on istutettu taimenenpoikasia ja jokirapuja. Joessa tavataan luontaisesti mm. haukea, ahvenia ja särkikaloja. Koska toinen haaroista tulee pohjavesialueelta, on vesi riittävän kylmää lohikaloille. Jokitörmien perusteella Jaaninojassa on aikoinaan virranut enemänkin vettä ja sen rannat ovat Kuralan Kylämäen kohdalla olleet asuttuja jo 600-luvulta.

Kaunis tervantuoksuinen kaarisilta kulkee joen yli
Hei, eikö täällä tarjota mitään?

Vili yllätti. 
Vili, kuivanmaan koira, maakrapu, halusi välttämättä mennä alas rannalle tutkimaan, mikä tuo lätäkkö on miehiään. Ja ei kun suoraan ensin hyppy kivelle ja sitten kahlaamaan. En olisi uskonut Vilistä, että noin rohkeasti pulahtaa veteen. 
Hyvä Vili!



Tämä polku on siitä erityisen mukava, että siellä saavat liikkua koirat, sauvakävelijät, maastopyöräilijät, luontoharrastajat, lenkkeilijät, kukaan ei ole ajamassa ketään pois. Ruuhkaa siellä ei silti ole huolimatta sen suuresta suosioista. Polku on niin pitkä, yleensä siellä ei tapaa ketään muuta vaeltajaa, ihan rauhassa saa liikkua. Lisäksi polun varsi on siisti ja puhdas, ei roskia, ei tölkkejä, ei lasinsirpaleita.
Mikä parasta, tämä paratiisi on lähellä, siihen tarvitaan vain yksi kadunylitys. Se on yhtä lähellä kuin tuo suuri risteys ja iso Prisma. Niin kohtaavat luonto ja kaupunki toisensa.

Märän koiran kotiinpaluu


5 kommenttia:

Liftari kirjoitti...

Voi miten ihanalta näyttää lenkkipolkusi Vili. Että kaupungissa, noinkin lähellä keskustaa voi olla tuollai8nen metsäinen paratiisi. Hasukaa katsella miten kuntosi kohotessa teet uusia valtauksia, niin kuin nyt tuo joki. Sillä lailla.
Mikään ei luonnonrauhaa ja sen mukanaan tuomaa voimaa sisäisesti voita. Samaa koen myös meren rannalla.
Terveiset Essiltä joka ei vielä ole viskannut talviturkkiaan mereen. Eikä vielä varmaan kuukauteen sitä teekään, on senverran kylmää tuo vesi vielä neidin hipiälle.

Tiia kirjoitti...

Voi ihana! Luin koko postin sellanen hymy korvasta korvaan naamalla :)
Mä en tiennytkään tollasen polun olemassaolosta, tarvinnee käydä tutkimassa. Mä olen aina ajatellut, että Jaaninoja on vain joku surkea möhnäinen .. oja, hyvä että sivistit :)

HooPee kirjoitti...

Turku on aarteita täynnä... Kyllä tuo pikkuinen joki on tosiaankin nimensä veroinen eli oja silloin kun on kuivaa. Voisi sanoa, että möhnäinen ojapahanen. Nyt on satanut aika usein ja suurin osa "joesta" on puhdasvetistä.
Kuulemma vuosia sitten Pääskyvuoren kasarmin alokkaat joutuivat ryömimään ojanpohjaa pitkin painava reppu selässä. Niin on noita maanpuolustajia koulutettu.

HooPee kirjoitti...

Turussa kun ollaan, niin tuo arvokas luonto ja sen rauha on päättäjille toisarvoista. Niinpä sinne Kylämäen naapurustoon rakennetaan taloja. Se on sentään koko Suomen vanhinta peltomaata ja ensimmäinen paikka Turussa, joka on aikoinaan meren alta paljastunut.
Essi-neiti on lämpimän veden ystävä, kuten tyttösille hyvin sopiikin. Vili karskina miehenä ei vähästä hätkähdä, vaan nauttii kylmästäkin vedestä.

Jaltsalandia kirjoitti...

Kahlaaminen taitaa olla tipsujen lempilaji kesäisin. Jalo ei ui, mutta kahlailee kyllä erityisen mieluusti, toisinaan jää istumaan rantaveteen viilentääkseen (jo tähän aikaa kesästä) läkähdyttävää kuumuuttaan. Uidakin koira kyllä osaa, viime kesänä treenailtiin, mutta erityisen vapaaehtoisesti sitä ei kyllä tapahdu...